torstai 30. heinäkuuta 2015

Läskiposki possuja



Kuinkakohan monta leukaa tästä pystyy laskemaan? :D

Olen possufani. Possut ovat fiksuja, söpöjä ja mukavia lemmikkejä. Minulla on ollut hyvin monena vuonna puuladon päässä kesäpossuja ja joka vuosi ne jaksavat ilostuttaa (ja raivostuttaa) yhtä paljon. Tänä vuonna luksushotellin täyshoitoon pääsi possupari Rami ja Ronja (tutummin vain Possut).
Rodultaan ne ovat tanskalaista durocia, mikä on nykyään atrian valtarotu. Normaali duroc on väriltään yleensä kauttaaltaan tummanruskea, mutta näissä on värejä vähän laidasta laitaan: täysin valkoista, ruskeaa, mustaa, raidallista, pilkullista, kolmiväristä... Tähän mennessä hauskimman värinen on ollut raidallinen kuin tiikeri.

Valokuvattavina possut ovat varsin samanlaisia kuin koirat. Ne on varsin helppo saada innostumaan ja poseeraamaan. Niiden suurinta hupia on myös tökkiä kärsällä linssiä - miksiköhän 50mm on aivan täynnä hiekkaa? :D Jaa-a.. Ei kerrota huollolle, että possut ovat hieman avustaneet linssipintojen tutkimisessa. Myös linssinsuoja ovat varsin makoisia. Siassa on onneksi se hyvä piirre koiraan verrattuna, ettei se syö mitään syötäväksi kelvotonta - ne vain purraan pilalle ja lopuksi nuollaan puhtaaksi, mutta mahaan asti ei mene mikään mikä sitte ei kuulu (tai ei sovi nirson yksilön makutottumuksiin).

Ja vielä loppusanoina ennen valtavaa kuvaläjäystä: Mikäli possu lemmikkina alkoi kiinnostamaan, mieti kuitenkin vielä kaksi kertaa. Minipossut eivät nimestään huolimatta ole aikuisina aina kovin minejä. Normaali lihasika (joita nämäkin ovat), on aikuisena ison shetlanninponin kokoinen. Sika tarvitsee myös kaverin, sillä se on laumaeläin. Toteuttaessa itseään sika saa aikaan hyvinkin helposti aivan valtavaa tuhoa, sillä luontaisesti sika tykkää tonkia, pureskella ja retuuttaa kaikkea mikä on kärsän ulottuvilla. Sika on myös (valitettavasti) todella älykäs eläin ja se oppii niin hyvässä kuin pahassakin kaiken aivan ennätysvauhtia.


 Possujen kanssa on niin ihana ottaa näitä kukkaiskuvia. Tietokone on jo lähestulkoon tukossa näiden takia :3

Miksi?! Häivy (puolet on sitten tämmöisiä, aina ei kiinnosta)








(nuo posket :D)



9/10 kuvauskerrasta päättyy tähän. Nopea päänravistus ja kukat on tuhottu ennekuin kerkeät koskea niitä. 

Loppuun vielä action-kuvaa: Joskus nuo juoksevat niin lujaa että kaarteissa vetäistään nurin. Sliding stopeille ei voi kyllä muutakun nauraa.


12 kommenttia:

  1. Aww, ihania possuja ja ihania kuvia (erityisesti tuo toinen)! :)

    VastaaPoista
  2. Aww, ihania possuja ja ihania kuvia (erityisesti tuo toinen)! :)

    VastaaPoista
  3. Possut ovat kieltämättä mainioita veijareita - jätän sanan pikku pois tuosta välistä, sillä ne isot emakot eivät tosiaan ole enää mitään pieniä! Yllättävän paljon samaa näkyy kuvien perusteella olevan teidän possuilla ja koirilla. Mahtaako possujen käytöksessä ja koiramaisuudessa olla rotukohtaisia eroja, sillä en ole törmännyt aiemmin näihin duroceihin enkä myöskään huomannut koiramaisia piirteitä paitsi ihan minipossuissa? Osaatko sanoa, mitä rotua ne vaaleanpunaiset lihasiat ovat, joissa näköhavaintojeni mukaan koko sikalasta löytyy vain vaaleanpunaisia possuja? Emakot ovat olleet sitten vähän hailakampia väritykseltään mutta edelleen vaaleanpunaisia. Kuvissa possuilla näyttäisi olevan myös turkki päällä, mutta niillä sukulaispossuillani ei muistaakseni ole ollut kauttaaltaan kuin aivan hentoa ja pientä karvaa ja sitten aikuisilla karvaa harvakseltaan mutta jäykkää ja pidempää kuin possuilla.

    Yhdun ehdottomasti sanoihisi, että possut ovat ihania! Tosin lehmistä taidan pitää vielä enemmän :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä kaikilla sioilla on karvaa - vaaleammassa se vain näkyy huonommin ja näillä on vielä varsin extra-tuuhea kun on ollut näin kylmät kelit (lihasialla optimilämpö olisi n. 20-24 asteen välillä, ihan pikkuisilla 30 asteen tuntumassa. Alkukesästä mietin ihan tosissani että pitäisikö ommella noille takit etteivät jäädy :D). Porsaat kasvattavat herkästi pörröisen karvan jos niillä on vähänkään kylmä ja sikalassa tämä tarkoittaa yleensä sitä ettei olosuhteet ole olleet kunnossa tai possu on sairas. Elikkä sileä sika on yleensä hyvinvoiva ja tyytyväinen. Villasiat ovat sitten taas asia erikseen, niillä kasvaa aivan valtava turkki! Possuilla karva on myös pehmoisempaa kuin aikuisella, joka muistuttaa kyllä enemmän hevosenjouhta kuin turkkia.

      Vaaleanpunainen lihasika voi olla oikeastaan ihan mitä rotua tahansa. Hampshire taitaa tehdä ainon poikkeuksen, se on aina mustavalkoinen. Yleensä vielä niin että muuten mustassa siassa on keskellä valkoinen raita. Maatiaissika ja yorkshire ovat vaaleita ja ne tunnistaa helpoiten korvista: maatiaissian korvat lörpöttävät alaspäin.
      Suurinosa suomen possuista on kuitenkin jotain yhdistelmää, sillä niinkuin lehmissäkin, yhdistelmärodut ovat usein nopeakasvuisimpia ja terveimpiä. Eli varmaan näkemäsi siat ovat luultavasti 2 tai 3 eri rodun risteytyksiä, sisältäen yorkshire, hampshire, maatiaista tai durocia.

      Kyllä ainakin kaikilla minun näkemillä sioilla ja possuilla (varsin laaja otanta on tullut tehtyä kun meillä oli 15v pihattoemakkosikala) on koiramaisuutta löytynyt rotuun katsomatta. Ne ovat samallatavalla älykkäitä ja helppoja kouluttaa kuin koirat ja jos vähänkään enempää niiden kanssa on tekemisissä/rapsuttelee (paitsi jos pitää lääkitä, silloin ne oppivat kerrasta että piikki tarkoittaa pistämistä) oppivat ne tunnistamaan ihmisen ja aina muistavat tervehtiä ja vaatia rapsutuksia/ruokaa kun ohi menee röhnötyksellä. Ne ovat myös hirveän uteliaita ja tulevat aina katsomaan ja tervehtimään jos karsinaan menee. Leikkiessä ne myös rakastavat raadella riepotella esineitä samallalailla kuin koirat :D Ei ole kivaa kun possu roikkuu housunlahkeessa ja kaikinvoimin yrittää raadella sitä :D

      Poista
    2. Kiitos paljon tästä tietopläjäyksestä! Meidän sukulaisilla on sitten possujen korvista päätellen ainakin maatiaista sisältäviä possuja. Täytyykin kysellä possujen roduista tarkemmin, kun pääsen seuraavan kerran tilan emännän juttusille :)

      Olen ollut eniten tekemisissä niiden hyvin pienten possujen kanssa, jotka ovat rauhallisimpia ja mahtuvat parhaiten syliin :D Isompien possujen karsinassa käydessäni possujen hampaat ovat tuntuneet ikäviltä kumppareiden ja haalareiden läpi, kun kaikkea on pitänyt maistella ja usein vielä useampi possu on ympärillä yhtä aikaa tekemässä koemaistatuksiaan, niin että olen oppinut suosimaan karsinoita, joissa possut ovat vielä yhdessä emakon kanssa :) Kerran pari olen päässyt vierestä seuraamaan myös synnytystä, mutta muistaakseni sitä seurannut hampaiden poistaminen ym. toimenpiteet olivat minun herkälle hipiälleni liikaa.

      Sukulaisillamme on käsittääkseni ihan perinteinen sikala: emakoille possuineen on omat karsinansa ja sitten ne ei aivan pienet muttei kovin isotkaan possut ovat sisarusparvensa kanssa aina omassa karsinassaan. Jotkut sisarusparvet ovat kesäisin päässeet ulos aitaukseen, mutta pihattoa heillä ei ole. Joitain yksittäisiä possuja on kyllä käyskennellyt pihalla välillä vapaanakin, kun ovat aivan pieninä tarvinneet lisähoitoa ja sitten "kesyyntyneet" kuin lemmikeiksi: yksikin osasi hypätä karsinan laidan yli aina, kun joku oli sikalassa käymässä, mutta muut sisarukset pysyivät kiltisti karsinassa :) Nuo lemmikkipossut ovat kyllä ihania, mutta muistan myös ne kerrat, jolloin olen nuorempana mennyt sikalaa siivoamaan ennen muita ja sikalan käytävällä on kävellyt sellainen shetlanninponin kokoinen sika vastaan. Siinä on varmaan hätyytelty jo minun liian isot kumpparit jalassa tehtyjä juoksuennätyksiäni, kun ensin on pitänyt päästä kiireesti sikaa karkuun ja laittaa ovet kiinni, ettei se pääse karkuun, ja sitten äkkiä kertomaan muille, mitä karmaisevaa tuli koettua ;D

      Poista
    3. Voi kuule, silloin kun meillä oli vielä emakoita olen myös noita juoksuennätyksiä joutunut tekemään :D ja myös korkeushyppy ennätyksiä aitojen yli. Emakot olivat meillä sen ajan että ne tiineytettiin ja n. 3vk ennen porsimista siirrettiin sitten muualle porsimaan (siksi pystyi pihatossa pitämään, tosin muutaman kerran saatiin porsaita jahdata pihatosta kun joku olikin porsinut liian aikaisin/unohtunut muuttokuormasta). Porsimisen ja vieroittamisen jälkeen tulivat takaisin ja sama uudelleen. Ei muuten ole kerta tai pari kun olen joko juossut kiimaista emakkoa karkuun tai painellut 1,2m aitojen yli yhdellä loikalla :D Jotkut emakot kun muuttuivat kiimassa suoraan sanoen ihan hulluiksi, lähtivät juoksemaan perään ja yrittivät kärsällään retuttaa niinkuin ne tekevät toisille kiimassa. Parhain tapa olikin saada ne liikkeelle juosta ohi ja juuri ennen ovea väistää aidan taakse ja äkkiä ovi kiinni! Luoja kiitos nuo eivät osanneet hyppiä aidan yli.. Meillä sitä harrastaa välillä tosin lehmät.. Samanlaisia kokemuksia myös possuista. Olenkin tässä miettinyt pitäisikö ruveta sikalaan varustautumaan jääkiekkosuojilla :--D Karsinaan kun on välillä pakko mennä tekemään hoito/huoltotoimenpiteitä.

      Nykyään ei ainakaan enää isommissa sikaloissa tehdä hampaan katkontaa. Muistaakseni atria ja snellman ovat tämän kieltäneet (en muista onko kielletty suomen laissakin). Ikävän näköisi toimenpiteitähän nuo ovat, nykyään ei onneksi enää possujen korviakaan loveta. Kastrointikin pitää tehdä nykyään puudutuksen/kipulääkkeen kanssa ja hännän typistäminen jota muualla eu:ssa vielä saa tehdä, on Suomessa täysin kielletty. Hyvä näin! Tuo on mielestäni yksi kummallisimpia asioita EUssa, kaikilla pitäisi olla samat säännöt ja lait, mutta silti Suomi on ainoa maa joka kieltää hännäntypistyksen ja se on laissa muistaakseni törkeänä eläinsuojelurikkomuksena (ehdottoman hyvä asia, koska kivulias toimenpide!). mm Saksassa sitten valtio taas maksaa niille tuottajille erikseen tukea, jotka eivät häntää leikkaa.

      Poista
  4. Aivan yli ihania possuja ja kuvia♥

    VastaaPoista
  5. Itsekin olen joskus haaveillut minipossua lemmikiksi, mutta agilitykaveria tai pelastuskaveria possusta ei taida saada, ne olis kuitenkin lähinnä sydäntä noista koirien kanssa harrastettavista lajeista :D
    Innostus tais lähinnä lähteä siitä, että aikanaan eräällä ratsastuskoululla oli kaksi possua. Toinen oli minipossu ja toinen oli vietnamilainen (?) roikkovatsasika. Muistan ikuisesti, kun tämä roikkovatsasika yritti kiimoissaan tukkia ihmisten autoihin, ratsastuskentälle kesken tunnin pidon ja jahtasi kaikkia liian lähelle tulevia ihmisiä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä siastakin voi agilityyn kaverin kouluttaa. Esteitä ne eivät välttämättä hyppää kuin pieniä (ja minisiat vielä pienempiä, sillä niillä on yleensä lihasikaakin huonommin kestävät jalat). Ja jäljestykseenhän sika olisi oikein hyvä, sillä on todella tarkka hajuaisti. Tosin jos jäljestää jotain syötävää sika yleensä syö sen samantien :D Tryffeleitähän ainakin jossain etsitään sian avulla.

      Joo, kiima-aikaan siat ovat varsin väkitukkoja ja välillä jopa vihaisia.

      Poista
  6. Eksyin ensimmäistä kertaa selailemaan blogiisi ja voi mitä ihanuuksia täältä löytyikään! <3

    Siat ja tietysti varsinkin pienet possukat ovat heikkouteni. En malta odottaa, että saan joskus täällä meilläkin tehtyä possuille oman paikan ja otettua pari kärsäkaveria itsellenikin. :)

    Kolmisen vuotta ehdin olla töissä opiskeluaikoina lihasikalassa ja emolehmien parissa ennen kuin piti muuttaa oman maajussin perässä ihan liian kauas. Hurmaavia otuksia ihan kaikki! Siatkin ovat oppivaisia ja touhukkaita kavereita, joiden kanssa ei ikinä ollut tylsää. :D Eräs yksilökin esimerkiksi karkasi aina ja vaikka mistä ja oli mm. mukanani tekemässä aamusikalaa useammankin kerran. Siinä se seurasi perässä kuin koiranpentu, kunnes ruokakuupan kanssa opastin sen takaisin kotipaikkaansa.
    Lellin possuni aina niin pilalle kuin mahdollista, mutta minkäs sille mahtaa kun niiden hoitaja oli tälläinen pöhkö!

    Usein olo oli kuitenkin kuin possujen henkilökohtaisella purulelulla.. :D Porukassa tyhmyys tiivistyy!
    (Puhun nyt vain positiivisista puolista, mutta olen kivuliaan tietoinen myös niistä negatiivisista. Pahimmillaan aika pirullisia elikoita.. :D )

    (Hyppytaidoista puheen ollen: Yleensä kaikki pysyivät ihan näppärästi siellä missä niiden kuuluikin, kunnes kohdalle sattui aivan ylivoimainen korkeushyppääjä. Se tuntui pomppelehtivan sikalassa aivan minne sattuu, sillä karsinoiden seinämät eivät pidelleet sitä ollenkaan! o.O Pari kertaa sain todistaa hyppysikaa toiminnassa ja leuka vaan loksahti kun ilmavaraakin jäi vielä reippaasti.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei!!! Ihanaa kuulla etten ole ainoa possun(ja lehmän)lellijä :---D Välillä aina täällä ihmetellään miksi minulla menee eläimien hoidossa niin kauan... Siinä missä isä tekee vaikka emojen ruokinnan sisäruokintakaudella 20min, minulla saattaa mennä tunti. No mutta pitäähän niitä rapsutella ja lässyttää ja kantaa olkea ja antaa raksuja jajajaja. Siis hirveän tunteeton maajussi, kuten useimmat esim. animalian jutut antavat ymmärtää :D

      Odotan myös kauhulla sitä päivää kun joku possu sikalassa keksii hypätä aidan yli. Se on jo nähty, että käytävälle päästessä kuluu n. 3s ja karsinan ovi avautuu erittäin näppärästi :D Siinä onkin sitten joku päivä tekemistä jos joku karkaa ja avaa kaikki karsinan ovet... En yhtään ihmettele jos saisivat lukitun ulko-ovenkin auki.

      Nämä kesäpossut on kanssa lellitty ihan pilalle :D Olkipeti pitää olla tarpeeksi paksu, muuten keskelle karsinaa kaivetaan protesti reikä tai kustaan minne sattuu. Ruuaksi ei todellakaan kelpaa salaatti tai sipulinvarret, mitä aikaisemmat possut on kaikki syöneet vaan herkkupalojen pitää olla vähintään omenaa tai perunoita. Jos joku ruoka myöhästyy kovasti, vähintään karsinan ovi on kärsitty maahan ja mielenosotuksellisesti peitetty mullalla. Jos taas aamulla menet liian aikaisin, eivät viitsi herätä :D On ne vaan niin mahtavia otuksia :3

      Toivottavasti afrikkalainen sikarutto ei nyt rajan yli tule tänne. Sen jälkeen ei luultavasti kesäpossuja voi enää pitää, sillä tartuntavaara sikalaan on liian suuri.

      Poista