Pieni kuvakoulu osa IV: Kuvankäsittely (LR)

Tässä osassa käsitellään kuvien käsittelyä ohjelmalla Adobe Lightroom (edit: ohjeet tehty LR 5:lle, vanhemmissa versioissa kaikki ei välttämättä ole juuri samoin) . Se on maksullinen ohjelmisto, josta voi kuitenkin ladata maksuttoman 30pv kokeiluversion Adoben sivuilta. Varoituksen sanana kuitenkin, ohjelma on hyvin koukuttava! :D Varsinainen kuvanmuokkausohjelma Lightroom ei ole, vaan tällä ohjelmalla vain säädetään kuvan asetuksia, värejä ja rajauksia.

Tein jonkin aikaa sitten kuvankäsittelyohjeet Gimpille, ne löytyvät blogitallin parempia hevoskuvia sarjasta: kuvien käsittely Gimpillä. Ohjeet ovat sen verran kattavat, etten täällä enää aihetta käsittele (ellei toisin haluta ja joku keksii mitä pitäisi vielä lisää kertoa.)

Raw vai jpg?

Lightroomilla pystyy käsittelemään myös raw-kuvia. Mikäli ei ole kiinnostunut kuvien muokkaamisesta ja haluaa vain kuvat kamerasta koneelle ja käyttöön, ei raw-kuvia kannata ottaa. Raw-kuva eroaa jpg:stä siinä, että kamera tallentaa kuvaustilanteessa kuvaan kaiken informaation. Se tekee kuvasta paremmin muokattavan, mutta myös todella raskaan. Oikeasti raskaan. Kun kuvaan jpg:llä koko päivän kisoja ja saaliiksi jää n. 1500 kuvaa, tallennustilaa kuluu n. 12Gt. Kun räiskin samanverran rawina, tilaa kuluu 50 Gt. Siinä ei kovin montaa päivää kuvata putkeen kun loppuu jo tietokoneesta levytila kun samaan tahtiin ei kuvia saa muokattua ja muunnettua jpg:ksi.

Peruskuvankäsittelyn pystyy tekemään aivan samallalailla niin jpg kuin raw-kuvallekin. Itse kuvaan rawina lähinnä siitä syystä että siinä valkotasapainoa pystyy jälkikäteen muokkaamaan todella kattavasti ja puhkipalaneita kohteita pystyy pelastamaan hieman paremmin kuin jpg-kuvista.

Sama kuva, sama käsittely (paitsi valkotasapaino, jota piti jpg kuvaan fiksailla jotta kuvat näyttäisivät samalta). Nikonin raw-kuvan tunnus on NEF. Kuva otettu iltahämärissä ja se oli todella tumma ja sininen (kts. alempi kuva kohdasta croppaus). Tälläisiäkin kuvia pystyy vielä hyvin pelastamaan jpg:llä, joten raw ei todellakaan ole mikään välttämättömyys vaikka kuvia haluaisikin käsitellä enemmän. Tästä voi kuitenkin jo huomata kun tarkkaan katsoo, että säädöt ovat raw-kuvassa tarkemmat kuin jpg:ssa. Jpg valoittaa samalla valotuksen lisäyksessä (+1,67) aavistuksen ennemmän kuin raw.

Croppaus eli rajaaminen

Harva kuvaaja saa jokaista otostaan rajattua täydelliseksi heti kamerasta. En ainakaan minä. Helppo croppaus eli rajaaminen on ehkä yksi tärkemmistä Lightroomin ominaisuuksista. Rajaus-painike löytyy heti Histogrammin alta, (punaisella ympyröity) laatikko katkoviivoilla.

Mikäli rajauksen kuvasuhdetta haluaa muuttaa, avataan kuvasuhdelukko (1.). Tällöin kuvaa voi vapaasti rajata ja kääntää. Jos haluaa jonkin tietyn kuvasuhteen, lukon vierestä löytyy pudotusvalikko jossa vakiona on Original. Tätä klikkaamalla löytyy pitkä lista erilaisia kuvasuhteita.

Kun rajaus ja horisontin suoristaminen on valmis, painetaan (2) close. Rajauksen voi muuttaa takaisin alkuperäiseen painamalla reset.

Perusasetukset (Basic)

Tämä osio on oikeastaan kaiken käsittelyn perusta. Perusasetuksia kannattaa opetella käyttämään kunnolla ja vasta sen jälkeen siityä muihin osoihin. Oikea puoli eli +-puoli lisää ja vasen eli - vähentää säätöä.

Treatment: Color / Black & white valitaan käsitelläänkö kuvaa väreissä vai mustavalkoisena

WB eli valkotasapaino. Mikäli kuva on raw-kuva on tässä tempin kohdalla asteikko 2000-50 000, josta valitaan oikea värilämpötila. Jpg-kuvassa asteikko on -100 - + 100. Tintin kohdalla on kummankin rawissa  asteikko -150 -+150 ja jpg:ssä -100-+100 mistä valitaan oikea sävy. Lightroom osaa myös määrittää (yleensä) automaattisen valkotasapainon. Tämä valita löytyy pudotusvalikosta joka tulee esiin klikkaamalla As Shot-kohtaa ja valitsemalla sieltä Auto.

Exposure eli valotus. Valotusta säädetään liukuvalikosta niinkuin kaikkia muitakin tämän kohdan säätöjä. + on valotuksen lisäys ja - vähentää valotusta, 

Contrast l. kontrasti joko lisää tai vähentää mustan ja valkoisen eroa. Kontrastia lisäämällä musta mustenee ja valkoinen "puhdistuu" ja värit muuttuvat kirkkaammiksi. Varo ylikäyttämästä!

Highlights l. kirkkaat kohdat. Tällä säädetään kuvan kirkkaimpien kohtien valkoisuutta. Puhkipalaneita kuvia voi yrittää pelastaa tällä, mutta mikäli kuva on jpg-muodossa täysin valkoista kohtaa ei tälläkään pysty pelastaamaan. Raw-kuvalla se joskus vielä onnistuu.

Shadows l. varjot. Tummentaa tai vaalentaa kuvan tummia kohtia

Whites l. valkoinen. Säätää valkoisen värin valkoisuutta kuvassa, eli jos valkoinen näyttää harmaalta, voi tätä lisäämällä saada siitä taas valkoista.

Blacks l. musta. Säätää mustan syvyyttä samallalailla kuin whites säätö valkoista.

Clarity joko pehmentää tai tarkentaa kuvaa ja kohteen reunoja. Tätä on hankala selittää, mutta kokeilemalla idea tulee paremmin esille.

Vibrance elävöittää kuvan sävyjä, mutta ei tee niin rajua jälkeä kuin saturation. Luonnollisempi värin lisääjä.

Saturation lisää kuvan saturaatiota eli värikylläisyyttä.

Näillä loskakeleillä nyt ei saa kivaa kuvaa tekemälläkään, mutta tässä esimerkki perusmuokkauksen voimasta. Sivulla näkyy käytetyt säädöt. Perusmuokkauksen lisäksi tähän on lisätty hieman vijentointia.

Kohinanpoisto ja tarkkuus

Kohinanpoisto ja tarrkennuksen lisäys ovat myös asetuksia joita kannattaa lähes joka kuvaan tehdä. Kummatkin löytyvät Detail-välilehdeltä. Tarkkuutta säädetään Sharpening-kohdasta ja kohinaa saa pois Noise Reduction-valikoista. Aina kun näitä säätöjä käyttää, kuvaa kannattaa tarkastella sen oikeassa koossa (1:1), jotta näkee mitä kuvalle oikeasti tapahtuu.

Nyt on varmasti maailman komein mallikuva :D Tässä ei ole kyse ulkoavaruuden hirviöstä vaan mulkoilevasta lehmästä (menimpä juuri siivoamaan kaikki alkuperäiset maneesikuvat pois koneelta). Sivussa näkyy taas asetuksia ja toivottavasti kuvastakin saa jotain selvää miltä näyttää kuva ennen ja jälkeen kohinanpoiston.

Jotain kivoja pikkulisämuokkauksia

Vinjetointi on reunojen tummumista. Kamerat tekevät tätä myös jonkin verrran luonnostaan. Lightroomissa vinjetointi pystyy lisäämään niin mustalla kuin valkoisellakin. Vinjetointi löytyy kohdasta  Effects -> Post-crop vignetting.

Kromaattinen aberraatio tarkoittaa ilmiötä jossa kohteen ääriviivoissa on esim. violettia juovia. Mitä huonompi linssi, sitä enemmän tätä tapahtuu. Lightroomissa tätä pystyy jonkin verran automaattisesti korjaamaan. Korjaus kannattaa tehdä kaikille kuville, sillä se ei huononna kuvan laatua. Lens Corrections -> Remove Chromatic Aberration

Hyödyllisiä pikanäppäimiä Ligtroomissa:

X = merkitse kuva hylätyksi (musta lippu, tummennettu kuva). Tämän jälkeen kaikki hylätyt kuvat on nopea poistaa kerralla valikosta Photo -> Delete Rejected Photos...

P = merkitse kuva jätettäväksi (valkoinen lippu). Tällä pystyy kumoamaan hylätyn kuvan valinnan

U = poistaa kaikki merkinnät

T = näyttää alhaalla olevan työkalupalkin (jonka olen useamman kerran kadottanut ja ihmetellyt missä se on :D)

I = näyttää kuvan tiedot

G = siirtyy takaisin Library-tilaan

D = siirtyy Develop-tilaan (muokkaus). Seuraavat develop-tilan pikanäppäimiä

J = näyttää puhkipalaneet (punainen) ja puhkimustat (sininen) kohdat 

Y = näyttää alkuperäisen ja muokatun kuvan
R = Croppaus

Ctrl+Z = kumoa edellinen 

Ctrl+Alt+V = siirtää edellisen kuvan asetukset nykyiseen. Myös previous nappi tekee saman. 

Shift+Ctrl+C = Kopioi kuvan asetukset 

Shift+Ctrl+V = Liitä kopioidut asetukset kuvaan.

Jäikö jokin vielä mietityttämään? Mikäli tästä jäi uupumaan jotain oleellista tai on jotain mitä haluaisit vielä tietää, toiveita alle niin teen tarvittaessa jatko-osan.

Pieni kuvauskoulu osa III: Maneesikuvaus

Yksi lempimaneeseistani: Manunkylän uusi maneesi. Päivä ei ollut edes aurinkoinen, mutta silti siellä saa uskomattoman valoisia kuvia: 1/400, f/3.2,  ISO 4000, 155mm

Jotta maneesikausi ei kerkeä loppumaan, päätin nyt tämänkin urakoida valmiiksi :D

Heti ensin todettakoon, että suurin muuttuja maneesikuvauksessa on maneesi itse. Niitäkun löytyy täältä Suomen maasta tuhat ja yksi erilaista, jossa jokaisessa on omanlaiset valaistusolosuhteet. Yleensä niille löytyy silti yksi yhteinen tekijä: Pimeys. Se vaihtelee hillitystä hämärästä aina täyteen hiilikellariin.

Itse maneesin lisäksi vaikuttaa myös ulkona vallitseva säätila. Aurinkoisella säällä kuvat onnistuvat huomattavasti paremmin, sillä silloin myös maneesissa on enemmän valoa.

1/200, f/2.8, ISO 4000, 135mm

Kumpikin kuva Lehtimäen Opiston maneesilta, lähes tulkoon samasta kohtaa. Ylemmässä on jo ilta ja alemmassa kaunis aurinkoinen aamupäivä, jolloin valo tuli suoraan sisään ikkunoista. Kumpikin kuva ajalta jolloin en kuvia juuri käsitellyt.

1/200, f/2.8, ISO 3200, 135mm

Miten tästä pimeydestä selvitään?

1 Valovoima

Ensimmäisenä keinona kannattaa kääntyä oman objektiivin puoleen ja tarkastaa sen valovoima. Parhaimpia objektiivejä maneesiin ovat valovoimaiset 2.8 tai alle olevat linssit. Mikäli valovoimaiset telelinssit tuntuvat liian kalliilta, kannattaa panostaa vaikkapa 50mm tai 85mm f/1.8 perusobjektiiviin. Ne ovat suhteellisen halpoja, mutta hyviä. 

Mitä tahansa linssiä käyttääkin, aukko kannattaa pitää mahdollisimman suurena, jotta valoa tulee mahdollisimman paljon kennolle.

Myös halvalla linssillä voi onnistua: 55-200mm f/4-5.6: 1/250, f/5.6, ISO 3200, 160mm

Myös tämä on täysin käsittelemätön kuva ajalta nakki, Niihaman maneesi

50mm f/1.8 on lyhyydestään huolimatta varsin kelpo linssi: edullisella hinnalla paljon valovoimaa: 1/200mm, f/2.2, ISO 2000, 50mm

2 ISO-herkkyys

Seuraava keino maneesin kesyttämiseen on ISO-herkkyyden nosto. Suurempi iso herkkyys tuo enemmän valoa kuvaan, mutta aiheuttaa myös kohinaa (kts. osa II). Mikäli haluaa liikkeen pysähtyvän, kannattaa maneesikuvauksessa kuitenkin käyttää ihan rohkeasti kameran korkeimpia herkkyyksiä - laajennoksia eli esim. Nikonissa Hi0.3,Hi0.7 ja Hi1.0 kulkevia kannattaa silti käyttää vain todellisessa mustassa aukossa, sillä niiden laatu on usein niin surkea, ettei kohinan poistollakaan kuvia saa välttämättä pelastettua.

3 Valotusaika

Kuten missä tahansa liikekuvauksessa, myös maneesissa kuvatessa valotusajan pitää olla tarpeeksi lyhyt jotta liike pysähtyy. Maneesikuvauksessa soppeleita valotusaikoja ovat yleensä 1/125-1/400 maneesin valoisuuden mukaan. Lyhyemmällä saa kuvaan enemmän valoa, mutta tällöin ei taas saa liikettä pysäytettyä kovin hyvin.

4 Kuvakulma

Maneesissa kuvia kannattaa ottaa edestäpäin tai hieman viistosti sivulta - näin liikkeen pysäyttämiseksi tarvitsee lyhyemmän valotusajan kuin suoraan sivulta.

5 Kuvauspaikka & -aika

Kuvanottopaikaksi kannattaa valita kohta, jossa on eniten valoa. Lamppurivin alustat ja ikkunoiden alustat ovat yleensä tälläisiä (mikäli on kirkas päivä). Suoraa ikkunoita vasten kuvaamista kannattaa yleensä välttää sillä vastavaloa on vielä hankalampi hallita maneesissa kuin ulkona.

Mikäli kuvausaikaan pystyy vaikuttamaan, kannattaa aina yrittää kuvata päiväsaikaan (ja mieluummin aurinkoisella säällä), silloin maneesissa on eniten valoa.

1/640, f/3.5, ISO 3200, 86mm

Sama maneesi: Yllä sivuvalo, alla suoraa ikkunoita kohden vastavaloon otettu kuva.

1/1000, f/3.5, ISO 3200, 102mm

 Varsin hirveä sivuvalo :D Oikein aurinkoisella kelillä vahva sivuvalokin voi olla ongelma. Pimeässä maneesissa valo polttaa äkkiä puhki kohdat joihin se osuu. 1/320, f/3.2, ISO 3200, 135mm

Mutta toisaalta, maneesin jyrkillä valoilla voi saada myös vähän erinäkösiä kuvia

6 Alivaloitus

Mikäli sinulta löytyy jonkinlainen kuvanmuokkausohjelma, jolla voi kuviin lisätä valoitusta, kannattaa kuvia alivalottaa pykälän tai parin verran. Näin saa hieman enemmän varaa joko tiputtaa ISO-arvoa tai nopeuttaa suljinaikaa. Aivan mustaksi kuvia silti kannata päästää sillä jälkikäteen valottaminen heikentää aina kuvanlaatua.

7 Vakaaja vai ei?

Liikekuvauksessa vakaajan tuoma hyöty on aika minimaalinen. Vakaajalliset objektiivit ovat kalliimpia kuin vakaajattomat ja kannattaakin ennemmin panostaa valovoimaan kuin vakaajaan.

8 Panorointi

Kts. osa II http://blogi.tuulian.net/2015/02/pieni-kuvakoulu-osa-ii-liikekuvaus.html Se voi pelastaa myös maneesikuvan.

9 Valkotasapaino

Joissakin maneeseissa on vain lähes mahdotonta löytää hyvää valkotasapainoa. Paras konsti on kuvata raw-kuvia joissa valkotasapainon pystyy säätämään hyvin jälkikäteen. Mikäli et kuitenkaan omista raw:ia tukevaa kuvankäsittelyohjelmaa ja intoa käsitellä kuvia, kannattaa mukana kantaa valkoista paperiarkkia. Vie arkki sinne missä otat kuvia ja käytä kamerasta löytyvää valkotasapainon mittaus-ohjelmaa. Seuraa kameran ohjeita ja ota koko kuva-alan peittävä kuva arkista. Tällöin kamera saa yleensä laskettua oikean valkotasapainon. 

Muista kuitenkin ottaa testikuva ennen kuvaamisen aloittamista, muuten voi tulla mielenkiintoisia väriyllätyksiä ellei kamera osunutkaan oikeaan :D

10 Salama vai ei?

Viimeisimpänä muttei vähäisimpänä: Salamalla vai ilman. Aina ilman. Eläin+salama ei ole hyvä yhdistelmä kahdesta syystä:
1. Osa eläimistä pelkää salamavaloa ja kirkas valo voi myös väliaikaisesti häikäistä niin eläimen kuin ihmisen, jolloin kompurointivaara kasvaa.
2. Eläimillä on silmien takana hämärässä näkemisen auttamiseen eräänlainen peili, josta valo heijastaa. Kun eläintä kuvaa pimeässä suoralla salamavalolla, heijastavat nämä peilit valot takaisin ja syntyy kaikille varmasti tuttu taskulampun syönyt-kissa efekti (tai hullu-koira). Ei niin kovin kaunista..

On muuten ensimmäiseltä kuvausvuodelta kun meidän taloon digikamera tuli (4H:n valokuvauskisasta voitettu Nikon coolpix 5600)! Ensimmäisiä ja varmaan viimeisiä kertoja kun olen ottanut suoralla salamalla kuvia elämestä. Mutta näin käy hevostenkin kanssa. Se on.... kaunis... :D (pahoittelen mikäli joku saa tästä painajaisia)

Loppukevennys

Koska valokuvauksen ei pidä olla vakavaa: Kuinka tehdä vasenkätisen kurpitsakamera?

Kaikkea sitä youtubesta löytyykin :D Ehkä maailman käytännöllisin ja tarpeellisin video.

Pieni kuvakoulu osa II: Liikekuvaus

1/2500,  f/3.5 IS0-320

Liikekuvauksessa tärkeintä on muistaa pitää suljinaika tarpeeksi lyhyenä, sillä muuten liike ei pysähdy ja kuvasta tulee epäterävä. 

Suljinaika ilmoitetaan sekunteina ja sekuntin sadas/tuhannesosina. Suljinaika 15" tarkoittaa että suljin on auki 15 sekuntia ja 1/1000 tarkoittaa että suljin on auki 1000:s osa sekuntin ajan. Jos valoa on vain tarpeeksi, suljinaika kannattaa pitää 1/640 tai sitä lyhyempänä, jolloin nopeakin liike kyllä pysähtyy. Myös tätä pidemmillä suljinajoilla pystyy ottamaan teräviä liikekuvia, mutta tällöin pitää olla tarkkana että muistaa seurata kohdetta liikkeen mukana kameralla.

Ensimmäinen muistisääntö suljinajan kanssa on, että suljinajan pitäisi olla vähintään yhtä lyhyt kuin mitä objektiivissä on millimetrejä. Eli jos kuvaat 200mm ulottuvalla lasilla, pitäisi suljin ajan olla vähintään 1/200. Jottei tämä menisi liian helpoksi, croppirungoilla polttoväli pitäisi kertoa vielä kameran croppikertoimella, eli n. 1,3-1,5. Mutta varsinkin vakaajallisilla objektiiveillä, ja vakaalla kädellä varustettu kuvaaja pystyy kyllä omien kokemuksieni mukaan ottamaan teräviä kuvia ilman croppikertoimen muistamista.

1/80,  f/2.8  IS0-1600, 78mm

Millimetrit sekunneiksi sääntö on helppo muistaa ja se toimii useimmissa tilanteissa myös liikekuvauksessa, kunhan muistaa seurata kohdetta kuvanottamisen aikana

Liikkeen suunnalla on myös merkitystä. Suoraan edestäpäin/etuviistosta kuvaten suljinaika voi olla yhden tai kahden portaan verran pidempi kuin suoraa sivulta kuvatessa.

1/200, f/2.8 IS0-4000, 180mm

Edestäpäin kuvattuna saa nopemmasta liikkeestä pysähtyneen kuvan kuin vastaavalla suljinajalla suoraan sivusta kuvattuna

Aukko, aukkoarvo tai valovoima on yksinkertaisettuna luku, joka kertoo kuinka isolla objektiivi sisällä olevan himmentimen keskellä oleva aukko on. Himmennin toimii samalla periaatteella kuin ihmissilmän pupilli. Kun menet pimeään, silmän pupilli kasvaa ja silmään pääsee enemmän valoa, jotta näkisimme paremmin. Myös objektiivin aukkoa isontamalla kameran kennolle pääsee enemmän valoa ja kuvasta tulee kirkkaampi. Aukolla vaikutetaan myös kuvan syväterävyyteen eli taustan sumentumiseen.

Aukolla ei liikekuvauksen kannalta ole niin suurta roolia kuin suljinajalla. Aukkoarvoa säätäessä kannattaa lähinnä miettiä, haluaako terävyysalueesta suuren vai pienen. Hevonen on suuri eläin, ja mikäli teleobjektiiveillä kuvattaessa haluaa koko hevosen olevan terävä, ei aukkoa kannata pitää alle 3,5-4,5. Isoimmilla aukoilla koko hevonen ei välttämättä mahtu terävyysalueeseen.

Aukko f/5.6 Huomaa että tässä syväterävyyttä kasvattaa myös lyhyt polttoväli, 55mm (aika tyylikäs kuva v. 2011. Näitä katsoessa tulee kyllä kieltämättä hyvä mieli, että edes jotain on tullut opittua tässä useamman harrastusvuoden aikana ;D)

 Aukko f/2.8. 

Ero ylempään kuvaan on selkeä

ISO-herkkyys kuvaa kennon herkkyyttä, eli paljonko se ottaa valoa vastaan. Mitä isompi ISO-luku, sitä enemmän kenno ottaa valoa vastaan ja sitä valoisampi kuva on. Isoilla ISO-herkkyyksillä esiintyy kuitenkin kohinaa (värillisiä vikapikseleitä), mutta liikekuvauksessa yleensä kannattaa säätää ISO tarpeeksi korkeaksi, kohinankin varjolla, jotta suljinaika pysyy tarpeeksi lyhyenä.

ISO-5000 Tässä kuvassa näkyy jo reilusti kohinaa eli erivärisiä pikseleitä. Kohina on kuitenkin mahdollista poistaa kuvankäsittelyllä jonkin verran, joten liikekuvissa ISO-herkkyyttä kannattaa nostaa mikäli suljinaikaa ei muuten saa tarpeeksi lyhyeksi

Samakuva kohinan poiston jälkeen

Kuinka alkaa säätämään asetuksia

Mikäli kuvaat vain ja ainoastaan kameran automaattiohjelmilla (esim. auto tai urheilukuvaus), kannattaa ensimmäisenä tutustua kameran puoliautomaattiohjelmiin: P (ohjelmoitu automatiikka) A/Av (aukon esivalinta) tai S/Tv (sulkimen esivalinta).  Liikekuvauksen kannalta P ja sulkimen esivalinta ovat parhaimmat harjoitteluohjelmat ennen manuaaliin siirtymistä.

S/Tv (sulkimen esivalinta)
Tällä ohjelmalla voit itse asettaa sulkimen nopeuden (ja käytettävän iso-herkkyyden, mutta voi käyttää myös iso-auto asetusta), jolloin kamera huolehtii valotuksen kannalta sopivan aukon. Tämän ohjelman hyvänä puolena on, että suljinaika pysyy vakiona, jolloin liike varmasti pysähtyy.
Huomaathan että mikäli säädät itse myös herkkyyttä, ja kuvista alkaa tulla todella tummia, herkkyyttää pitää joko nostaa tai suljinaikaa pidentää.

P (ohjelmoitu automatiikka)
Tällä ohjelmalla voit itse määrittää aukon ja suljinajan ja kamera hoitaa herkkyyden säädön.

Kuvien asetuksia kannattaa jälkikäteen katsella, jolloin oppii hahmoittamaan millasilla asetuksilla saa missäkin olosuhteissa oikein valoittuneen kuvan. Kun valotuksen perusteet alkavat tuntua tutuilta, kannattaa siirtyä täysmanuaaliin (M), jolloin pystyy hallitsemaan koko paketin.

Tarkentaminen

Kun valotus alkaa olemaan kunnossa, ruvetaan miettimään tarkennusta. Liikkuvaa kohdetta kannattaa aina kuvata jatkuvalla tarkennuksella (Ai Servo/AF-C). Tämän jälkeen on mielipidekysymys, tykkääkö kuvata millä aihevalinnalla tai kuinka monella pisteellä. Itse suosin yhden tarkennuspisteen valintaa tai 3D-seurantaa (Nikon), jolloin kamerasta valitaan yksi piste ja kamera tarkentaa pääsääntöisesti tähän mutta ottaa tarvittaessa myös muita pisteitä mukaan. Keskitarkennuspiste on yleensä jokaisessa kamerassa herkin, joten sen käyttöä kannattaa suosia.

Mitä aihealuetta käyttääkin, tärkeintä tarkentamissa on seurata kohdetta. Lonkalta heitetty hätäräpsäisy harvemmin osuu oikeaan kohteeseen, mutta kun kohdetta seuraa jonkin matkaa ennen kuvanottamista, tarkennus on varmemmin oikeassa. Jatkuvaa tarkennusta käyttäessä kamera tarkentaa kokoajan kun laukaisin painetaan puoliväliin. Esimerkiksi esteitä kuvatessa ratsukkoa on hyvä seurata joitakin metrejä ennen estettä laukaisin puoliväliin painettuna.

Kohdassa 1 rajataan kohde valittuun tarkennuspisteeseen ja painetaan laukaisin puoleen väliin, jolloin kamera alkaa tarkentaa. Kameraa liikutetaan koko matka kohtaan 2 asti kohteen mukana niin että se pysyisi mahdollisimman hyvin tarkennuspisteessä, kokoajan laukaisin puolessa välissä. Kohdassa 2 painetaan laukaisin pohjaan asti. (toim. huom. tämän takia nykyään kuvaan, en piirrä :D)

Panorointi: hämäränajan liikekuvien pelastaja ja vauhdintuoja

Panorointi on tekniikka missä käytetään hyväksi pitkää suljinaikaa ja liikettä. Se on mainio tapa luoda kuviin vauhdin tunnetta ja saada kelvollisia liikekuvia vähässä valossa. Panoroinnissa on tärkeä pitää suljinaika n. 1/30-1/60 välillä, jotta liike-epäterävyys tulee esille.

1/50, f/2.8 IS0-1600, 100mm

Panorointi tuo kuviin vauhdin tuntua

Suljinajan pitää liikkeen vauhdista riippuen olla n. 1/50 tai sitä pidempi. Kohdetta seurataan kameralla kokoajan, myös laukaisinta painaessa ja sen jälkeen, jolloin kohde pysyy terävänä mutta taustalle tulee "vauhtiviivat".

Jäikö jokin vielä mietityttämään, kysy!

Pieni kuvakoulu osa I: Kalusto

Kuvaan tarvitaan aina jonkinnäköinen kamera, joten kalustosta on hyvä aloittaa. Mihin kannattaa panostaa, ja missä voi säästää.

Kyllä, se on filmijärjestelmäkamera! :D Eivät ne ole vielä maailmasta kadonneet

Kamera/runko

Halpojen aloittelijarunkojen hinnat ovat nykypäivänä niin alhaiset, että jos valokuvaus kiinnostaa vähäänkään, kannattaa pokkarin sijasta hankki pieni jäjestelmäkamera. Kameran valitsemisessa kannattaa kiinnittää huomiota lähinnä siihen, kuinka hyvin se sopii omaan käteen, toisinsanoen mikä tuntuu luontevimmalta käyttää. Aloittelijasarjan (Nikon D5***,D3***,D40/60 *, Canon tuhat- ja satasarja ****D-***D) kameroissa on sisältä katsottuna hyvin vähän eroja. Tärkeimmät ominaisuudet eläinkuvausta varten, joita kamerassa kannattaa vertailla on sarjakuvausnopeus ja ISO-herkkyys. Eläimiä kuvatessa nopeammalla kameralla saa helpommin onnistuneita kuvia nopeasti liikkuvasta eläimestä. Korkea ISO-herkkyys taas helpottaa kuvien ottamista hämärässä.

Tästä pykälää ylempänä ovat harrastelijarungot, joita löytyykin sitten Nikonilta ja Canonilta jo niin croppikennoisena (kuten aloittelijakameroissa) kuin täysikennoisina. Harrastelijarungot ovat yleensä aloittelijarunkoja paremmin säätiivistettyjä, hieman nopeampia, niissä on parempi tarkennusjärjestelmä sekä parempi kohinansieto, mutta ne ovat myös hieman kalliimpia. Harrastelijarunko on hyvä valinta, mikäli haluaa ettei kamerasta heti tule rajat vastaan.

Täysi- ja croppikennoisen kameran erona on kuvakennon koko, joka on croppikennoisella kameralla huomattavasti pienempi kuin täysikokoisella. Täysikokoinen kenno tekee kamerasta tarkemman, paremmin suuria ISO-herkkyyksiä kestävän (sekä todella kalliin), mutta toisaalta taas croppikenno tuo zoomeihin lisäpituutta (croppikerroin n. 1,4-1,6). Tavallinen harrastelija pärjää pitkälle croppirungollakin ja säästää näin euroja parempaan optiikkaan.

Itse olen tähän asti käyttänyt vain croppirunkoja (ja ellen lotossa voita, käytän jatkossakin), sillä halvimmatkin Nikonin täysikennoiset maksavat 1600e, ammattitykeistä puhummattakaan ja croppirungon tuoma lisäpituus optiikkaan on vain todella kätevä eläimiä kuvatessa (70-200mm objetiivi vastaa croppirungolla n. 105-300mm objektiiviä).

(* Huom! Nikonilla ei D5***,D3***,D40/60-kameroissa ole mukana omaa tarkennusmoottoria. Tämä pitää huomioida kun ostaa kameraansa objektiivejä. Tarkennusmoottorin tunnus objektiiveissä: HSM/AF-S/USM)

Objektiivit 

Kuvanlaadun kannalta runkoa tärkeämpi ostos on objektiivi. Pääsääntöisesti kannattaa suosia oman merkin objektiivejä, mutta Sigma ja Tamron tekevät myös laadukkaita valovoimaisia linssejä. Objektiivi vaikuttaa hyvinkin paljon siihen, miten tarkka kuvasta piirtyy. Eläinkuvausta varten on hyvä olla ainakin telezoom-objektiivi, sekä lyhempi objektiivi lähikuviin. Suuri valovoima (pieni f-luku) on maneesissa kuvatessa eduksi, mutta valovoimaiset objektiivit ovat myös kalliita. Laadukkaat objektiivit ovat hyvin pidettyinä kestäviä, joten niitä uskaltaa ostaa myös käytettyinä.

Ei se runko vaan se linssi: Vasemmanpuolimmainen otettu sigman 70-200mm f/2.8 (+Nikon d90) ja toinen muistaakseni Nikkorin 55-200mm f/4-5.6 linssillä (+D3100). Sama paikka ja sama este. // edit. Kirjoittaja alkaa opetella kumpi on oikea ja kumpi vasen..

Teleobjektiivi ja lyhemmät zoomit

Yleensä rungon mukana tulee ns. kittiobjektiivi, joka on yleisimmin 18-55mm f/3.5-5.6. Tämä on hyvä peruslasi harrastelukuvailuun, mutta eläimiä kuvatessa ja ratsastuskisoissa se jää auttamatta liian lyhyeksi. Omaa budjettia miettien kannattaa sille hankkia joku seuraavista teleobjektiiveistä kaveriksi, uutena tai käytettynä (halvimmat ylinnä, oma merkki=Canonille Canon, Nikonille Nikkor):

Nikkor 18-55 f/3.5-5.6 ja 70-200mm f/2.8.
Kokoero on näillä valtava ja kannattaakin
miettiä, haluaako kantaa näin isoa
mörssäriä mukanaan.

• Oman merkin 55-200mm f/4-5.6
• Oman merkin 70-300mm f/4-5.6
• Oman merkin 70-200mm f/4
• Sigma/Tamron 70-200mm f/2.8
• Oman merkin 70-200mm f/2.8 

Jokaisesta lasista löytyy niin kuvanvajaallinen (Nikkor=VR, Canon=IS, Sigma=OS, Tamron=VC), kuin vakaajatonkin malli. Mikäli kuvaat paljon maneesissa, voi kuvanvakaajasta olla hyötyä, mutta myös ilman sitä pärjää hyvin. Sigman/Tamronin halvat, valovoimattomat telelinssit kannattaa jättää kaupan hyllyyn. Ne ovat parhaimmillaan paperipainoina. Lintuja ja villieläimiä kuvaava saa suunnata katseensa yli 300mm objektiiveihin, sillä 200mm on polttovälinä yllättävän lyhyt.



Jos objektiivivalikoimaansa haluaa kasvattaa vielä muilla valovoimaisilla zoomeilla, kannattaa katsella 18-55mm:lle valovoimaisempaa vaihtoehtoa. 24-70mm on polttoväliltään hyvin eläinkuvaukseen sopiva, sillä kun zoomi ylettyy hieman kauemmaksi ei tarvitse mennä ihan puru/potkuetäisyylle. 16 tai 17-35mm on omiaan mikäli haluaa kuvata tallin sisällä tai isonenäisiä eläimiä.

•  24-70 mm f/2.8 
• 16/17-35 mm f/2.8

Kiinteä objektiivi

Kiinteät objektiivit tarjoavat parempaa valovoimaa ja piirtokykyä pääsääntöisesti halvemmalla hinnalla kuin teleobjektiivit. Ne sopivat erittäin hyvin potretti- ja yleislinsseiksi, joilla pystyy myös kuvata hyvin sisätiloissa. Kuten nimi jo kertookin, ne ovat polttoväliltään kiinteitä, eli niillä ei pysty zoomaamaan.

• 35mm f/1.8
• 50mm f/1.8
• 85mm f/1.8

Nämä objektiivit ovat kaikki hyviä yleisobjektiivejä, jotka eivät yleensä edes ole hinnalla pilattuja. Mikäli haluaa näistä vielä astetta parempaa, jokaisesta polttovälistä on markkinoilla f/1.4 valovoimalla olevia vaihtoehtoja. Omaan kalustooni on kuulunut Nikkor 50mm f/1.8 jo ties kuinka kauan. Se on palvellut uskollisesti tilanteessa kuin tilanteessa ja näppärän koon takia myös lähtee kaikkialle mukaan.

50 mm:stä on kaikkeen. Vaikka tämä on ollut kaikista halvin objektiivini, tykkään siitä kaikkein eniten. Se piirtää kauniisti ja tarkasti ja hyvän valovoiman ansiosta kuvat onnistuvat hämärämmälläkin säällä.

Mikäli lompakko pullistelee ja kuvaat paljon maneesissa, kannattaa myös harkita oman kalustonsa kerryttämistä 135mm f/2, objektiivillä. Tämä on todella hintava lasi, mutta valovoimaltaan, pituudeltaan ja piirroltaan varsin ylivertainen muihin nähden.

Mistä objektiivejä, kameroita ja kuvaustarvitteita kannattaa katsella?

Objektiivejä ja kameroita sekä muita kameratarvikkeita löytää käytettynä kameraliikkeistä. Kameraliikkeet pyytävät yleensä kuitenkin ennemmän kuin yksityiseltä ostettu, mutta tällöin voi yleensä olla varma että tuota on sitä mitä luvataan ja kaupat pystyy tarvittaessa purkamaan.

Netistä löytyy facebookin Valokuvaajan kirppiksen myös lisäksi kaksi hyvää ja luotettavaa myyntifoorumia. www.kameralaukku.com & www.digicamera.net . Ulkomailta löytää tavaraa usein vieläkin halvemmalla ja ainakin ebay:ssa liikkuu myös paljon kameratarvikkeita.

Jos haluaa tavaransa ostaa uutena, kannattaa ensin paikallisen valokuvausliikkeen lisäksi katsella myös Rajalan valikoimia. Vaikka hinnat ovat välillä keskimääräistä korkeammat, on tämä liike testattu hyväksi - takuu toimii justiin eikä melkein ja toimitukset ovat todella nopeita.

Muut kivat härpäkkeet

Akkukahva

Mikäli kuvaat paljon kisoja, tai pitkiä aikoja, on akkukahva todella kätevä. Akkukahvaan voi virittää joko tavalliset AA-patterit tai 2 normaalia kameran akkua ja tällöin kamerassa riittää virtaa pidemmälle. Pattereiden hyvä puoli on, että niitä saa lähes joka kaupasta ja  jos virta loppuu kesken reissun, ei tarvitse etsiä kissojen ja koirien kanssa paikallista kameraliikettä ja toivoa parasta että heillä olisi kameraan sopiva akku.

Akkukahva tuo myös tukevuutta ja tasapainoa, mikäli kameran nokassa on painava objektiivi.

Muistikortit

Niitä ei koskaan voi olla liikaa. Muistikorteissa kannattaa suosia niitä, joiden kirjoitusnopeus on vähintään 30 Mb/s. Hitaammat eivät välttämättä kerkeä tallentaa pitkää sarjatulitusta, vaan hyytyvät parin kuvan jälkeen. Jpg kuvia ottaessa 4, 8 ja 16 GB:n kortit ovat sellaisia, että niihin mahtuu jo hyvin kuvia. Mikäli kuvaat raw-kuvia, kannattaa suosiolla valita vähintäään 32 tai 64 GB:n kortti, sillä raw-kuvat vievät paljon tilaa.

Normaaleja, pieniä ja lätysköjä SD-muistikortteja (jotka käyvät suurimpaan osaan digikameroista) myydään kahta eri mallia: SDXC ja SDHC. SDHC kortteja myydään kokoon 32 GB asti ja ainakin kaikki tähän mennessä vastaan tulleet SD-kortteja käyttävät kamerat ovat näitä tukeneet. SDXC kortit ovat taas pääsääntöisesti siitä isompia, aina 2 TB asti. Varsinkaan vanhemmat kamerat eivät kuitenkaan tue SDXC-kortteja, joten ennekuin ostat tälläisen, kannattaa varmistaa sopivuus joko myyjältä tai kameran käyttöohjeesta.

Kaksi erilaista SD-korttia: SDXC (vas) ja SDHC

Kameralaukku

Näitä saa 1000 eri mallissa, kuosissa ja koossa. Tee-se-itse-ihminen tuunaa vanhasta lempilaukustaan uniikin kameralaukun helposti vanhan retkipatjan ja kangassuikaleiden avulla. Armeijalle valmistetut kaikenkestävät reput ovat myös hyvä valinta: www.varusteleka.fi/fi/group/keskikokoiset-reput/1380

Suojaflitterit

Kameralaukkuakin tärkeämpi objektiivin suojelusenkeli on objektiivin eteen pyöräytettävä suojaflitteri (myös UV-suodin on tähän hyvä). Flitteri on lasinen suojalevy, joka suojaa objektiivin pintalasia naarmuilta ja pölyltä. Tämän pitäisi kuulua jokaisen kuvaajan perusvarustukseen, ainakin kalleimpien putkien nokkaan. 

Olen jo 2 kertaa saanut todistaa tämän pienen lasinpalan tärkeyden, kun 70-200mm:n etulinssi on syystä tai toisesta ottanutkin vähän enemmän osumaa ja suojafiltteri on mennyt tuhannen sirpaleiksi ilman että objektiivin etulinssiin on jäänyt mitään jälkeä. Nykyään tuo pidempi zoomi on ilman suojaflitteriä vain puhdistuksen ajan.

Kameramuki

Canonistille tai Nikonistille. Se on vain saatava.

Pieni kuvakoulu: toiveet sisällöstä?

Aina aika ajoin saan sähköposteja, joissa kysellään kuvausvinkkejä ja neuvoja sekä suosituksia mihin kannattaisi panostaa. Muutama vuosi takaperin kirjoitin pienen valokuvausoppaan nettiin (Apua! Kamerani ei tottele), ja lyhyen olemassa olon aika sivuilla kävikin paljon väkeä. Viuhka.fi-palvelun lopettaessa siirsin kotisivuni omalle domainilleni, mutta koska lahopää on lahopää, unohdin kopioida sivuston ja se katosi bittiavaruuteen. Uusi sivusto on kyllä kirjoituksen alla, mutta tällähetkellä näyttää että se valmiistuu hitaammin kuin Nikonin päivitys D300s rungolle (joka saisi pikkuhiljaa jo tulla!), joten ajattelin kirjoittaa tänne hyvin yksinkertaiset ja lyhyet kuvausohjeet.

Mistä aiheesta haluaisitte lukea?

Toteutan tämän pitkälti toiveiden (ja oman osaamiseni) mukaan, jotta tästä ei tulisi vain tylsää jauhantaa tekniikasta ja perusteista, vaan että tästä olisi myös hyötyä muille. Seuraavista aiheista on tulossa ainakin pintapuolinen raapaisu (toiveesta myös laajemmin), mutta kaikkea maan ja taivaan välitä saa toivoa (kommentilla tai sähköpostilla).

• Kuvankäsittely (jpg/raw): lightroom, gimp/windows kuvavalikoima
• Liikekuvaus
• Maneesikuvaus
• Millainen kalusto eläinkuvaukseen?