Koska tee-se-itse-ihminen rakastaa kaikenmoista räpeltyä, päätin jo viime vuonna luopua muovipusseista ja siirtyä kestokuoreeen. Useammat vetiset kisat on nyt kahlattu läpi tuon diy-ihmeen kanssa ja tuotekehittely on tullut ainakin tuon version osalta päätökseen. Minulla ei valitettavasti ole tekovaiheesta kuvia, sillä eipä niitä silloin viime syksynä muistanut ottaa.
Kävin alkuun hakemassa kangaskaupasta jokamiehen kangasta metrin palasen. Alkuun oli tarkoitus etsiä sadetakki-kangasta, mutta kylän ainoalla tilkkukaupalla sitä ei tietenkään ollut. Kankaan lisäksi kävin shoppailemassa rullan ilmastointiteippiä. Leikkasin kankaasta ovat palat rungolle ja objektiiville, jotta viritelmä olisi helpompi pukea ja riisua. Rungon osuus koostui muistaakseni 4 eripalasta, joita kääntelin ja ompelin vähän sieltä sun täältä. Takannäytön kohtiille tuli läpinäkyvä kurkistusluukku jostain vanhan lelurepun muovista. Lopuksi tiivistin kaikki saumat vielä ilmastointiteipillä, jotteivat ompelukoneen tekemät reijät falskaisi.
Pointsit sille joka saa näistä kaavakuvista jotain selvää!
Tässä (erittäin onnistunut) kuva erittäin teknisestä objektiivinsuojasta. Se on siis yhdestä palastesta ommeltu putki, johon on alareunaan jätetty n. 10cm pätkä auki, jonne saa työntää käden jotta zoomaus onnistuu.
Kameraosa kolmesta suunnasta. Tuo on siis yhtenäinen putki, jonka suuaukko on niin iso että sinne saa tiputettua kameran. Tämän jälkeen suu kiristetään objektiivin ympärille kuminauhalla ja tuommoisella pompannapilla (mitä löytyy aina takkien huppujen kiristiminä). Takanäytön kohdalla läpinäkyvää muovia.
Tässä vaiheessa pidinkin sitten hieman pidemmän kenttätutkimuksen, joka paljasti puutteita suojauksessa. Alavuden kaatosade-koulukisoissa koko päivän yhtämittainen sade alkoi tulla sisään kädensijan kohtiilta, sillä kun kangasta tarpeeksi kauan pitää märillä käsillä, alkaa se tihkua vettä. Lisäsin kädensijaan ja kameran päälle tuleviin kohtiin vielä ekstra-suojausta ilmastointiteippiin verhotulla kalvotaskun palasella. Koitin ensin myös ilman jesaria, mutta kalvot ritisivät inhottavasti.
Jesaria ei ole säästelty. Tässä siis kuva ympärikäännetystä suojasta. Jokainen kohta missä on pienikin neulalla tehty reikä, on suojattu jesarilla, jotta vesi ei tule sisään. Yläosassa on myös lisäeristeenä jesarilla päällystettyä muovitaskua.
Kamera puettuna. Se on ruma, mutta toimiva.
Kun kerran tuunaamaan alkoi, pitipä sitten vielä hieman uudistaa myös kameranhihnaa. En tiedä mitään tympeämpää kuin hihnan irrottaminen ja takaisin laitto jos on vähänkään kiireempi. Tilasin netistä vahvat lukot ja asensin ne hihnan päihin. Nyt on nopeaa ja helppoa vain naksauttaa lukko pois koukusta :D Samalla lukkojen etsimisellä löysin myös halpaa neopreeni-tilkkua. Pitihän sitä sitten tilata ja tuunata myös vanhaa fleece-pehmustetta...
Tuunattu niskapehmike & uudet pikalukot. Ei enää ähkimistä siinä tilanteessa kun hihna pitäisi saada kamerasta irti.
