lauantai 28. maaliskuuta 2015

Auringonlaskussa

Keväässä parasta on kun auringonlaskut alkavat vihdoinkin kestää niin kauan, että niitä pystyy käyttämään hyödyksi. Auringonlaskuista saa kuviin tarvittaessa hempeyttä, kirkkaita värejä tai kultaisuutta, riippuen mistä valon antaa tulla. 

Pääsin taas pitkästä aikaa käyttämään auringonlaskun vasta valoa kun kävin viime torstaina kuvaamaassa suomenhevosruuna Mikkoa. Tälläinen liinaharjainen rautias vielä korostaa kivasti auringon kultaamia sävyjä.



Lähes suoraan vastavaloon auringonlaskun parhaat sävyt pääsevät mielestäni parhaiten esiin. Lisäsin tähän kuvaan hieman keltaisen ja pinkin sävyjä ja lisäsin valotusta (ja poistin sinisen auton taustalta, harvinaista!), mutta muuten tämä kuva on lähes naturelli.




Myötävalo ei tuonut enää yhtähienoja sävyjä esiin, mutta kyllä tässäkin hevosen kyljessä hieman auringonlaskun kulta kiiltää.



Sitten myös pakollisia söpöilykuvia :D Näissä kummassakin käytössä sivuvalo. Alempaan tuli pienet kuvankäsittelyöverit (liikaa valostusta ja varjojen vaalennusta), mutta jostain syystä kuva alkoikin näyttää silmääni hyvältä ja jätin sen tälläiseksi vaaleaksi. Kerrankin vähän jotain hempeämpää.






Tässä kuvassa tykkään erityisesti tuosta valosta mikä valaisee hevosen toisen puolen.



Tässä oli muistaakseni kohtuullisen suora vastavalo. Aurinko on jo toin laskenut niin matalalle ettei mistään vastavalosta juuri voi enää puhua..



Valo oikealta sivulta:






Sitten vähän harvinaisempaa kuvaa: koira! Tämmösiä siluettikuvia olisi kiva joskus ottaa hevosenkin kanssa.



keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

Koivusalon kisoissa


Tuore Pohjanmaan halliesteratsastuksen juniorimestari v. 2015. Onnea kaikille mitalisteille!

Viime sunnuntaina Koivusalossa kisattiin Pohjanmaan hallimestaruus. En tiedä opinko koskaan sanomaan kisoja nykyisillä nimillä eli 1-taso, 2-taso, 3-taso, yms vaan vanhasta tottumuksesta lähden vieläkin aluekisoihin ja se tuli kirjoitettua myös kansion nimeksi...

Kaikki kisojen kuvat löytyvät täältä: http://tuulian.galleria.fi/kuvat/2015/alue-este_koivusalo2203/ hienosti tosiaan alue-kisojen nimellä, mutta kansiossa sentään lukee 2-taso!

Koivusalon maneesi on kuvauspaikka todella kiva silloin jos aurinko paistaa vähäänkään. Siellä on isot ikkunat, joista sisälle tulee paljon valoa (myös sitä ihanaa vastavalo jos kuvaa suoraan kohti vastakkaista seinää, Koivusalossa kun katsomo on toisella pitkällä sivulla) ja seinät ovat vaaleat. Silloin taas kun ulkona on pimeää, on se lähes tulkoon yhtä hirveä kuin kaikki muutkin. Ihan omana erikoisuutena Koivusalon maneesissa otetuissa kuvissa, on seinillä violetit varjot, mikäli on hämärä keli tai kuvaa vastavaloon suoraan. En ole tähän vielä törmännyt missään muussa maneesissa. Liekkö siellä vähän eriväriset valot kuin muualla, tai sitten seinien hieman sinertävä levy tekee varjoista violetit.

Pimeä päivähän se sitten kutakuinkin olikin, mutta onneksi 2 luokan aikana aurinko vähän näyttäytyi ja koko päivää ei tarvinnut kuvata ISO-arvot tappiin viritettynä.



Yllä päivän aurinkoinen hetki ja alla, illan viimeinen lähtijä ja ulkona jo hämärää. Vaikka ajattelisi ettei sisällä kuvatessa ulkona olevalla kelillä ole juuri osaa tai arpaa, vaikuttaa se aikasta lailla. Ylemmässä kuvassa ISO 3200 ja alemmas 6400, muuten taisi olla melko samat asetukset.




Yksi asia mitä Koivusalossa pitää moittia on katsomon laitojen mitoitus. Mikäli hobitin mittoihin jäänyt kuvaaja haluaa kuvata istualtaan vähänkään lähempänä kuin toisella seinällä olevaa estettä, käy näin:


Terveisiä vaan täältä maanrajasta, hienot on katsomon laidat! :D

Mutta ei siinä mitään, korkeat laidat pitää kunnon kovana ja kehon lämpimänä kun saa nousta joka toisen kuvan kohdalla seisomaan. Etelä-Pohjanmaallahan kaikki on tunnetusti komiaa ja isoa, eikä Koivusalon katsomon laidat ole edes ainoat lajissaan. Myös maakunnan pääravirata on suunniteltu isommille ihmisille. Kun tälläinen alle 160 pätkä menee raveja katsomaan ja kuvaamaan etusuoralle, on aidan ylin puomi juuri sopivasti silmien korkuudella.

Päivän parhaiksi kuvausesteiksi valikoituivat katsomon vieressä kummallakin sivulla olevat pystyt, joita ei tarvinnut kuvata ikkunoita kohti. Niiltä kuvat onnistuivat lähes 100% varmuudella, ellen itse töppäillyt kameran kanssa. Myös lähellä ovea ollut sarjan ensimmäinen osa oli kuvauksen kannalta kivasti, siihen ei ikkunoiden valo päässyt aivan vastavalona, mutta kuitenkin niin että siinä oli varsin valoisa paikka.









lauantai 21. maaliskuuta 2015

Tamron vs. Nikkor

Nikonin levittyä viime viikolla, sain hätäensiapuna paikallisesta valokuvausliikkeestä vuokralle Tamronin 70-200mm f/2.8-objektiivin. Tämä lasi oli tamronin vanha vakaajaton malli. Tämä Tamron ja oma Nikkorini (VR 1-malli) pyörivät täysin eri hintaluokissa, joten edes odottanut saavani täysin Nikkorin veroista objektiiviä.

Tarkennus

Heti alkuun objektiivissä huomiota kiinnitti todella herkkä tarkennus - niin hyvässä kuin pahassa. Jatkuvalla tarkennuksella tarkennus heitteli kuin mummo liukkallaa jäätiköllä. Se löysi kyllä hyvin kohteensa, mutta sen jälkeen se alkoi arpomaan, mikäköhän olisi juuri se oikea kohta hevosessa. Nikkorin jatkuvatarkennus on huomattavasti jäykempi - se osuu kerralla tai sitten se on osumatta, mutta juurikaan missään tilanteessa se ei jää arpomaan, missäköhän nyt olisi se oikea kohta.


Suoraan kohti tasaista liikettä Tamron tarkensi kohtuullisen hyvin. Varjoisissa kohdissa se välillä heitti tarkennusksen koivuihin, mutta muuten tässä tilanteessa antaisin kyllä objektiiville 8+ arvosanan tarkennuksen suhteen.


Ensimmäiset epätasaisempaa liikettä edustavat kuvat eivät onnistuneet sitten kovin hyvin. Tässä tuo sahaaminen korostui ja tarkennus oli yleensä jäljessä tai ponin takana. Tarkennusongelmat olivat kyllä osaksi myös käyttäjän tottumattomuuden vika, sillä seuraavana päivänä otetut irtojuoksutuskuvat onnistuivat sitten jo paremmin. Ei se edelleenkään ihan Nikkorin veroisesti tarkentanut, mutta jälki oli jo paljon parempaa.




Liikkumatonta kohdetta kuvatessa Tamronilla parhaiten toimi yksittäistarkennus. Jatkuvatarkennus toimi näissä vielä kehnommin kuin liikkeessä, sillä sen lisäksi että se sahaili pitkin hevosta, se päätti aina välillä jostain kumman syystä loikata myös taustaan! Yksittäistarkennuksella tarkennus osui kuitenkin kohtuullisen usein kohdalleen.



Värientoisto

Värientoisto Tamronissa oli kohtalaista, huomattavasti huonompi kuitenkin kuin Nikkorissa. Hyvissä olosuhdeissa se teki ihan kivaa jälkeä, mutta kun olosuhteet hankaloituivat, värien ja kontrastin toisto laski aika rajusti. Aurinkoinen päivä metsässä varjojen kera & vaalea hevonen olivat aika ylivoimainen kohde tamronille. Raakakuva mitä se tuotti oli varsin hailakka ja kontrastiton. Lightroomilla näistä sai kuitenkin kaivettua esiin ihan mukavasti vielä sävyjä, joten ei tamron aivan miinuspisteille tässä mennyt.




Vastavaloon Tamron teki ihan yllättävän hyvää jälkeä. Tätä kuvaa on muokattu, mutta kyllä siitä vielä huomaa ettei lasi aivan kaikkea sävyjä kuitenkaan kadottanut hankalassakaan tilanteessa.


Sama kuvauspaikka kuin vaaleanhevosen kanssa. Vähemmilla kontrastieroilla Tamron toisti värit jo oikeinkin nätisti.



Piirto

Täydellä aukolla Tamronin piirto oli kutakuinkin hyvin pehmeä ja kamala ja tarkka alue oli aika pieni. Piirto kuitenkin parani hyvin ja parhaimmillaan se olikin jossain 4.5-5.6 välillä. Ei Nikkorkaan tee parhainta jälkeä täydellä aukolla ja sekin on parhaimmillaan jossain n. 4-4.5 kohtiilla, joten täyden aukon piirrosta ei yksin voi Tamronia moittia. Tamron ei kuitenkaan parhaimmillaankaan yltänyt ihan Nikkorin tasolle. Silmämääräisesti katsottuna Tamron oli yhtä terävä 4.5 kuin Nikkor 3.2 eli hieman on Tamronilla vielä kirittävää.


(Klikkaa kuvat isoiksi, kuvat 1:1 koossa) Yläkuvan 3.5 (tarkentunut hienosti tuonne ulommaiseen jalkaan..!) aukolla huomaa että alue mikä on tarkka on kohtuullisen pieni, sillä etummainen jalka on jo epäterävä. Tarkentuneessa kohdassa Tamron kuitenkin piirtää nätisti vielä kaikki turkin karvatkin. Alakuvassa samasta kuvasta hevosen pää - tarkennusalue ei ole ihan sinne asti päässyt, joten piirto onkin jo aika heikko. Kyllä siitä kuitenkin vielä hevosen ja vastusteet hyvin erottaa, eli voittaa tämä melkein täydellä aukolla vielä Sigman 70-300mm... :D


5.0 aukolla piirto onkin jo paljon parempaa ja tarkka-alakin on paljon isompi. Objektiivi piirtää hienosti kaikki suistien ja karvojen yksituiskohdat.





Loppuarvio: Hinta-laatu suhteeltaan Tamron hyvä objektiivi (500e priima-laatuisesta valovoimaisesta linssistä ei ole paljoa). Piirto parhaimmillaan n. 4.5-5.6 himmennettynä. Tarkennus on paljon herkempi kuin Nikkorissa, mutta Nikkorin osumatarkkuus on parempi. Mikäli etsit valovoimaista pitkää zoomia hintaluokassa 500e, on Tamron ihan varteenotettava hankinta. Mikäli taas budjetti on n. 1000-1500e, suosittelisin kyllä satsaamaan alkuperäiseen Nikkoriin.

Tamron löytyy täältä myynnistä: Tamron 70-200mm f/2.8

Nikkorin suurin ongelma oli käsittääkseni ollut öljyn loppuminen koneistosta... Mitä tästä taas opimme. Huollata laitteet kuntoon _ennen_ kuvauskautta, niin vähennät tälläisiä kivoja kulumisesta johtuvia hupseja! Päätin myös viimeinkin että ostan jostain rikkinäisen obektiivin jolle teen ruumiin avauksen ja tutkin miten noita pieniä vikoja voisi itse korjailla. Jos joltakulta löytyy kaapeista rikkinäinen Nikkor-linssi, mielellään zoomi, mutta kiinteäkin kelpaa (valovoimalla, polttovälillä ei merkitystä), tänne saa tarjota!

keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

2 Mustaa

Kävin maanantaina kuvaamassa kahta friisiläistammaa. Tarkoituksena oli ollut että oltaisiin otettu hieman rekikuvia vanhemman tamman kanssa, mutta juuri se tienpätkä mistä olisi pitänyt reellä päästä, oli sulanut (ja kaikkialla muualla oli tietenkin jäätä & lunta). Rekikuvien sijasta kuvailtiin sitten poseerauskuvia.

Nuorempi tamma Noora





Tässä kuvaajalle, voitaisko jo lopettaa?

Suurin ongelma näitä kuvatessa oli kirkkaankeltainen ovi johon aurinko paistoi suoraan. Se toimi todella hyvänä heijastimena ja (kuten yllä näkyy) hevonen sai aina toiselle puolelle nätin keltaisen valokylvyn. Yritin jälkikäteen toispuoleista keltaisuutta vähän vähentää, mutten siinä ihan 100% onnistunut. Hyvältä ne kuitenkin näyttävät.

Vanhempi tamma Riia








Oviaukon lisäksi otettiin myös vähän kuvia ulkona. Nuorempi musta elää vielä kengättömän hevosen elämää, joten sen kanssa ulkona kuvailut jäivät vähän vähemmälle aivan hirveän jäätikön takia. Meinasi siellä olla niin kuvaaja kuin taluttajakin nurin.



Joku innostui vähän käsittelemään kuvia :D Musta+lumi+kirkas auringon paiste osottautui varsi hankalaksi yhtälöksi. Aina joku oli omaan silmään joko liian kirkas tai liian haalea. Mustavalkoisina nämä kuvat näyttivät ihan kohtuullisen hyviltä, koska lumesta ja mustasta hevosesta tuli niin suuri kontrasti ero.



Tämä punainen ladonseinä sopi aika hyvin mustan hevosen sävyihin. Myös seepiaan vivahtavana mustavalkoisena.


Punaiseen seinään sai ihanasti lisäkontrastia kun säädin se punaisuutta vähän enemmän keltaiseen vivahtavaksi. En olekaan pitkään aikaan käyttänyt Lightroomin värisäätimiä. Niiden käytön opettelu pitäisi kyllä ottaa oikein kunnolla joskus työn alle.




Lopuksi on pakko kyllä vielä mainita että Seinäjoella sijaitsee ehkä maailman paras valokuvausliike: Foto-Forma. Rakas murhenkryyni zoom-nikkorini päätti tämän kuvauksen jälkeen taas ottaa ja levitä. Tälläkertaa sopimuksen sanoi irti zoom-rengas, joka ei enää suostu liikkumaan nätisti ja juohevasti vaan takertelee kuin etana tervassa heti 100mm jälkeen. Onhan sitäkin rengasta tosin käännelty varmaan jo lähemmäksi miljoona kertaa, kun olen nikkorille jo toinen omistaja, joten jonkin osan loppuun kuluminen ei olisi mikään ihme. Huolto siis kutsuu taas. Viikonlopuksi on jo kuitenkin sovittuna useampi kuvaus ja kuvaaminen ei oikein ilman linssiä onnistu, eikä uuteen ole varaa... Mahdoton yhtälö?

Ei näköjään ole, jos sattuu olemaan maan parhaan liikkeen asiakas. Foto-Formasta järjestyi lähes vastaava varalinssi huollon ajaksi käyttöön! :) (Tämän talven viimeistä aurinkoista?) Kuvausviikonloppua ei siis olekkaan peruttu. Tämä jo mikä on hyvää asiakaspalvelua.

sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Pohjanmaa silloin joskus


Connemaratamma Hagens Ulina Kuortanella 2007 syksyllä pidetyissä mätsäreissä. Tykkäsin tästä kuvasta silloin ja tykkään vielä nytki.

Siivoaminen on tylsää, mutta joskus sitäkin on pakko harrastaa. En nuorenmpana ollut kovin ahkera säilömään kuvia ja osa vanhoista cd-levyistä onkin ennen 2010-vuotta kadonnut. Tein tässä pari viikkoa takaperin kuitenkin jotain mitä teen todella harvoin - siivosin kaappeja. Yhdestä kaapista löytyikin aikamoinen aarre. Jo kadottamaksi luulleeni vanhat kuva-cd:t!

Niistä löytyi vanhoja kuvia 2005-2008 vuosilta, jolloin en vielä kovin ahkerasti kuvannut ratsastuskisoissa. Ja kuvatuotokset olivat välillä varsin mielenkiintoisia... :D Lisäilin niitä nyt kuitenkin suoraan galleriaan (ilman mitään muokkauksia) ja kuvien hevosia saa käydä tunnistamassa.

12.5.2007 Suomenhevostapahtuma, Seinäjoki
2.9.2007 Alue-estekilpailut, Seinäjoki (aluemestaruus)
16.9.2007 Mätsärit, Kuortane
20.10.2007 Seurakoulukilpailut, Lehtimäki

15.3.2008 Aluekouluvalmennus, Lehtimäki
20.7.2008 Aluekoulukilpailut, Alavus
8.11.2008 Seuraestekilpailut, Lehtimäki
23.11.2008 Seurakoulukilpailut, Lehtimäki


 Vuoden 2007 alue-estemestaruuksista. Kamera oli silloin käytössä PowerShot S3 IS, ihan hirveän hyvää jälkeä se ei enää tehnyt ISO 400 jälkeen, mutta silloin se oli huippukamera.



 

Luultavasti ensimmäisiä järkkärillä (Nikon d60) kuvattuja kisoja: Alavuden aluekoulukisat 20.7.2008. Suomenhevosori Eeli. Muistan vielä kun ajoin tuonne skootterilla ja hyvänen aika kun matka tuntui pitkältä! :D Nykyään Alavus on yksi lähimmistä kisapaikoista missä aluekisoja voi nähdä.



2008 vuoden hyvälaatuista maneesikuvaa :D Tähän verraten voi onneksi jo sanoa että jotain on 7 vuodessa tullut opittua (ja kamerat ovat samaanaikaan parantuneet herkkyyden siedon kannalta). Marina IV Lehtimäen Opiston seuraestekisoissa.



2007 Seinäjoen raviskalla pidettiin toukokuussa Suomenhevostapahtuma. Pakko sanoa etten muista miten onnistuin tuonne kyydin saamaan pahimpaan peltotyöaikaan. Alakuvassa jo edesmennyt suomenhevosori Joihuri. Jos tässä olisi tausta vähän parempi, kuva olisi melkein täydellinen. Mutta hevonen on kyllä nytkin hieno! Työvälineenä näissä Canonin PowerShot S3 IS.





Samoista koulukisoista kuin Eelin kuva. Nämä oli silloin 2008 ihan wooooow-materiaalia omaan silmään (ja ei ne vieläkään mitään hyihyi-kuvia ole). Ja osasin silloin vielä pitää kamera suorassa! Näköjään mitä vanhemmaksi tulee, sitä vinompaan ihminen menee :D Nykyään juodun lähes poikkeuksetta suoristamaan kuvista horisointit.