Esteviikonloppu

Miljoona Hevosen jälkeen kisakuvaaminen jäi pienoiselle kolmen viikon tauolle. Osaksi siitä syystä että koneeni kaatuili viikonlopun kuvien painosta kokoajan (älkää ostako läppäriä kuvankäsittelyyn, ne ei kestä siinä 2 vuotta kauempaa) ja osaksi siksi että kuluvan kasvukauden viimeinen sesonki eli puinti ja olkien kerääminen pääsi alkamaan myös täällä Pohjanmaalla. Kesän vetisistä tunnelmista huolimatta lakeuksien juuressa on kuitenkin saatu nyt nauttia myös pitkistä poudista, joten lehmät pääsevät sittenkin vielä ensi talvenakin nauttimaan olkipedillä köllöttelystä - ei tarvitse tyytyä pelkkään turpeeseen, joka tahtoo jäätyä kovilla pakkasilla.

Läppärini kävi vielä varmuuden vuoksi atk-lääkärilläkin näytillä, jos siinä olisi ollut vain jotain muuta vikaa. Diagnoosi oli kuitenkin sama mitä itse arvasin, 200gt raakakuvia ja lightroom ovat yhdessä liikaa tehokkaallekin läppärille. Onneksi kisakausi on lopuillaan. Kunhan uusi tilikausi pyörähtää käyntiin, läppäri saa siirtyä sille mieluisampaan käyttöön eli nettiselailu ja -pelailukoneeksi ja hommaan kuvien pyörittämiseen kunnon pöytäkoneen. Ja hyvän näytön. Sen mikä on tärkein kuvankäsittelyssä.

Lähdin päättämään kisakuvaustaukoa ensin lauantaina (12.9.) Ylistaroon 1-tason estekisoihin ja sunnuntaina (13.9.) Kokkolaan Pohjanmaan esteratsastuksen aluemestaruuksiin . Kuten normaalia, silloin harvoin kun tänä vuonna on Pohjanmaalla kisoja ollut, ne ovat yleensä olleet päällekäin. Nytkin olisi Vaasassa ollut kouluratsastuksen aluemestaruus lauantaina ja sunnuntain joukkueSM-kilpailut. Tälläkertaa kuitenkin nopean äänestyksen perusteella kuitenkin Ylistaro ja Kokkola veivät voiton. Tuttu ratsukko oli myös Kokkolassa kisaamassa, ja oli aika luksusta kun pääsin heidän kyydillä kisapaikalle.

Otin varmuuden vuoksi kumpiinkiin kisoihin mukaan pitkiksi linsseiksi 70-200 ja 150-600mm. Ylistarosta tiesin jo varmasti että mikäli esteet ovat sijoiteltu keskelle kenttää, 200mm jää heti lyhyeksi. Kokkolan kisapaikka oli taas aivan uusi, joten en viitsinyt alkaa veikkaamaan kumpi olisi siellä tarpeellisempi. Kummassakin paikassa esteet olivat kuitenkin katsomoon nähden sijotettu niin ettei 200mm riittänyt kuin yhdelle esteelle, joten tamron sai suorittaa tulikokeensa heti kahtena päivänä peräkkäin. Kumpaankin päivään mahtui auringonpaistetta ja harmaanpaa hetkeä, mutta tamron suoriutui kaikesta kunnialla. Se tuli näillä reissuilla huomattua, ettei se ole parhaimmillaan kovalla auringon valolla, sen tuottama kontrasti on omaan silmääni paljon kovempi kuin nikkorissa.

Tässä pieni vertailu siitä millä lisämillimetrit näyttävät.

Ylistaron kisoista minulla ei ole mitään kummoisempaa sanottavaa. Ne olivat normaalit nopeatempoiset ja aina mukavat Ylistaron kisat (paitsi että paninit oli loppu!!). Alla muutama kuva Ylistarosta. (Siellä muuten järjestetään ensivuonna ratsastusjousiammunnan sm-kisat). Ihanasti jo syksy näkyy puissa.

Kokkolasta joutuu kyllä kuvaajana sanomaan että olipa vähän kököt taustat. Kenttä oli suunniteltu niin, että viralliselta yleisöalueelta sai katsoa täyteen vastavaloon. No eihän siihen ole kiva kuvatakaan kun keskellä päivää valo on vielä niin kovaa. Kentän toiselle pitkälle sivulle kuitenkin pääsi myös ja siellä auringon sai sopivasti koko päiväksi selän taakse. Taustalla oli sitten kuitenkin iki-ihana tuomarirekka, vanhat tallit ja yleisöalue.

Vähemmän mukavat taustat. On niitä pahempiakin tietenkin nähty... 

Jos kentän yleisöalue olisi ollut rakennettu juuri toiselle sivulle, olisi yleisökin saanut katsella suorituksia myötävaloon ja tausta olisi ollut kuvaukseenkin aika ihana. Kentän vierestä (yleisöalueen takaa) kulki pieni hiekkatie, joka jatkui todella ihanan näköiseen lehtipuu kujaan ja kujan toisella puolella oli vanha hieman vanhan kartanon tyylinen rakennus (K-GR: vink vink ;D löytyisikö sieltä tilauskuvaksen haluavia, kuvauspaikka on jo katsottu valmiiksi!). En sitten kuitenkaan tajunnut ottaa tuosta tiestä kuvaa. Tai edes kartanosta. K-GR:n ratsastuskeskus on kuitenkin kohtuullisen lähellä kaupunkia, joten ymmärrän kyllä että kentän ja yleisöalueen paikkaan ei välttämättä ole pystytty paljoa vaikuttamaan. Mutta jos joku kilpailukenttää joskus rakentaa, osaan kyllä arvostaa jos joku joskus olisi miettinyt valon suunnan yleisöön nähden. Päivän kun siristelee (koska arskat jäi kotiin/on rikki) on nopeasti pää kipeä.

Oli siellä kivaakin taustaa. Ylläoleva kuva on aamun ensimmäisistä ratsukoista, jolloin tuolla esteellä ei ollut vielä aivan liian kova vastavalo. Tuommoinen ihana aamuvalo ei siinä kuitenkaan viihtynyt muutamaa ratsukkoa kauempaa.

(Tuossa vähän pientä mallia siitä metsätiestä. Yleisöalueen takana kulkeva tie. Harmi kun tuolla kulmassa ei ollut estettä. Ja nämä syksyn värit <3 :D)

Lisää kuvia galleriasta: http://tuulian.galleria.fi/kuvat/2015/
Nämäkin kuvat tulevat luultavasti vielä aika hitaasti käsiteltyä nettiin. Peltotyöt jatkuvat vielä useamman kymmenen hehtaarin verran. Ja muutamat tilauskuvat odottavat jonossa ensin vuoroaan.

Lopuksi vielä onnittelut kaikille Pohjanmaan uusille aluemestareille ja mitalistelle! 

Jos sitten ensi vuonna olisi koulumestaruuksien vuoro? Nyt on useampana vuonna kuvattu vain estemestaruuksia.

ps. Jos joku minut bongasi viikonloppuna kisoista silmät punaisina, silmäkulmat märkänä ja nenä vettä vuotaen, en itkenyt kuvauksen ihanuutta :D Nämä ihanat aurinkoiset (ja tuuliset) päivät ovat kuivasilmäisyydestä kärsivälle täyttä tuskaa! Vaikka kuivat silmät eivät kuullosta siltä että suurin ongelma niiden kanssa on silmien vuotaminen, minun silmäni vuotavat kuin niagara tulva-aikaan. Se vesi mikä ei kerkeä valumaan norona silmistä, tulee nenästä.. Jos jollain on hyviä vinkkejä kuivien silmien hoitoon, nyt niitä saa jakaa ehdottomasti! Bepathen ja Oftagel-silmätipat sekä muutama muu, jonka nimiä en muista, on jo testattu.

pss. Kotisivut uudistuvat jossain vaiheessa (lue: kun muut hommat on altapois). Puuttuuko sivuilta tällä hetkellä jotain mista haluaisit myös tietää?

Shettisten koulumestaruus

Pohjanmaata on tänä kesänä hellitty myös vähän erilaisemmilla tapahtumilla. Perinteisten 1- ja 2-tason koulu-, este- ja kenttäkisojen lisäksi on päässyt tutustumaan miniponeihin, ratsastusjousiammuntaan, suomenhevosten kenttämestaruus-kisaan ja kalenterissa on tulossa vielä kouluratsastuksen joukkue-SM sekä tietenkin Miljoona Hevonen vielä viime vuottakin komeampana.

Viime lauantaina pääsin tutun kyydillä Ähtävälle katsomaan shetlanninponien koulumestaruuskisoja. (Kuvia löytyy lisää galleriasta, tällähetkellä tosin vielä raakadatana, mutta myöhemmin myös valmiina). Sunnuntaina olisi vuorossa ollut vielä estemestaruuskin, mutta Ylistarossa pidetty ratsastusjousiammuntakisa veti niin paljon puoleensa, että auton nokka kääntyi sunnuntaina kohti Mäki-Pohtoa.

Ähtävä tai Esse, kuten rantaruotsalaisittain siitä puhutaan, (SRL:n Pohjanmaan aluehan on kaksikielinen ja lähes tulkoon heti kun siirryt Etelä-Pohjanmaalta Pohjanmaalle vaihtuu myös kieli. Ja Pohjanmaan rajalle on täältä about 100km. Enkä siltikään osaa sitä... yhtään.. :D) oli aivan täynnä pieniä, (yli)söpöjä poneja. Kisat käytiin kahdessa osassa, ensin Helppo C:n radalla ja sitten K.N. Specialilla. Näiden luokkien sijoituksista sitten laskettiin yhteistulos. 

Talli missä nämä kisat käytiin sijaitsi ison joen rannassa ja taustat kuvausta varten olivat aika mahtavat. Tosin joki ei katsojalle asti näkynyt, mutta joen reunoilla kasvavat kauniit puut kyllä sitäkin paremmin. Kauniin taustan lisäksi sattui myös niin harvinaisesti, että myös valo oli suurimmassa osassa kenttää myötä valoa, tai hyvin hillittyä sivuvaloa. Aika luksusta siis. Vaikka päivä oli (shettisluokkien ajan) todella lämmin ja aurinkoinen, ei kenttä edes noiden pikkujalkojen alla pahemmin pölissyt. 

Tällä ponilla oli aivan ihanat silmät - kumpikin oli herasilmä.

Päivän kultamitalistin tyylinäyte. Siinä oli hienoliikkeinen poni! 

Tämä poni kyllä valtasi minun sydämen. Se näyttää ihan nallekarhulta. 

Kouluratsastusta vaivannut tarkennuspyllyily on myös melkein selätetty - jostain syystä Nikon haluaa aina tarkentaa hevosen takapuoleen. Koitin tälläkertaa vastoin opittua heittää kuvat täysin lonkalta ja jättää seuraamisen estekisoihin. Jostain syystä tämä toimi suurimmassa osassa kuvista. Nyt pitäisi vielä vain selvittää mikä niistä 3 käytetystä tarkennustavasta oli parhain, 9 pistettä, 21 pistettä vai 3D. Unohdan aina ottaa nämä ylös ja niitähän ei sitten jälkikäteen näe... (kertokaa jos tiedättä jonkun tavan!) :D

Päivän suosituimmat tukkatyylit: vapaa tai ranskalainen. Kumpikin sopii kyllä näillä pörröharjoille. Muutamalla oli myös tuollaisia ihania kaksoislettejä harjassa.

Näissä kisoissa palkintojen jaossa soi Maamme-laulu. Siinä oli varsin hieno hetki kun kaikki kisaan osallistuneet ponit seisoivat rivissä kuuntelemassa kansallislaulua. Viime vuonna Tuurissa kilpailtujen suomenhevosten ja pikkuponien estemestaruus tai ponien este-sm:n palkintojen jaot eivät kyllä olleet mitään tähän verrattuna. 

Koulumestari vm. 2015 - Noora Ala-Äijälä - Hetino

Hopeamitalisti: Ada Tarvonen - Sofokles

Pronssia: Matilda Piispa - Jumping Jelly

Kuvaajalle tarttui päivästä mukaan pieni ponikuume - ainakin vielä ponimitoissa jokasuunnin pysyneenä ponikuume voi olla hyvinkin vaarallinen. Onneksi kotoa löytyy sekalainen kasa mitä erilaisimpia karvakasoja, jotka työllistävät sen verran hyvin ettei ponille löydy juuri nyt aikaa. Mutta olisihan sellainen aika ihana... 

Alavuden 2-tason koulukilpailut

Taas hieman takautuvasti tarinaa. Alavudella kisattiin kouluratsastuksessa 14.6. eli tasan 3 viikkoa sitten. Kisat käytiin varsin märissä ja kylmissä olosuhteissa ja olen edelleen sitä mieltä etten osaa kuvata sateessa - pieni tihku on ok. mutta kunnon kaatosateessa kuvista tulee ihmeen vihreitä ja haljuja vaikka miten yrittäisi niitä jälkikäteen pelastaa. Tulipa myös taas sekin huomattua että mikäli kisat alkavat aamulla, kannattaisi jo illalla laittaa kamat kasaan. Aamulla kiireessä mukaan napattu sadetakki osottautuikin hieman liian pieneksi ja vaikkein harteikas ihminen olekaan, meinasi olla hieman haastavaa saada kädet suoraksi eteen. Viimeinen tunti sadetakin suojissa kävi kyllä hyvin ryhtiharjoituksista.

Koulukisojen kuvat pääsivät tosin nähtäville vasta viime viikon lopussa. Pahasti ruuhkautuvasta kuvankäsittelyjonosta saa syyttää tätä kaksikkoa & heinäntekoa. Traktorin penkkiä on taas ihanien helteisen kunniaksi kulutettu ihan kiitettävästi.

Tuholais-team: Ronja & Rami, ihanat pienet (terroristi)porsaat. Tässä vajaan 3 viikon aikana mitä ne ovat meillä asuneet, ne ovat jo mm. hajoittaneet ruokakupin ja haudanneet osat karsinaansa, aloittaneet lukuisien pakotunneileiden teon (joista yksi meni puulatoon ja kohtuullisen pienessä ajassa ne kantoivat kottikärryllisen puita ulos) ja tuhonneet 2x porsaspedit (kylmien ilmojen takia olen yrittänyt saada näitä oppimaan olkikasassa nukkumisen ihanuudeen, minkä possujen pitäisi osata luonnostaan). Että sellaiset mukavat pienet kesäporsaat.

Lähes 2500 kuvaa päivältä, galleriassa karsinnan jälkeen 950. Suurin osa roskiin menneistä kuvista oli tarkentunut hieman liian taakse. Alan pikkuhiljaa jo uskomaan ettei kouluratsastus ole se omin lajini, sillä tämä ei todellakaan ole ensimmäinen kerta kun näin käy. Esteillä, kentässä, yms kuvista tulee lähes poikkeuksessa tarkkoja, tai sitten tarkennus on oikeasti pielessä kun kuvaaja jotain söhlää, mutta koulukisakuvat - ne näyttävät kamerasta hyviltä, mutta kun niitä avaa tietokoneella ja katsoo 1:1 koossa, tarkennus on juuri hevosen takana kentän pinnassa.. ARGH! eipä voi muuta sanoa.

Onneksi niitä oikein tarkentuneitakin kuitenkin on. Kouluratsastus on siitä hyvä laji kuvata, että radat ovat yleensä vähintään 3 minuutin mittaisia ja vakioita. Kun on tarpeeksi monta kertaa kuvannut jonkun radan, alkaa sen jo muistamaan ulkoa, joten kuvauspaikka on helppo valita heti alkuun oikein ja radalla on monta mahdollisuutta ottaa hevosesta kuvia. Alavuden kenttä on myös kinokennolle mukavan lyhyt - kuvia jälkikäteen ei tarvitse aivan hirveästi cropata, joten muokkaaminen on hieman nopeampaa.

Ponit (isoilla merkeillä) on ehdottomasti kestosuosikkeja. Ne on vaan niin söpöjä! :D

Yhtenä luokkana oli täälläpäin varsin harvinainen vain suomenhevosille avoin luokka. Kyllävain Pohjanmaaltakin löytyy komeita suomenhevosia! Näitä kun olisi enemmän. Suokit on heti ponien jälkeen suosikki-listalla.

Tämä ratsukko ei muistaakseni suomenhevosluokkaan osallitunut, mutta oli aika upean kokoinen suomenhevonen.

Mikä tukka! Taustakin jäi näköjään muokatessa vinoon kun olen tukkaa ihaillut.

Loppupäivän kuvat alkoivatkin olla jo sitten tätä luokkaa. Hirveän harmaata ja latteaa, joten päätinkin sitten lähteä kesken luokan pois. Osasyynä myös se että kamerasuojani alkoi päästämään vettä läpi, samoin kuin omat vaatteet. 

Alla taas vertailukuvaa miltä kuva näytti kun vettä tuli vähän vähemmän. Kuva lähestulkoon samasta kohtaa kuin ylempi.

Ja pari muokatumpaa kuvaa. Löysin kivan presetsin, joka oli pakko ladata ja kokeilla... No liian kivahan se oli ja myönnettäköön että sitä tuli tungettua ehkä vähän liian moneen kuvaan. Hurahdin myös kokeilemaan neliökuvaa - hirvitystä mitä ei edes supossa huolita ja jota useimmat kuvaajat katsovat kieroon. Johonkin sopii, mutta kyllä 3:4-rajaus pitänee siltikin jatkossa pintansa :D

Pohjanmaan tuntsarit

Jotkin kisat vain ovat sellaiset minne pitää joka vuosi mennä. Tuntsarit (tuntiratsastajien mestaruudet) ovat yhdet sellaiset. Tänä vuonna tuntsarit (ja samalla myös aikuisratsastajien mestaruudet) pidettiin helatorstaina Ylistaron Mäki-Pohdossa.

Aamun tunnelmia. Rapa roiskuu ihan kivasti.

Perinteisten kisojen lisäksi perinteistä oli myös sää - aamulla satoi vettä, tuuli ja oli älyttömän kylmä! Jos jotain hyvää pitää sanoa, niin vettä ei sentään satanut enää kaatamalla. Useasta paikasta tuli tietoa, miten kisoja oli oli huonojen kelien takia peruttu, enkä tietenkään ollut aamulla katsonut Kipasta mikä Mäki-Pohdossa tilanne oli, joten matkalla alkoikin jo hieman epäilyttää onkohan kisoja ollenkaan.. Mutta tuntiratsastajat ja -ratsut olivat urheasti kaikki paikalla, vaikka kenttä osasta kohtaa muistuttikin hieman rapaista ankkalampea. Päivän aikana tapahtuikin sitten ihme ja aurinkokin näyttäityi jopa pari kertaa.

Iltapäivällä ei enää tullut vettä, mutta kenttä näytti tältä koko päivän. Onneksi ei tarvinnut tuolla seisoa.

Se päivän pieni hetki kun paistoi aurinko :D Heti tuli paljon mukavempia kuvia.

Onnistuin aamulla myös unohtamaan kameransadesuojan (=muovipussin, sillä vanha suoja ei mahdu uudelle rungolle) kotiin, joten aamu alkoikin sitten pussin metsästämisellä. Ajattelin käydä hakemassa sen nopeasti Ylistaron ABC:ltä, mutta kun pääsin ABC:n kohtiille, sitä ei ollut missään?! :D Piti sitten etsiä seuraava paikka ja onneksi st1 (vai shelli..) oli auki ja heiltä sai pusseja. Pussi sekoilusta johtuen kuvia ei löydy aamun ensimmäisistä ratsukoista: http://tuulian.galleria.fi/kuvat/2015/tuntsarit_ylistaro1405/

Jos koulukisoissa kirjaimia on koristelu kukilla, tykkään ottaa kukatkin mukaan kuviin. Pienet väripilkut tuovat aina ihmeesti lisämielenkiintoa (ja syvyyttä) kuviin, vaikka joku oikein klassisista kouluratsastuskuvista pitävä ei välttämättä tälläisiä "turhuuksia" oikein hyväksyisikään kuvaan.

Nyt oli ensimmäinen kerta kun pääsin testaamaan D610 Pohjanmaan kenttäolosuhteisiin. Mäki-Pohdossa on kohtuullisen iso kenttä ja kun kisaa käytiin kahdella radalla, ei 200 mm meinannut oikein riittää. Pitänee kyllä alkaa harkita vanhan 7000 mukana kantamista, rungot kun ei paljoa paina :D 610:sähän saisi rajauksen vaihdettua DX-tilaan, jolloin objektiivit saisivat 1,5x lisää pituuttaa. Rajaamisen kannalta tämä tuo tosin pienen ongelman, kun DX-koon rajat näkyvät vain haaleina viivoina etsimessä. Turvauduin siis tälläkertaakin jälkikäsittelyyn ja   useasta kuvasta lähtikin paaaaljon tilaa reunoilta pois. Onneksi D610 on paljon pikseleitä, joten vaikka kuvasta ottaisikin puolet pois, on kuva kooltaan vieläkin samaa kokoa kuin vanhassa rungossa.

Ylempää kuvaa cropattu reilusti ja se voisi siltikin olla tiukempi. Junioreiden radasta otin kuvia paljolti toiselta pitkältä sivulta, jolloin kuvia ei enää koneella tarvinnut rajata niin hirveästi. Harmittavasti sitten vain jää tuo aita jalkojen eteen. 

Esteosuus kisattiin ratsastuskoulu Kipinän maneesissa. Maneesi osottautui oikein mukavaksi kuvauspaikaksi, eikä valon riittämisen kanssa ollut mitään ongelmaa. Maneesissa oli vielä kivan neutraalit seinätkin, joten mitään riemukirjavia seiniäkään ei tarvinnut jälkikäteen käsitellä pois.

Näiltä kolmelta esteeltä sai oikein kivasti kuvia. Tosin tuo punavalkoinen pysty, joka oli ikkunaa vasten vaati vähän muita enemmän käsittelyä, eikä kaikkein tumminpien hevosten kuvat siinä oikein onnistuneet.

Tinkerit tuntuvat olevan Pohjanmaan ratsastuskouluissa nyt suosittuja. Näissäkin kisoissa oli muistaakseni 4 tai 5 eri tupsujalkaa. Mutta on ne kyllä aika söpösiä.