Kesämuisteloja

Puinnit ovat vihdoinkin ohi ja niin on kesäkin. Onneksi kesää voi silti muistella samalla kun purkaa kuvankäsittelyjonoa kesältä. Hevoskuvat ovat suurinpiirtein ajantasalla, mutta lähes kaikki muut kesän kuvat ovatkin sitten käsittelemättä. Koko viikon kestäneen käsittelyurakan ansiosta kuvajono on lyhentynyt jo elokuun loppuun, eli on enää vajaa kaksi kuukautta myöhässä. Joskus minulta kysytään kyllästynkö koskaan kuvaamiseen. Luultavasti en, mutta tähän jälkikäsittelyyn voisi kyllä keksiä jonkun nopeuttavan helpotuksen. Tälläkin hetkellä kameran muistikortilla olisi vielä pelkästään koneelle pääsyä odottamassa yhdet hääpotretit, läjä hevos- ja lehmäkuvia... Mutta kun ne eivät vielä mahdu..

25. elokuuta saattoi olla koko kesän kuumin päivä ainakin täällä Etelä-Pohjanmaalla. Ainakin possujen mielestä, sillä kesän ainoat mutakylpy kuvat ovat siltä päivältä. Jos ilmeen perusteella pitää päätellä milloin possu on onnellisimmaan, on se hetki aika varmasti kuuma kesäpäivä mutalammikossa..

Myös lehmät osasivat nauttia kesän viimeisistä lämpöisistä päivistä. Yksi laitumistamme rajautuu jokeen ja vaikka lehmillä olisi tarjolla myös puhdasta vettä, tykkäävät ne käydä joella juomassa. Onhan siinä tietenkin kiva uida samalla ja päästä hetkeksi eroon ötököistä. Yleensä kun laitumelle menee kameran kanssa, ei joella ole ketään. Tällä kertaa kuitenkin kävi hyvä nakki ja muutama lehmä tuli juomaan. Tuo joenranta on oikein mahtava kuvauspaikka iltaisin. Päivällä aurinko paistaa siihen hieman pahasti.

Vanhat mammat 15v, jos oikein laskin. Karjan vanhimmat (ja viisaimmat?), mutta eivät todellakaan raihnaisimmat. 

 Kulkevat nimillä vihainen lehmä (kutsumanimestä voinee päätellä jotain tämän luonteesta... :D muuten kyllä mukavan leppoisa kaveri, mutta kukaan täysjärkinen ei vapaaehtoisesti mene ilman kunnon pitkää keppiä auttamaan tämän vasikoita utareelle... Hyvä äiti suojelee lapsiaan viimeiseen asti. Tämä on ainoa lehmä jonka olen koskaan kuullut murisevan murhanhimoisesti!) ja musta (virallisesti riita ja rilli(? en nyt muista varmasti)). Ruskea pyöräytti tänä vuonna tomerat sonnikaksoset.

Jos vanhuus antaa viisautta lehmälle, ei samassa lauseessa voi kyllä puhua näistä vasikoista. Jos en väärin muista niin tämän hepulin taisi aiheuttaa toinen lehmä joka käveli takaa...

Ja tässä pari viikkoa sitten kävi pieni hupsis. Tamronin hankinnan jälkeen vasta huomasin kuinka huono piirto 70-200mm nikkorissa onkaan. Tekniikka kehittyy kokoajan eteenpäin ja vaikka linssissä ei mitään erityistä vikaa ollutkaan, alkoi vaihto pyöriä mielessä. Olin jo valmistellut tänne blogiinkin pienen myynti-ilmoituksen, jos olisikin sattunut käymään niin että joku olisi ollut edullisen 70-200 2.8 lasin tarpeessa.

Kuitenkin samana iltana tuli Ra(h/j)asta mainospostia sähköpostiin. En pahemmin kyseistä kauppaa ole käyttänyt, sillä se on valehtelematta Suomen kallein kameraliike. Avasin kuitenkin mainospostin ennen roskikseen laittamista, ja kappas! Rajalassa on meneillään vaihtoviikon. Tuo nikkor 70-200 2.8 VR1 vaihdossa ja väliraha 999e niin saat VR2, eli uusimman version. Pienen laskutoimituksen jälkeen oli pakko todeta, että nyt on pakko lähteä näyttämään nikkoria Tampereelle, sillä Rajala tarjoaa siitä lähestulkoon saman hinnan millä ostin sen ~4 vuotta sitten. Kaikista naarmuista huolimatta nikkori sitten jäi Rajalaan ja mukaan lähti uudempi vr2... Jonkinlaisia käyttökokemuksia tulossa sitten aikanaan tästäkin, kunhan vain pääsen sen kunnolla sisäänajamaan hevostenkin kanssa.

Minttu & Ootus

Olen tässä viimeaikoina kuvaillut lähinnä kaikkea muutakuin hevosia. Pidemmän tauon jälkeen olikin taas mukava päästä kuluttamaan suljinta hevoskuvauksen parissa. Hurauttelin loppuviikosta Itä-Suomea kohti kaverini luokse käymään (ja pientä kesälomaa viettelemään) ja paluumatkalla kävin tekemässä yhden kuvauksen. Kuinkas muutenkaan valokuvaaja viettäisi kesälomaa kuin kuvaten. Linssin eteen päätyivät tälläkertaa Minttu ja keltainen ruuna Ootus.

Päivä aloiteltiin irtojuoksutuskuvilla ja sen jälkeen jatkettiin (kukka)poseerauskuvilla. Ja mitkä kuvausmiljööt tuolta löytyikään. Järvimaisema erittäin kauniilla (vain kuvia ajatellen) lauhapellolla ja vielä parhaassa kukassa olevia lupiineja. Ja uskomatonta mutta totta, kuvauksen aikana ei edes satanut kuin lopuksi ihan pikkuisen tihuttaen. Ennen ja jälkeen vettä kyllä tuli, joten vedenpitävistä kengistä huolimatta kuivin sukin ei päässyt ajomatkaa jatkamaan.

Kesälaitumelle

Piti kirjoittaa tästä ja Seinäjoen 2-tason koulukisoista jo alkuviikosta. Läppärini kuitenkin ilmoitti alkuviikosta ettei suostu enää millaiseen yhteistyöhön ennenkuin muistia hieman vapautetaan. Koko viikon olen nyt ähertenyt, muuttanut raw-kuvia jpg:ksi ja polttanut kuvia dvd:lle. Jäätävä kuvakoko on kyllä ehdottomasti raw-kuvauksen huonoin puoli. 100Gt on kuvia lähtenyt koneelta ja vielä toiset 100 pitäisi saada dvd-levyille ja ulkoiselle kovalevylle talteen, jotta koneikin jaksaisi taas iloisesti pyöriä.

Kesä ja laiduntaminen kuuluvat olennaisesti yhteen. Vaikka tänä vuonna ei Kuortaneella orilaidunta (1-3 vuotiaille orivarsoille pidettävä yhteislaidun, jossa ne pääsevät kesän aikana temuamaan toistensa kanssa ja opettelemaan tapoja. Mikäli sinulla on joskus mahdollisuus tälläistä päästä katsomaan, mene ihmeessä!) järjestykkään, pääsin onneksi silti kuvaamaan hieman pienemmän varsalaitumen laitumelle laskun Ilmajoella. Mukava toiminta-pläjäys keskellä kouluratsastuskisoja (joidenka kuvat löytyvät täältä)

Vaikka varsoja oli laitumella vain 3, oli meno aivan yhtä raikalasta kuin isommillakin laitumilla. Laitumelle laskua on ihana kuvata kun eläimistä näkee kuinka ne nauttivat päästessään taas toteuttamaan itseään ja luontaista käyttäytymistä. Sen pidemmittä höpinöittä kuviin, ne kertovat enemmän kuin mitä itse osaan kirjoittaa.

"Katsokaas tätä tukkaa!"

Nuuskuttelu-kuvat ovat parhaita! Pieni nuuskuttelu vieraiden kanssa tuo hevosiin lisää ryhtiä ja kaulaan kokoa.

Mietin pitkään mitä teen tämän nuuskuttelukuvan kanssa. Päivä oli pilvinen, mutta silti niin kirkas että vasta valo pääsi vaalentamaan hevosia liikaa ja lähes polttamaan taivaan. Kokeilin ensin (ylempi) säätää taivasta lumiance (värisäätö) säädöllä ja reilulla kädellä mustaa jotta hevoset näkyisivät. Kuvasta tuli varsin filmi-henkinen :D Ei paha, mutta joku tässä on mikä jäi minua häiritsemään. Ehkä se on tuo valkotasapaino mitä en saanut millään kohdalleen.

Tarpeeksi kauan kun värillisten kuvien kanssa testailin, päätin koittaa muutamaan kuvaan myös mustavalkoisuutta (ja pientä seepiasävytystä) ja tiukempaa rajausta. Toimi mielestäni ihmeen hyvin, sillä mustavalkokuvissa ei valkotasapaino ja värientoistuminen ole niin nöpönnuukaa ja eri värivoimakkuudet tulevat tälläisissä vastavalokuvissa hyvin esille.

Laitumelle pääsivät orivarsojen lisäksi myös nämä pari vanhempaa ruunapoikaa. 

Lightroomin efektit-välilehdeltä löytyy Grain (rae/kohina)-työkalu, jonka käyttöä olen aika sujuvasti kartellut, koska kohina ei yleensä näytä kuvassa hyvältä. Oli sitten kuitenkin pakko testata, miltä kohina näyttää kun sitä tietoisesti lisää kuvaan - ei uusi lempiefektini, mutta ei se niin pahaltakaan näyttänyt (alemmassa kuvassa)

Myös pari vanhempaa oripoikaa pääsivät laitumelle. Ylemmän kuvan aikaan aurinko hohti ilmeisesti jotain ihmeellisen kylmää ja vihreää valoa, sillä en saanut sen värejä mitenkään mieleisiksi :D Tai sitten (mikä on ehkä oikeampi selitys) en vain osaa.

Alemmassa kuvassa taas hullukuvanmuokkaaja iski sävytyksen kanssa. Lightroomissa kuva oli vähän vähemmän pinkin näköinen, mutta tykkään tästä silti hevosen asennon, voikukkien ja harjan takia. Mahtava harjaisia hevosia on aina kiva kuvata vauhdissa.