Tamma- ja varsanäyttely

Ihan ensimmäisenä "hyvin" tärkeä ilmoitusluontoinen asia:  blogia voi seurata nyt myös bloglovinin kautta. Wuhuu! Ehkä pääsen vielä itsekin joskus somen aikakaudelle :D (Instagrammia tosin saa vielä odottaa kauan, sillä ihan lähiaikoina en ole älypuhelimeen vaihtamassa.)

Ja muistakaa käydä tykkäämässä myös facebook sivuista (@FB: Valokuvaus Tuulia N)! Facebook-sivut päivittyvät huomattavasti aktiivisemmin uusien kuvien osalta, kuin tämä blogi.

***

Käväisin toukokuun puolessa välissä kuvaamassa Seinäjoen raviskalla tamma- ja varsanäyttelyitä. Tässä kohtaan mainittakoon että todellakin käväisin. Näyttelyt alkoivat jo kello 9.00, mutta raahasin itseni paikalle vasta 11 maissa, sillä päivän suunnitelmat olivat aluksi hieman toisenlaiset. Olin lähes 100% varma että 11 maissa olisi jo kaikki 2-vuotiaatkin esitetty, mutta mitä vielä. Juuri viimeinen 1-vuotias suomenhevonen oli vasta kehässä. Seinäjoki olikin vetänyt varsoja näytille aivan valtavasti.

Pääkuvien ottaminen on minulle ehkä se hankalin osuus varsanäyttelyissä. Tykkään kuvata kehässä, vaikka helpommin kuvia saisi varmasti kun pyytäisi erikseen hevosia poseeraamaan. Varsanäyttelyissä hevoset ovat kuitenkin vasta 1-3 vuotiaita ja varsinkin nuorimmille on jo hyvä saatuvus jaksaa esiintyä kehässä.

Olin edellisenä iltana löytänyt youtubesta videon, jossa pitkän linjan luontokuvaaja esitteli Nikonin tarkennusjärjestelmän toimintaa tarkemmin (katso video). Minulla on aina välillä ollut ongelmia tarkentamisen kanssa (varsinkin vanhoilla rungoilla), kun tarkennus on osunut hevosen pään sijasta jonnekin lautasten kohtiille tai puoli metriä liian lähelle. Tuossa videossa Steve Perry kertoi käyttävänsä lähes aina yhden pisteen tarkennusta (jatkuvaa tarkennusta af-c, ei siis kertatarkennusta af-s).

Tähän mennessä olen ollut aivan vannoutunut 3d-tarkennuksen käyttäjä, koska sen kanssa kamera huolehtii tarkennuspisteen siirron jolloin kuvaaminen on mukavan yksinkertaista. Tekniikka ei kuitenkaan omista aivoja, joten välillä kovassa vauhdissa ja tiukoissa mutkissa tarkennus karkaa helposti. Olen tähän asti mieltänyt yhdenpisteen tarkennuksen hitaaksi ja hankalaksi käyttää eläinten kanssa, mutta jos joku kuitenkin pystyy kuvaamaan vielä arvaamattomampia villieläimiä vaihtaen itse tarkennuspistettä, pitäisi sen olla mahdollista myös hevosen kanssa.

Eipä muutakuin lehmää hännästä ja testaamaan. Kuvasin koko näyttelyn yhden pisteen-taktiikalla ja tulokset olivat aika hämmästyttäviä. Siinä missä 3d usein heitti varsinkin pää- ja rakennekuvissa tarkennuksen ohi silmän, ei nyt ohilaukauksia juurikaan tullut. Myös juoksukuvien osumistarkkuus oli varsin hyvää luokkaa.

(Tarkennuspiste oli kummassakin kuvassa suurinpiirtein pään kohtiilla)

Ne on kaikki tarkkoja! :D Seinäjoen raviskalla taustat kuvaamiseen eivät ole mitkään maailman parhaimmat, sillä joka puolella on katosta ja toisia hevosia. Mutta niimpä taitaa olla vähän jokaisen raviradan varikkoalueella.

Steve Perryn sivuilta löytyi myös muita mahtavia vinkkejä kameran käyttöön. Ne on tehty Nikonille, mutta aivan varmasti sopivat myös soveltaen muillekin kameramerkeille.

Muokkausinnostus meinasi taas levitä käsiin näiden kuvien kanssa. Ne varsat jotka pysyvät rauhassa ovat mahtavia fiilistely-kuvauskohteita. Niitä ei vain yleensä kovin montaa joukosta löydy. 2-vuotias lämminveritamma.

Kokeilin vähän uutta tyyliä pääkuvan ottoon. Paljon tilaa ylös. Miten toimii teidän mielestä? Todellisuudessa polttoväli ei riittänyt, joten pakko saneli väljemmän rajauksen. En kuitenkaan loppupeleissä sitten tätä rajannutkaan ihan sääntöjen mukaan.

Tuossa vieressä kulkee kivasti junarata. Ihme ja kumma, harvat hevoset sitä edes vähän säpsähtävät kun junat menevät ohi.

Koko näyttelyn ainoa 3-vuotias. Varsanäyttelyt ovat siitä hauskoja että useat varsat käyvät siellä useampana vuonna, joten varsojen kehitystä pääsee näkemään useampana vuonna. Tamma Ilo Lieska, joka oli näyttelyissä myös vuonna 2013. 1v rakenne - 3v rakenne. 

Hieman klassisemmalla rajauksella oleva pääkuva. Harmittavasti esittäjän käsi hieman näkyy vielä kuvan reunassa, mutta tiukemmalla rajauksella tästä olisi ehdottomasti tullut omaan silmään liian tiukka. Tässäkin muuten tuo yhden pisteen tarkennus toimi hienosti! Sain tarkennettua hevosen silmään, eikä tarkennus sen jälkeen hiipinyt turvalle tai niskaan. Ihmisen katse hakeutuu luonnostaan silmään, joten yleensä kannattaa yrittää saada varsinkin lähikuvissa tarkennus osumaan niihin. Mikäli silmät ovat terävät, kuva näyttää heti terävemmältä ja mielenkiintoisemmalta, kuin jos tarkennus olisi vaikka hevosen turvassa. Turpalähikuvat tietenkin asia erikseen ;)

Päivän hauskimpia kuvia. Kuinka toimia kun varsa päättää että actioon!!! 

Keep calm ja pidä narusta rennosti kiinni. Tuomaristo hoitaa kyllä järkyttyneenä olemisen.

Pieni kuvakoulu osa II: Liikekuvaus

1/2500,  f/3.5 IS0-320

Liikekuvauksessa tärkeintä on muistaa pitää suljinaika tarpeeksi lyhyenä, sillä muuten liike ei pysähdy ja kuvasta tulee epäterävä. 

Suljinaika ilmoitetaan sekunteina ja sekuntin sadas/tuhannesosina. Suljinaika 15" tarkoittaa että suljin on auki 15 sekuntia ja 1/1000 tarkoittaa että suljin on auki 1000:s osa sekuntin ajan. Jos valoa on vain tarpeeksi, suljinaika kannattaa pitää 1/640 tai sitä lyhyempänä, jolloin nopeakin liike kyllä pysähtyy. Myös tätä pidemmillä suljinajoilla pystyy ottamaan teräviä liikekuvia, mutta tällöin pitää olla tarkkana että muistaa seurata kohdetta liikkeen mukana kameralla.

Ensimmäinen muistisääntö suljinajan kanssa on, että suljinajan pitäisi olla vähintään yhtä lyhyt kuin mitä objektiivissä on millimetrejä. Eli jos kuvaat 200mm ulottuvalla lasilla, pitäisi suljin ajan olla vähintään 1/200. Jottei tämä menisi liian helpoksi, croppirungoilla polttoväli pitäisi kertoa vielä kameran croppikertoimella, eli n. 1,3-1,5. Mutta varsinkin vakaajallisilla objektiiveillä, ja vakaalla kädellä varustettu kuvaaja pystyy kyllä omien kokemuksieni mukaan ottamaan teräviä kuvia ilman croppikertoimen muistamista.

1/80,  f/2.8  IS0-1600, 78mm

Millimetrit sekunneiksi sääntö on helppo muistaa ja se toimii useimmissa tilanteissa myös liikekuvauksessa, kunhan muistaa seurata kohdetta kuvanottamisen aikana

Liikkeen suunnalla on myös merkitystä. Suoraan edestäpäin/etuviistosta kuvaten suljinaika voi olla yhden tai kahden portaan verran pidempi kuin suoraa sivulta kuvatessa.

1/200, f/2.8 IS0-4000, 180mm

Edestäpäin kuvattuna saa nopemmasta liikkeestä pysähtyneen kuvan kuin vastaavalla suljinajalla suoraan sivusta kuvattuna

Aukko, aukkoarvo tai valovoima on yksinkertaisettuna luku, joka kertoo kuinka isolla objektiivi sisällä olevan himmentimen keskellä oleva aukko on. Himmennin toimii samalla periaatteella kuin ihmissilmän pupilli. Kun menet pimeään, silmän pupilli kasvaa ja silmään pääsee enemmän valoa, jotta näkisimme paremmin. Myös objektiivin aukkoa isontamalla kameran kennolle pääsee enemmän valoa ja kuvasta tulee kirkkaampi. Aukolla vaikutetaan myös kuvan syväterävyyteen eli taustan sumentumiseen.

Aukolla ei liikekuvauksen kannalta ole niin suurta roolia kuin suljinajalla. Aukkoarvoa säätäessä kannattaa lähinnä miettiä, haluaako terävyysalueesta suuren vai pienen. Hevonen on suuri eläin, ja mikäli teleobjektiiveillä kuvattaessa haluaa koko hevosen olevan terävä, ei aukkoa kannata pitää alle 3,5-4,5. Isoimmilla aukoilla koko hevonen ei välttämättä mahtu terävyysalueeseen.

Aukko f/5.6 Huomaa että tässä syväterävyyttä kasvattaa myös lyhyt polttoväli, 55mm (aika tyylikäs kuva v. 2011. Näitä katsoessa tulee kyllä kieltämättä hyvä mieli, että edes jotain on tullut opittua tässä useamman harrastusvuoden aikana ;D)

 Aukko f/2.8. 

Ero ylempään kuvaan on selkeä

ISO-herkkyys kuvaa kennon herkkyyttä, eli paljonko se ottaa valoa vastaan. Mitä isompi ISO-luku, sitä enemmän kenno ottaa valoa vastaan ja sitä valoisampi kuva on. Isoilla ISO-herkkyyksillä esiintyy kuitenkin kohinaa (värillisiä vikapikseleitä), mutta liikekuvauksessa yleensä kannattaa säätää ISO tarpeeksi korkeaksi, kohinankin varjolla, jotta suljinaika pysyy tarpeeksi lyhyenä.

ISO-5000 Tässä kuvassa näkyy jo reilusti kohinaa eli erivärisiä pikseleitä. Kohina on kuitenkin mahdollista poistaa kuvankäsittelyllä jonkin verran, joten liikekuvissa ISO-herkkyyttä kannattaa nostaa mikäli suljinaikaa ei muuten saa tarpeeksi lyhyeksi

Samakuva kohinan poiston jälkeen

Kuinka alkaa säätämään asetuksia

Mikäli kuvaat vain ja ainoastaan kameran automaattiohjelmilla (esim. auto tai urheilukuvaus), kannattaa ensimmäisenä tutustua kameran puoliautomaattiohjelmiin: P (ohjelmoitu automatiikka) A/Av (aukon esivalinta) tai S/Tv (sulkimen esivalinta).  Liikekuvauksen kannalta P ja sulkimen esivalinta ovat parhaimmat harjoitteluohjelmat ennen manuaaliin siirtymistä.

S/Tv (sulkimen esivalinta)
Tällä ohjelmalla voit itse asettaa sulkimen nopeuden (ja käytettävän iso-herkkyyden, mutta voi käyttää myös iso-auto asetusta), jolloin kamera huolehtii valotuksen kannalta sopivan aukon. Tämän ohjelman hyvänä puolena on, että suljinaika pysyy vakiona, jolloin liike varmasti pysähtyy.
Huomaathan että mikäli säädät itse myös herkkyyttä, ja kuvista alkaa tulla todella tummia, herkkyyttää pitää joko nostaa tai suljinaikaa pidentää.

P (ohjelmoitu automatiikka)
Tällä ohjelmalla voit itse määrittää aukon ja suljinajan ja kamera hoitaa herkkyyden säädön.

Kuvien asetuksia kannattaa jälkikäteen katsella, jolloin oppii hahmoittamaan millasilla asetuksilla saa missäkin olosuhteissa oikein valoittuneen kuvan. Kun valotuksen perusteet alkavat tuntua tutuilta, kannattaa siirtyä täysmanuaaliin (M), jolloin pystyy hallitsemaan koko paketin.

Tarkentaminen

Kun valotus alkaa olemaan kunnossa, ruvetaan miettimään tarkennusta. Liikkuvaa kohdetta kannattaa aina kuvata jatkuvalla tarkennuksella (Ai Servo/AF-C). Tämän jälkeen on mielipidekysymys, tykkääkö kuvata millä aihevalinnalla tai kuinka monella pisteellä. Itse suosin yhden tarkennuspisteen valintaa tai 3D-seurantaa (Nikon), jolloin kamerasta valitaan yksi piste ja kamera tarkentaa pääsääntöisesti tähän mutta ottaa tarvittaessa myös muita pisteitä mukaan. Keskitarkennuspiste on yleensä jokaisessa kamerassa herkin, joten sen käyttöä kannattaa suosia.

Mitä aihealuetta käyttääkin, tärkeintä tarkentamissa on seurata kohdetta. Lonkalta heitetty hätäräpsäisy harvemmin osuu oikeaan kohteeseen, mutta kun kohdetta seuraa jonkin matkaa ennen kuvanottamista, tarkennus on varmemmin oikeassa. Jatkuvaa tarkennusta käyttäessä kamera tarkentaa kokoajan kun laukaisin painetaan puoliväliin. Esimerkiksi esteitä kuvatessa ratsukkoa on hyvä seurata joitakin metrejä ennen estettä laukaisin puoliväliin painettuna.

Kohdassa 1 rajataan kohde valittuun tarkennuspisteeseen ja painetaan laukaisin puoleen väliin, jolloin kamera alkaa tarkentaa. Kameraa liikutetaan koko matka kohtaan 2 asti kohteen mukana niin että se pysyisi mahdollisimman hyvin tarkennuspisteessä, kokoajan laukaisin puolessa välissä. Kohdassa 2 painetaan laukaisin pohjaan asti. (toim. huom. tämän takia nykyään kuvaan, en piirrä :D)

Panorointi: hämäränajan liikekuvien pelastaja ja vauhdintuoja

Panorointi on tekniikka missä käytetään hyväksi pitkää suljinaikaa ja liikettä. Se on mainio tapa luoda kuviin vauhdin tunnetta ja saada kelvollisia liikekuvia vähässä valossa. Panoroinnissa on tärkeä pitää suljinaika n. 1/30-1/60 välillä, jotta liike-epäterävyys tulee esille.

1/50, f/2.8 IS0-1600, 100mm

Panorointi tuo kuviin vauhdin tuntua

Suljinajan pitää liikkeen vauhdista riippuen olla n. 1/50 tai sitä pidempi. Kohdetta seurataan kameralla kokoajan, myös laukaisinta painaessa ja sen jälkeen, jolloin kohde pysyy terävänä mutta taustalle tulee "vauhtiviivat".

Jäikö jokin vielä mietityttämään, kysy!

Melkein studiossa

eli toisinsanoen siis Manunkylän Ratsutallin heinäladossa, jossa kuvattiin viime viikonloppuna pieni laumallinen, toinen toistaan hienompia hevosia.

Pienen kotistudion voi löytää tallista kuin tallista. Aurinkoisena päivänä studioon ei tarvita kuin oviaukko, johon aurinko pääsee paistamaan. Kun talli pidetään pimeänä, riittää tämä jo yleensä jättämään taustan tummaksi ja kohteen valoisaksi. Harmaana ja pimeänä päivänä (ja tummia hevosia kuvatessa) tarvitaan jo vähän enemmän tuuria ja kuvankäsittelyä.

Kuinka ollankaan, säähän oli tietenkin kumpanakin päivänä pilvinen. Vaaleimpien hevosten kuvia ei kumpanakaan päivänä juuri tarvinnut jälkikäteen muokkailla, mutta lauantaina päivän tummin poni jätettiin kokonaan kuvaamatta lato-studiossa ja sunnuntain ruunikko-ponikin tuotti jo vähän ongelmia varsinkin mustien korvanpäiden kera. Vaikka mitä teki, ne meinasit kokoajan hukkua mustaan taustaan.

Kuvausvaiheessa olisi ehkä voinut kokeilla salaman käyttöä, mutta eläinten kanssa kameran kiinteä salama yleensä vain tekee enemmän hallaa kuin hyötyä kuviin (pitäisi ehkä hankkia ulkoinen salama, tai pitää muovimukia kuvauskeikoilla mukana).

Joten ei muutakuin Lightroom laulamaan. Kun oikean tekniikan löysi, ei näitäkään kuvia loppujen lopuksi edes paljoa tarvinnut muokata. Tummensin taustaa mustemmaksi Basic-taulun mustan säädöllä, lisäsin vähän kontrastia, valkoista ja valotusta. Taustalle jääneet moskat siloitin vielä adjustment brush:lla - korvien kärjet saivat tuolla samalla siveltimellä vielä sipaisun lisää valotusta.

Lightroomilla pystyy hyvin peittämään ja kloonaamaan myös yksinkertaisia epämääräisyyksiä pois kuvista. Tämä kuva sai perussäätöjen lisäksi karmin- ja pyöröpaalin poiston.

Tästä kuvasta näkee yhden suuren syyn miksi kuvaan raw-kuvia. Koska kuvaaja melkein muisti vaihtaa maneesista ulos siirtymisen jälkeen ensimmäiseen kuvaan valkotasopainon, heppa näyttää muokkaamattomassa kuvassa enemmän jäätyneeltä my little-ponilta kuin komealta kouluruunalta.

Raw-kuvissa valkotasapainoa pystyy jälkikäteen säätämään lähes rajattomasti, toisin kuin jpg-kuvissa. Raw:ssa kuviin ei tallennu mitään pysyvää valkotasapainoa, vaan jälkikäteenkin käytettävissä on (ainakin LR 5+Nikon d7000 yhdistelmällä) 2000-50 000 kelvinin säätöasteikko (temp) sekä -150- +150 vihreästä magentaan säätö (tint, (tälle en ole mitään järkevää suomennosta vielä löytänyt)). Ehkä kätevintä koskaan.

Rautiaan erisävyt osottautuivat kumpanakin päivänä kaikkein helpommiksi. Nämä kaikki kuvat ovat melkein suoraan kamerasta. Hieman terävöitystä, rajausta, mustan tummennusta ja kontrastia, siinä se. Joistakin piti hieman kloonata lumihiutaleita pois (kesällä kärpäsiä häiriköinä, talvella lumihiutaleita...).



Joitain kuvia tuli myös normaalin käsittelyn lisäksi hieman muokkailtua enemmän. Värillinen + reilu sävytys ei oikein näihin mustataustaisiin sopinut, mutta mustavalkoisena ja hieman seepiaanpäin sävytettynä joistakin kuvista tuli todella kivoja. Myös pieni seepiaan sävytys värillisenä näytti rautiaiden pääkuvissa ihan kivalta.

Eihän tämä mitään kunnon studiota, oikeilla valoilla ja taustakankailla päihitä, mutta hevosille varmasti mukavempi vaihtoehto kuin räiskyvät salamat ja uusi tilanne. Joskus olisi kyllä vielä hienoa omistaa oma mukana kulkeva studio, jonka voisi virittää maneesiin tai kentälle, jolloin myös kokovartalokuvat onnistuisivat ja valolla pääsisi enemmänkin leikkimään. Sitä ennen on kuitenkin hyvä jatkaa harjoittelua oviaukoissa - niitäkun yleensä löytyy joka rakennuksesta :)