Kesälaitumelle

Piti kirjoittaa tästä ja Seinäjoen 2-tason koulukisoista jo alkuviikosta. Läppärini kuitenkin ilmoitti alkuviikosta ettei suostu enää millaiseen yhteistyöhön ennenkuin muistia hieman vapautetaan. Koko viikon olen nyt ähertenyt, muuttanut raw-kuvia jpg:ksi ja polttanut kuvia dvd:lle. Jäätävä kuvakoko on kyllä ehdottomasti raw-kuvauksen huonoin puoli. 100Gt on kuvia lähtenyt koneelta ja vielä toiset 100 pitäisi saada dvd-levyille ja ulkoiselle kovalevylle talteen, jotta koneikin jaksaisi taas iloisesti pyöriä.

Kesä ja laiduntaminen kuuluvat olennaisesti yhteen. Vaikka tänä vuonna ei Kuortaneella orilaidunta (1-3 vuotiaille orivarsoille pidettävä yhteislaidun, jossa ne pääsevät kesän aikana temuamaan toistensa kanssa ja opettelemaan tapoja. Mikäli sinulla on joskus mahdollisuus tälläistä päästä katsomaan, mene ihmeessä!) järjestykkään, pääsin onneksi silti kuvaamaan hieman pienemmän varsalaitumen laitumelle laskun Ilmajoella. Mukava toiminta-pläjäys keskellä kouluratsastuskisoja (joidenka kuvat löytyvät täältä)

Vaikka varsoja oli laitumella vain 3, oli meno aivan yhtä raikalasta kuin isommillakin laitumilla. Laitumelle laskua on ihana kuvata kun eläimistä näkee kuinka ne nauttivat päästessään taas toteuttamaan itseään ja luontaista käyttäytymistä. Sen pidemmittä höpinöittä kuviin, ne kertovat enemmän kuin mitä itse osaan kirjoittaa.

"Katsokaas tätä tukkaa!"

Nuuskuttelu-kuvat ovat parhaita! Pieni nuuskuttelu vieraiden kanssa tuo hevosiin lisää ryhtiä ja kaulaan kokoa.

Mietin pitkään mitä teen tämän nuuskuttelukuvan kanssa. Päivä oli pilvinen, mutta silti niin kirkas että vasta valo pääsi vaalentamaan hevosia liikaa ja lähes polttamaan taivaan. Kokeilin ensin (ylempi) säätää taivasta lumiance (värisäätö) säädöllä ja reilulla kädellä mustaa jotta hevoset näkyisivät. Kuvasta tuli varsin filmi-henkinen :D Ei paha, mutta joku tässä on mikä jäi minua häiritsemään. Ehkä se on tuo valkotasapaino mitä en saanut millään kohdalleen.

Tarpeeksi kauan kun värillisten kuvien kanssa testailin, päätin koittaa muutamaan kuvaan myös mustavalkoisuutta (ja pientä seepiasävytystä) ja tiukempaa rajausta. Toimi mielestäni ihmeen hyvin, sillä mustavalkokuvissa ei valkotasapaino ja värientoistuminen ole niin nöpönnuukaa ja eri värivoimakkuudet tulevat tälläisissä vastavalokuvissa hyvin esille.

Laitumelle pääsivät orivarsojen lisäksi myös nämä pari vanhempaa ruunapoikaa. 

Lightroomin efektit-välilehdeltä löytyy Grain (rae/kohina)-työkalu, jonka käyttöä olen aika sujuvasti kartellut, koska kohina ei yleensä näytä kuvassa hyvältä. Oli sitten kuitenkin pakko testata, miltä kohina näyttää kun sitä tietoisesti lisää kuvaan - ei uusi lempiefektini, mutta ei se niin pahaltakaan näyttänyt (alemmassa kuvassa)

Myös pari vanhempaa oripoikaa pääsivät laitumelle. Ylemmän kuvan aikaan aurinko hohti ilmeisesti jotain ihmeellisen kylmää ja vihreää valoa, sillä en saanut sen värejä mitenkään mieleisiksi :D Tai sitten (mikä on ehkä oikeampi selitys) en vain osaa.

Alemmassa kuvassa taas hullukuvanmuokkaaja iski sävytyksen kanssa. Lightroomissa kuva oli vähän vähemmän pinkin näköinen, mutta tykkään tästä silti hevosen asennon, voikukkien ja harjan takia. Mahtava harjaisia hevosia on aina kiva kuvata vauhdissa. 

Tamma- ja varsanäyttely

Ihan ensimmäisenä "hyvin" tärkeä ilmoitusluontoinen asia:  blogia voi seurata nyt myös bloglovinin kautta. Wuhuu! Ehkä pääsen vielä itsekin joskus somen aikakaudelle :D (Instagrammia tosin saa vielä odottaa kauan, sillä ihan lähiaikoina en ole älypuhelimeen vaihtamassa.)

Ja muistakaa käydä tykkäämässä myös facebook sivuista (@FB: Valokuvaus Tuulia N)! Facebook-sivut päivittyvät huomattavasti aktiivisemmin uusien kuvien osalta, kuin tämä blogi.

***

Käväisin toukokuun puolessa välissä kuvaamassa Seinäjoen raviskalla tamma- ja varsanäyttelyitä. Tässä kohtaan mainittakoon että todellakin käväisin. Näyttelyt alkoivat jo kello 9.00, mutta raahasin itseni paikalle vasta 11 maissa, sillä päivän suunnitelmat olivat aluksi hieman toisenlaiset. Olin lähes 100% varma että 11 maissa olisi jo kaikki 2-vuotiaatkin esitetty, mutta mitä vielä. Juuri viimeinen 1-vuotias suomenhevonen oli vasta kehässä. Seinäjoki olikin vetänyt varsoja näytille aivan valtavasti.

Pääkuvien ottaminen on minulle ehkä se hankalin osuus varsanäyttelyissä. Tykkään kuvata kehässä, vaikka helpommin kuvia saisi varmasti kun pyytäisi erikseen hevosia poseeraamaan. Varsanäyttelyissä hevoset ovat kuitenkin vasta 1-3 vuotiaita ja varsinkin nuorimmille on jo hyvä saatuvus jaksaa esiintyä kehässä.

Olin edellisenä iltana löytänyt youtubesta videon, jossa pitkän linjan luontokuvaaja esitteli Nikonin tarkennusjärjestelmän toimintaa tarkemmin (katso video). Minulla on aina välillä ollut ongelmia tarkentamisen kanssa (varsinkin vanhoilla rungoilla), kun tarkennus on osunut hevosen pään sijasta jonnekin lautasten kohtiille tai puoli metriä liian lähelle. Tuossa videossa Steve Perry kertoi käyttävänsä lähes aina yhden pisteen tarkennusta (jatkuvaa tarkennusta af-c, ei siis kertatarkennusta af-s).

Tähän mennessä olen ollut aivan vannoutunut 3d-tarkennuksen käyttäjä, koska sen kanssa kamera huolehtii tarkennuspisteen siirron jolloin kuvaaminen on mukavan yksinkertaista. Tekniikka ei kuitenkaan omista aivoja, joten välillä kovassa vauhdissa ja tiukoissa mutkissa tarkennus karkaa helposti. Olen tähän asti mieltänyt yhdenpisteen tarkennuksen hitaaksi ja hankalaksi käyttää eläinten kanssa, mutta jos joku kuitenkin pystyy kuvaamaan vielä arvaamattomampia villieläimiä vaihtaen itse tarkennuspistettä, pitäisi sen olla mahdollista myös hevosen kanssa.

Eipä muutakuin lehmää hännästä ja testaamaan. Kuvasin koko näyttelyn yhden pisteen-taktiikalla ja tulokset olivat aika hämmästyttäviä. Siinä missä 3d usein heitti varsinkin pää- ja rakennekuvissa tarkennuksen ohi silmän, ei nyt ohilaukauksia juurikaan tullut. Myös juoksukuvien osumistarkkuus oli varsin hyvää luokkaa.

(Tarkennuspiste oli kummassakin kuvassa suurinpiirtein pään kohtiilla)

Ne on kaikki tarkkoja! :D Seinäjoen raviskalla taustat kuvaamiseen eivät ole mitkään maailman parhaimmat, sillä joka puolella on katosta ja toisia hevosia. Mutta niimpä taitaa olla vähän jokaisen raviradan varikkoalueella.

Steve Perryn sivuilta löytyi myös muita mahtavia vinkkejä kameran käyttöön. Ne on tehty Nikonille, mutta aivan varmasti sopivat myös soveltaen muillekin kameramerkeille.

Muokkausinnostus meinasi taas levitä käsiin näiden kuvien kanssa. Ne varsat jotka pysyvät rauhassa ovat mahtavia fiilistely-kuvauskohteita. Niitä ei vain yleensä kovin montaa joukosta löydy. 2-vuotias lämminveritamma.

Kokeilin vähän uutta tyyliä pääkuvan ottoon. Paljon tilaa ylös. Miten toimii teidän mielestä? Todellisuudessa polttoväli ei riittänyt, joten pakko saneli väljemmän rajauksen. En kuitenkaan loppupeleissä sitten tätä rajannutkaan ihan sääntöjen mukaan.

Tuossa vieressä kulkee kivasti junarata. Ihme ja kumma, harvat hevoset sitä edes vähän säpsähtävät kun junat menevät ohi.

Koko näyttelyn ainoa 3-vuotias. Varsanäyttelyt ovat siitä hauskoja että useat varsat käyvät siellä useampana vuonna, joten varsojen kehitystä pääsee näkemään useampana vuonna. Tamma Ilo Lieska, joka oli näyttelyissä myös vuonna 2013. 1v rakenne - 3v rakenne. 

Hieman klassisemmalla rajauksella oleva pääkuva. Harmittavasti esittäjän käsi hieman näkyy vielä kuvan reunassa, mutta tiukemmalla rajauksella tästä olisi ehdottomasti tullut omaan silmään liian tiukka. Tässäkin muuten tuo yhden pisteen tarkennus toimi hienosti! Sain tarkennettua hevosen silmään, eikä tarkennus sen jälkeen hiipinyt turvalle tai niskaan. Ihmisen katse hakeutuu luonnostaan silmään, joten yleensä kannattaa yrittää saada varsinkin lähikuvissa tarkennus osumaan niihin. Mikäli silmät ovat terävät, kuva näyttää heti terävemmältä ja mielenkiintoisemmalta, kuin jos tarkennus olisi vaikka hevosen turvassa. Turpalähikuvat tietenkin asia erikseen ;)

Päivän hauskimpia kuvia. Kuinka toimia kun varsa päättää että actioon!!! 

Keep calm ja pidä narusta rennosti kiinni. Tuomaristo hoitaa kyllä järkyttyneenä olemisen.

Satumetsässä

Viime perjantaina käytiin kaverin kanssa harjoittelemassa taas hieman kuvaamista. Tälläkertaa otettiin mukaan hevonen ja koira, tarkoituksena ottaa kivoja yhteiskuvia ja löytää uusia kuvausmaastoja. Pitkän matkaa saimmekin kävellä, mutta lopulta vastaan tuli ihana vanha kuusimetsä.

Käsitten tämän kuvauksen kuvia vähän normaalista poikkeavalla tavalla. Halusin saada kuviin satumetsämaista ja lempeää tunnelmaa, sillä metsä sammalpeitteellään oli livenä niin hienon näköinen. Poistin myös tapojeni vastaisesti lähes joka kuvasta liinan pois (huomatkaa lukon pää lähes joka kuvassa, kun sitä en saanut pois... :D) 

Pitkään säätelin kuvien sävyjä valkotasapainon ja sävytyksen avulla, kunnes tajusin koittaa HSL-säätöjä. En tiedä mitä HSL:llä tarkoitetaan suomeksi, mutta välilehdeltä löytyy kattava valikoima värisävyjen ja saturaatioiden säätöön. Näitä pitää kyllä jatkossakin käyttää enemmän! HSL-säädöillä sai kuviin aivan ihania uusia sävyjä.

Valotusta säädin jälkikäteen aika reippaasti halusin näihin kuviin pehmeän, hieman satumaisen tunnelman ja tapojen vastaisesti säädin myös clarityllä kuvaa pehmeämmäksi. Kun claritya säätää miinukselle, muuttuvat reunat pehmeämmiksi. 

Kuvien värejä säädin lähinna HSL-paneelin kautta. En ole ennen juuri HSL-säätöjä käyttänyt, mutta tämän jälkeen tulen näitä kyllä käyttämään uudelleenkin. Muutin vihreän sävyjä kellertävämmäksi ja keltaista punaisemmaksi, jotta kuvista tuli lämpimämpiä. 

Kyllä siellä koira on. Jos kuvassa hevosella oli korvat edes jotenkin nätisti, koira oli piilossa.  Liikaa liikkuvia osia!

Nämä kuvat missä koira oli hevosen edessä istumassa, onnistuivat paljon paremmin. Tosin nämäkin otettiin sekuntivauhtia kun koira oli ehdottoman sitä mieltä että hevonen syö sen. Alemman kuvan ilmeestä voi päätellä mitä mieltä koira yhteiskuvista on. Ylemmässä kuvassa olisi aukko voinut olla vieläkin pienempi (nyt oli f/4), jotta koko hevosen pääkin olisi ollut terävä. Nyt se jää isossa kuvassa jo vähän terävyysalueen ulkopuolelle.

Otettiin myös muutama ratsastuskuva (huom! älä ota meistä mallia vaan pidä kypärä päässä hevosen selässä!) Alempaa sävytin vähän vaaleanpunaiseen taipuvaksi. Mielestäni siihen vain sopi mukavasti tuollainen hempeä sävy.

Huomatkaa hyvä narunpoisto :D Mystisen voiman takia kuolainrengas on pystyssä. Vaikka narunpoiston jälkeen tuo kuolainrengas on varsin hölmönnäköinen, ei naru sopinut näihin yhtään.

Jos metsään haluat mennä nyt näät sammaleet myllätyt... Ilmeisesti se sammalkin maistuu hyvältä?

Myös noista yhteiskuvista olisi voinut narut poistaa. Noita varten olisi kuitenkin pitänyt avata photoshop ja omistaa paremmat taidot, joten noihin jäi liina vielä näkyviin. 

Alla: Aina ei onnistu. Koiraa ei kiinnostanut sitten pätkääkään olla kuvassa ja eikä se tykännyt hevosestakaan... :D

Auringonlaskussa

Keväässä parasta on kun auringonlaskut alkavat vihdoinkin kestää niin kauan, että niitä pystyy käyttämään hyödyksi. Auringonlaskuista saa kuviin tarvittaessa hempeyttä, kirkkaita värejä tai kultaisuutta, riippuen mistä valon antaa tulla. 

Pääsin taas pitkästä aikaa käyttämään auringonlaskun vasta valoa kun kävin viime torstaina kuvaamaassa suomenhevosruuna Mikkoa. Tälläinen liinaharjainen rautias vielä korostaa kivasti auringon kultaamia sävyjä.

Lähes suoraan vastavaloon auringonlaskun parhaat sävyt pääsevät mielestäni parhaiten esiin. Lisäsin tähän kuvaan hieman keltaisen ja pinkin sävyjä ja lisäsin valotusta (ja poistin sinisen auton taustalta, harvinaista!), mutta muuten tämä kuva on lähes naturelli.

Myötävalo ei tuonut enää yhtähienoja sävyjä esiin, mutta kyllä tässäkin hevosen kyljessä hieman auringonlaskun kulta kiiltää.

Sitten myös pakollisia söpöilykuvia :D Näissä kummassakin käytössä sivuvalo. Alempaan tuli pienet kuvankäsittelyöverit (liikaa valostusta ja varjojen vaalennusta), mutta jostain syystä kuva alkoikin näyttää silmääni hyvältä ja jätin sen tälläiseksi vaaleaksi. Kerrankin vähän jotain hempeämpää.

Tässä kuvassa tykkään erityisesti tuosta valosta mikä valaisee hevosen toisen puolen.

Tässä oli muistaakseni kohtuullisen suora vastavalo. Aurinko on jo toin laskenut niin matalalle ettei mistään vastavalosta juuri voi enää puhua..

Valo oikealta sivulta:

Sitten vähän harvinaisempaa kuvaa: koira! Tämmösiä siluettikuvia olisi kiva joskus ottaa hevosenkin kanssa.