Esteviikonloppu

Miljoona Hevosen jälkeen kisakuvaaminen jäi pienoiselle kolmen viikon tauolle. Osaksi siitä syystä että koneeni kaatuili viikonlopun kuvien painosta kokoajan (älkää ostako läppäriä kuvankäsittelyyn, ne ei kestä siinä 2 vuotta kauempaa) ja osaksi siksi että kuluvan kasvukauden viimeinen sesonki eli puinti ja olkien kerääminen pääsi alkamaan myös täällä Pohjanmaalla. Kesän vetisistä tunnelmista huolimatta lakeuksien juuressa on kuitenkin saatu nyt nauttia myös pitkistä poudista, joten lehmät pääsevät sittenkin vielä ensi talvenakin nauttimaan olkipedillä köllöttelystä - ei tarvitse tyytyä pelkkään turpeeseen, joka tahtoo jäätyä kovilla pakkasilla.

Läppärini kävi vielä varmuuden vuoksi atk-lääkärilläkin näytillä, jos siinä olisi ollut vain jotain muuta vikaa. Diagnoosi oli kuitenkin sama mitä itse arvasin, 200gt raakakuvia ja lightroom ovat yhdessä liikaa tehokkaallekin läppärille. Onneksi kisakausi on lopuillaan. Kunhan uusi tilikausi pyörähtää käyntiin, läppäri saa siirtyä sille mieluisampaan käyttöön eli nettiselailu ja -pelailukoneeksi ja hommaan kuvien pyörittämiseen kunnon pöytäkoneen. Ja hyvän näytön. Sen mikä on tärkein kuvankäsittelyssä.

Lähdin päättämään kisakuvaustaukoa ensin lauantaina (12.9.) Ylistaroon 1-tason estekisoihin ja sunnuntaina (13.9.) Kokkolaan Pohjanmaan esteratsastuksen aluemestaruuksiin . Kuten normaalia, silloin harvoin kun tänä vuonna on Pohjanmaalla kisoja ollut, ne ovat yleensä olleet päällekäin. Nytkin olisi Vaasassa ollut kouluratsastuksen aluemestaruus lauantaina ja sunnuntain joukkueSM-kilpailut. Tälläkertaa kuitenkin nopean äänestyksen perusteella kuitenkin Ylistaro ja Kokkola veivät voiton. Tuttu ratsukko oli myös Kokkolassa kisaamassa, ja oli aika luksusta kun pääsin heidän kyydillä kisapaikalle.

Otin varmuuden vuoksi kumpiinkiin kisoihin mukaan pitkiksi linsseiksi 70-200 ja 150-600mm. Ylistarosta tiesin jo varmasti että mikäli esteet ovat sijoiteltu keskelle kenttää, 200mm jää heti lyhyeksi. Kokkolan kisapaikka oli taas aivan uusi, joten en viitsinyt alkaa veikkaamaan kumpi olisi siellä tarpeellisempi. Kummassakin paikassa esteet olivat kuitenkin katsomoon nähden sijotettu niin ettei 200mm riittänyt kuin yhdelle esteelle, joten tamron sai suorittaa tulikokeensa heti kahtena päivänä peräkkäin. Kumpaankin päivään mahtui auringonpaistetta ja harmaanpaa hetkeä, mutta tamron suoriutui kaikesta kunnialla. Se tuli näillä reissuilla huomattua, ettei se ole parhaimmillaan kovalla auringon valolla, sen tuottama kontrasti on omaan silmääni paljon kovempi kuin nikkorissa.

Tässä pieni vertailu siitä millä lisämillimetrit näyttävät.

Ylistaron kisoista minulla ei ole mitään kummoisempaa sanottavaa. Ne olivat normaalit nopeatempoiset ja aina mukavat Ylistaron kisat (paitsi että paninit oli loppu!!). Alla muutama kuva Ylistarosta. (Siellä muuten järjestetään ensivuonna ratsastusjousiammunnan sm-kisat). Ihanasti jo syksy näkyy puissa.

Kokkolasta joutuu kyllä kuvaajana sanomaan että olipa vähän kököt taustat. Kenttä oli suunniteltu niin, että viralliselta yleisöalueelta sai katsoa täyteen vastavaloon. No eihän siihen ole kiva kuvatakaan kun keskellä päivää valo on vielä niin kovaa. Kentän toiselle pitkälle sivulle kuitenkin pääsi myös ja siellä auringon sai sopivasti koko päiväksi selän taakse. Taustalla oli sitten kuitenkin iki-ihana tuomarirekka, vanhat tallit ja yleisöalue.

Vähemmän mukavat taustat. On niitä pahempiakin tietenkin nähty... 

Jos kentän yleisöalue olisi ollut rakennettu juuri toiselle sivulle, olisi yleisökin saanut katsella suorituksia myötävaloon ja tausta olisi ollut kuvaukseenkin aika ihana. Kentän vierestä (yleisöalueen takaa) kulki pieni hiekkatie, joka jatkui todella ihanan näköiseen lehtipuu kujaan ja kujan toisella puolella oli vanha hieman vanhan kartanon tyylinen rakennus (K-GR: vink vink ;D löytyisikö sieltä tilauskuvaksen haluavia, kuvauspaikka on jo katsottu valmiiksi!). En sitten kuitenkaan tajunnut ottaa tuosta tiestä kuvaa. Tai edes kartanosta. K-GR:n ratsastuskeskus on kuitenkin kohtuullisen lähellä kaupunkia, joten ymmärrän kyllä että kentän ja yleisöalueen paikkaan ei välttämättä ole pystytty paljoa vaikuttamaan. Mutta jos joku kilpailukenttää joskus rakentaa, osaan kyllä arvostaa jos joku joskus olisi miettinyt valon suunnan yleisöön nähden. Päivän kun siristelee (koska arskat jäi kotiin/on rikki) on nopeasti pää kipeä.

Oli siellä kivaakin taustaa. Ylläoleva kuva on aamun ensimmäisistä ratsukoista, jolloin tuolla esteellä ei ollut vielä aivan liian kova vastavalo. Tuommoinen ihana aamuvalo ei siinä kuitenkaan viihtynyt muutamaa ratsukkoa kauempaa.

(Tuossa vähän pientä mallia siitä metsätiestä. Yleisöalueen takana kulkeva tie. Harmi kun tuolla kulmassa ei ollut estettä. Ja nämä syksyn värit <3 :D)

Lisää kuvia galleriasta: http://tuulian.galleria.fi/kuvat/2015/
Nämäkin kuvat tulevat luultavasti vielä aika hitaasti käsiteltyä nettiin. Peltotyöt jatkuvat vielä useamman kymmenen hehtaarin verran. Ja muutamat tilauskuvat odottavat jonossa ensin vuoroaan.

Lopuksi vielä onnittelut kaikille Pohjanmaan uusille aluemestareille ja mitalistelle! 

Jos sitten ensi vuonna olisi koulumestaruuksien vuoro? Nyt on useampana vuonna kuvattu vain estemestaruuksia.

ps. Jos joku minut bongasi viikonloppuna kisoista silmät punaisina, silmäkulmat märkänä ja nenä vettä vuotaen, en itkenyt kuvauksen ihanuutta :D Nämä ihanat aurinkoiset (ja tuuliset) päivät ovat kuivasilmäisyydestä kärsivälle täyttä tuskaa! Vaikka kuivat silmät eivät kuullosta siltä että suurin ongelma niiden kanssa on silmien vuotaminen, minun silmäni vuotavat kuin niagara tulva-aikaan. Se vesi mikä ei kerkeä valumaan norona silmistä, tulee nenästä.. Jos jollain on hyviä vinkkejä kuivien silmien hoitoon, nyt niitä saa jakaa ehdottomasti! Bepathen ja Oftagel-silmätipat sekä muutama muu, jonka nimiä en muista, on jo testattu.

pss. Kotisivut uudistuvat jossain vaiheessa (lue: kun muut hommat on altapois). Puuttuuko sivuilta tällä hetkellä jotain mista haluaisit myös tietää?

Ratsastusjousiammuntaa

Minulla oli jo hyvä aije kirjoittaa tämä heti shettismestaruuskisojen postauksen jälkeen. Koska harvoin mikään menee suunnitelmien mukaan, ei liene kenellekään mitenkään uutta että suunnitelmat muuttuivat. Tälläkertaa petti tekniikka, jumittavan ja sekoilevan ruokkijan muodossa, joka ei tahtonutkaan tehdä possuille ruokaa.

Kävin sunnuntaina katsomassa Ylistarossa ratsastusjousiammuntakilpailuja jonka järjesti Equestrian Martial Arts Club. En ollut aijemmin koskaan päässyt tälläistä tapahtumaa katsomaan, joten tottakai sinne oli lähdettävä. Ratsastusjousiammunnassa tarkoituksena oli ampua nuoli laukkaavan hevosen selästä maalitauluun.

Ylistarossa oli käytössä 3 erilaista rataa, joilla oli myös jokaisella oma hieno nimi. Korealainen double shot, Korealainen triple shot ja Australialainen tripleshot. Jokainen kisaaja teki jokaisella radalla (90m) kolme suoritusta. Kisan nopeimmalla hevosella meni radalla muistaakseni vähän vajaa 9 ja puoli sekuntia, joten ampujilta vaadittiin melkoista taitoa ja nopeutta. Enimmäisaika, jonka ylityksestä sai sakkopisteistä, oli muistaakseni jossain 14 sekunnin kohtiilla. Itsehän en osu jousipyssyllä edes paikallaan ollessa.. :D

Päivän nopein hevonen

Kuvauksellisesti laji oli kohtuullisen hankala. Olisin halunnut saada samaan kuvaan ratsastajan ja maalitaulun (sitä jota kohti tähdätään). 70mm ollessa objektiivin laajin pää, jäi tämä kuitenkin haaveeksi. Edestä kuvatessa ratsukko olisi jäänyt todella pieneksi, koska radan ja maalitaulujen etäisyys oli varsin pitä. Sivulta kuvatessa taas ratsukko ei mahtunut kokonaan kuvaan. Viistosti edestä olisi voinut olla hyvä, mutta Ylistaron aidat ovat varsin näppärästi silmieni tasalla, ja koska hevoset laukkasivat täysiä ilman ohjausta ohi, oli ihan ymmärrettävää ettei aidalta/sen ali saanut kurkotella.

Kun kerrankin paistaa aurinko..

..niin sitten pölyää jo kentät. Varmasti tuttu ilmiö kaikille (kisa)kentän vieressä seisoneille. Olen jo pitkään natissut kuinka joka kisakuvausreissulla sataa. Viime estekisoissa (välihuomautus 1: 13.6. eli kauan aikaa sitten, hieman on kirjoittaminen jäänyt, hups...mutta kesäpossut, niistäkin vielä myöhemmin) Ylistaron Mäki-Pohdossa nyt sitten aurinko vihdoinkin näyttäytyi ja oli vihdoinkin niin lämmin että laukkuuni varaaman kalsarit jäivät käyttämättä ja jouduin osasta päivää olla t-paidalla (välihuomautus 2: seuraavana päivänä Alavuden koulukisoissa päällä oli taas kaikki toppahousuja myöten joten se siitä kesästä). Ihana aurinkoinen ja hieman tuulinen keli tosin sitten aiheuttaa kuvaajan lempi-ilmiön, eli pölinän. 

Ratsastuskentän pöly on hyvin hienojakoista, joten se osaa tunkeutua kaikkialle. Sen lisäksi että pölyn läpi on hankala kuvata, se menee myös aika näppärästi tekniikan sisään. Kun kenttä pölyää, kannattaa välillä putsata kameraa ja varsinkin objektiiviä, jottei hiekka pääse kulkeutumaan niiden sisään.

Voin nyt useamman objektiivin kokemuksella sanoa, että lievimmilläänkin objektiivin sisään päässyt hiekka heikentää tarkennusta (ja siitä äänestä, mitä linssi pitää tarkennuksen yhteydessä ei edes puhuta. Valokuvauksessa tämä on vain tyyliseikka, mutta videoihin se ääni kuuluu aika pahasti... :D)  ja pahimmillaan se rikkoo varsin näpsäkästi tarkennusmoottorinkin. Pelkkä hiekanpoisto maksaa Jas:llä noin ~100-150e, joten ennemmin kannattaa yrittää pitää hiekka ulkona kameran sisuksista.

Itse kuviin hiekka tuo inhottavan harmaan verhon. Varmasti jokaiselle hevoskuvaajalle tuttu juttu. Sitä harmaata verhoa on myös hyvin hankala yrittää saada muokattua pois.

Case 1: Tähän esteelle tuuli heitti aina välillä inhottavan hiekkamyrskyn. Ei toki mitään pahimpia pölyseinämiä, mutta inhottavan harmaata silti.  Yritin ensin lähteä setvimään tätä kontrastin säädöllä, mutta hetken kotrasti-liukua väännelleenä tulin siihen tulokseen että ei: black ja whites käyttöön. Ihan hirveän usein ei tule tuota whites säätöä käytettyä, koska sillä saa aika helposti valkoisen puhki, mutta tässä se toimi. Yritin vielä varjoja avaamalla ja valotusta lisäämällä saada mustia kohtia auki, sillä kun värit taas toistuivat kirkkaina, oli musta jo useammasta kohtaa täysin pahki.

Case 2: 1 ja 2-luokassa kuvasin hieman vastavaloon tätä estettä, sillä aamusta aurinko ei vielä paistanut aivan pilvettömästi. Kenttä silti pölysi jo jonkin verran. Ylemmän kuvan tavoin tähänkin piti aika reilusti säätää mustaa ja valkoista, mutta vastavalon takia jouduin lisäämään myös kontrastia reippaalla kädellä jotta kuvassa olisi muutakin kuin pelkkää harmaata. Hankalia nämä  kirkkaat esteet kuvaajan kannalta, sillä kun yritin lisätä tähän väriä värisäädöllä, keltainen muuttui niin hirveän räikeäksi että silmiin sattui. Kisakuvia kun ovat, en jaksanut alkaa kikkailemaan värisäätöjen kanssa - niillä olisi voinut erikseen säätää vielä keltaista  harmaammaksi.

Case 3. Koska Ylistarossa pölyolosuhteet olivat varsin kohtuulliset, pitänee tähän kaivaa vähän lämpimimmiltä kesiltä vielä materiaalia. Kurikka v. 2013. Siellä pölysi aika paljon. Tähän väliin pitää sano että minulla on jotain mitä kovin monelle ei varmasti ole. Le shaisse-kansio eli kauheimmat läpi vuosien :D Kun epätoivo iskee voi aina kauhoa tätä kansiota läpi ja huokaista helpotuksesta, kun kuva ei välttämättä ollutkaan niin kauhea. Tämä kuva on tosiaan tuolta köntsä-kansiosta, D90 kuvattu jpg, eli muokkausominaisuudet eivät mitkään hirveän hurjat. Kuitenkin mustan ja valkoisen säädöllä tähänkin sai jotakin tolkku. Hirveä se silti vieläkin on.

***

Pääsin myös pitkästä aikaa riimunnarun jatkeeksi, joten aivan kaikista starteista ei ole kuvia: kaikki päivän kuvat vihdoinkin valmiiksi käsiteltynä. Eihän siihen mennytkään kuin melkein 2vk, uusi ennätys. Ja koska Ylistaro on jättimäisestä kentästään huolimatta kiva kuvauspaikka, loppuun vielä muutama ei hiekkainen kuva päivältä.

Pohjanmaan tuntsarit

Jotkin kisat vain ovat sellaiset minne pitää joka vuosi mennä. Tuntsarit (tuntiratsastajien mestaruudet) ovat yhdet sellaiset. Tänä vuonna tuntsarit (ja samalla myös aikuisratsastajien mestaruudet) pidettiin helatorstaina Ylistaron Mäki-Pohdossa.

Aamun tunnelmia. Rapa roiskuu ihan kivasti.

Perinteisten kisojen lisäksi perinteistä oli myös sää - aamulla satoi vettä, tuuli ja oli älyttömän kylmä! Jos jotain hyvää pitää sanoa, niin vettä ei sentään satanut enää kaatamalla. Useasta paikasta tuli tietoa, miten kisoja oli oli huonojen kelien takia peruttu, enkä tietenkään ollut aamulla katsonut Kipasta mikä Mäki-Pohdossa tilanne oli, joten matkalla alkoikin jo hieman epäilyttää onkohan kisoja ollenkaan.. Mutta tuntiratsastajat ja -ratsut olivat urheasti kaikki paikalla, vaikka kenttä osasta kohtaa muistuttikin hieman rapaista ankkalampea. Päivän aikana tapahtuikin sitten ihme ja aurinkokin näyttäityi jopa pari kertaa.

Iltapäivällä ei enää tullut vettä, mutta kenttä näytti tältä koko päivän. Onneksi ei tarvinnut tuolla seisoa.

Se päivän pieni hetki kun paistoi aurinko :D Heti tuli paljon mukavempia kuvia.

Onnistuin aamulla myös unohtamaan kameransadesuojan (=muovipussin, sillä vanha suoja ei mahdu uudelle rungolle) kotiin, joten aamu alkoikin sitten pussin metsästämisellä. Ajattelin käydä hakemassa sen nopeasti Ylistaron ABC:ltä, mutta kun pääsin ABC:n kohtiille, sitä ei ollut missään?! :D Piti sitten etsiä seuraava paikka ja onneksi st1 (vai shelli..) oli auki ja heiltä sai pusseja. Pussi sekoilusta johtuen kuvia ei löydy aamun ensimmäisistä ratsukoista: http://tuulian.galleria.fi/kuvat/2015/tuntsarit_ylistaro1405/

Jos koulukisoissa kirjaimia on koristelu kukilla, tykkään ottaa kukatkin mukaan kuviin. Pienet väripilkut tuovat aina ihmeesti lisämielenkiintoa (ja syvyyttä) kuviin, vaikka joku oikein klassisista kouluratsastuskuvista pitävä ei välttämättä tälläisiä "turhuuksia" oikein hyväksyisikään kuvaan.

Nyt oli ensimmäinen kerta kun pääsin testaamaan D610 Pohjanmaan kenttäolosuhteisiin. Mäki-Pohdossa on kohtuullisen iso kenttä ja kun kisaa käytiin kahdella radalla, ei 200 mm meinannut oikein riittää. Pitänee kyllä alkaa harkita vanhan 7000 mukana kantamista, rungot kun ei paljoa paina :D 610:sähän saisi rajauksen vaihdettua DX-tilaan, jolloin objektiivit saisivat 1,5x lisää pituuttaa. Rajaamisen kannalta tämä tuo tosin pienen ongelman, kun DX-koon rajat näkyvät vain haaleina viivoina etsimessä. Turvauduin siis tälläkertaakin jälkikäsittelyyn ja   useasta kuvasta lähtikin paaaaljon tilaa reunoilta pois. Onneksi D610 on paljon pikseleitä, joten vaikka kuvasta ottaisikin puolet pois, on kuva kooltaan vieläkin samaa kokoa kuin vanhassa rungossa.

Ylempää kuvaa cropattu reilusti ja se voisi siltikin olla tiukempi. Junioreiden radasta otin kuvia paljolti toiselta pitkältä sivulta, jolloin kuvia ei enää koneella tarvinnut rajata niin hirveästi. Harmittavasti sitten vain jää tuo aita jalkojen eteen. 

Esteosuus kisattiin ratsastuskoulu Kipinän maneesissa. Maneesi osottautui oikein mukavaksi kuvauspaikaksi, eikä valon riittämisen kanssa ollut mitään ongelmaa. Maneesissa oli vielä kivan neutraalit seinätkin, joten mitään riemukirjavia seiniäkään ei tarvinnut jälkikäteen käsitellä pois.

Näiltä kolmelta esteeltä sai oikein kivasti kuvia. Tosin tuo punavalkoinen pysty, joka oli ikkunaa vasten vaati vähän muita enemmän käsittelyä, eikä kaikkein tumminpien hevosten kuvat siinä oikein onnistuneet.

Tinkerit tuntuvat olevan Pohjanmaan ratsastuskouluissa nyt suosittuja. Näissäkin kisoissa oli muistaakseni 4 tai 5 eri tupsujalkaa. Mutta on ne kyllä aika söpösiä.