Läskiposki possuja

Kuinkakohan monta leukaa tästä pystyy laskemaan? :D

Olen possufani. Possut ovat fiksuja, söpöjä ja mukavia lemmikkejä. Minulla on ollut hyvin monena vuonna puuladon päässä kesäpossuja ja joka vuosi ne jaksavat ilostuttaa (ja raivostuttaa) yhtä paljon. Tänä vuonna luksushotellin täyshoitoon pääsi possupari Rami ja Ronja (tutummin vain Possut).

Rodultaan ne ovat tanskalaista durocia, mikä on nykyään atrian valtarotu. Normaali duroc on väriltään yleensä kauttaaltaan tummanruskea, mutta näissä on värejä vähän laidasta laitaan: täysin valkoista, ruskeaa, mustaa, raidallista, pilkullista, kolmiväristä... Tähän mennessä hauskimman värinen on ollut raidallinen kuin tiikeri.

Valokuvattavina possut ovat varsin samanlaisia kuin koirat. Ne on varsin helppo saada innostumaan ja poseeraamaan. Niiden suurinta hupia on myös tökkiä kärsällä linssiä - miksiköhän 50mm on aivan täynnä hiekkaa? :D Jaa-a.. Ei kerrota huollolle, että possut ovat hieman avustaneet linssipintojen tutkimisessa. Myös linssinsuoja ovat varsin makoisia. Siassa on onneksi se hyvä piirre koiraan verrattuna, ettei se syö mitään syötäväksi kelvotonta - ne vain purraan pilalle ja lopuksi nuollaan puhtaaksi, mutta mahaan asti ei mene mikään mikä sitte ei kuulu (tai ei sovi nirson yksilön makutottumuksiin).

Ja vielä loppusanoina ennen valtavaa kuvaläjäystä: Mikäli possu lemmikkina alkoi kiinnostamaan, mieti kuitenkin vielä kaksi kertaa. Minipossut eivät nimestään huolimatta ole aikuisina aina kovin minejä. Normaali lihasika (joita nämäkin ovat), on aikuisena ison shetlanninponin kokoinen. Sika tarvitsee myös kaverin, sillä se on laumaeläin. Toteuttaessa itseään sika saa aikaan hyvinkin helposti aivan valtavaa tuhoa, sillä luontaisesti sika tykkää tonkia, pureskella ja retuuttaa kaikkea mikä on kärsän ulottuvilla. Sika on myös (valitettavasti) todella älykäs eläin ja se oppii niin hyvässä kuin pahassakin kaiken aivan ennätysvauhtia.

 Possujen kanssa on niin ihana ottaa näitä kukkaiskuvia. Tietokone on jo lähestulkoon tukossa näiden takia :3

Miksi?! Häivy (puolet on sitten tämmöisiä, aina ei kiinnosta)

(nuo posket :D)

9/10 kuvauskerrasta päättyy tähän. Nopea päänravistus ja kukat on tuhottu ennekuin kerkeät koskea niitä. 

Loppuun vielä action-kuvaa: Joskus nuo juoksevat niin lujaa että kaarteissa vetäistään nurin. Sliding stopeille ei voi kyllä muutakun nauraa.

Ratsastusjousiammuntaa

Minulla oli jo hyvä aije kirjoittaa tämä heti shettismestaruuskisojen postauksen jälkeen. Koska harvoin mikään menee suunnitelmien mukaan, ei liene kenellekään mitenkään uutta että suunnitelmat muuttuivat. Tälläkertaa petti tekniikka, jumittavan ja sekoilevan ruokkijan muodossa, joka ei tahtonutkaan tehdä possuille ruokaa.

Kävin sunnuntaina katsomassa Ylistarossa ratsastusjousiammuntakilpailuja jonka järjesti Equestrian Martial Arts Club. En ollut aijemmin koskaan päässyt tälläistä tapahtumaa katsomaan, joten tottakai sinne oli lähdettävä. Ratsastusjousiammunnassa tarkoituksena oli ampua nuoli laukkaavan hevosen selästä maalitauluun.

Ylistarossa oli käytössä 3 erilaista rataa, joilla oli myös jokaisella oma hieno nimi. Korealainen double shot, Korealainen triple shot ja Australialainen tripleshot. Jokainen kisaaja teki jokaisella radalla (90m) kolme suoritusta. Kisan nopeimmalla hevosella meni radalla muistaakseni vähän vajaa 9 ja puoli sekuntia, joten ampujilta vaadittiin melkoista taitoa ja nopeutta. Enimmäisaika, jonka ylityksestä sai sakkopisteistä, oli muistaakseni jossain 14 sekunnin kohtiilla. Itsehän en osu jousipyssyllä edes paikallaan ollessa.. :D

Päivän nopein hevonen

Kuvauksellisesti laji oli kohtuullisen hankala. Olisin halunnut saada samaan kuvaan ratsastajan ja maalitaulun (sitä jota kohti tähdätään). 70mm ollessa objektiivin laajin pää, jäi tämä kuitenkin haaveeksi. Edestä kuvatessa ratsukko olisi jäänyt todella pieneksi, koska radan ja maalitaulujen etäisyys oli varsin pitä. Sivulta kuvatessa taas ratsukko ei mahtunut kokonaan kuvaan. Viistosti edestä olisi voinut olla hyvä, mutta Ylistaron aidat ovat varsin näppärästi silmieni tasalla, ja koska hevoset laukkasivat täysiä ilman ohjausta ohi, oli ihan ymmärrettävää ettei aidalta/sen ali saanut kurkotella.

Shettisten koulumestaruus

Pohjanmaata on tänä kesänä hellitty myös vähän erilaisemmilla tapahtumilla. Perinteisten 1- ja 2-tason koulu-, este- ja kenttäkisojen lisäksi on päässyt tutustumaan miniponeihin, ratsastusjousiammuntaan, suomenhevosten kenttämestaruus-kisaan ja kalenterissa on tulossa vielä kouluratsastuksen joukkue-SM sekä tietenkin Miljoona Hevonen vielä viime vuottakin komeampana.

Viime lauantaina pääsin tutun kyydillä Ähtävälle katsomaan shetlanninponien koulumestaruuskisoja. (Kuvia löytyy lisää galleriasta, tällähetkellä tosin vielä raakadatana, mutta myöhemmin myös valmiina). Sunnuntaina olisi vuorossa ollut vielä estemestaruuskin, mutta Ylistarossa pidetty ratsastusjousiammuntakisa veti niin paljon puoleensa, että auton nokka kääntyi sunnuntaina kohti Mäki-Pohtoa.

Ähtävä tai Esse, kuten rantaruotsalaisittain siitä puhutaan, (SRL:n Pohjanmaan aluehan on kaksikielinen ja lähes tulkoon heti kun siirryt Etelä-Pohjanmaalta Pohjanmaalle vaihtuu myös kieli. Ja Pohjanmaan rajalle on täältä about 100km. Enkä siltikään osaa sitä... yhtään.. :D) oli aivan täynnä pieniä, (yli)söpöjä poneja. Kisat käytiin kahdessa osassa, ensin Helppo C:n radalla ja sitten K.N. Specialilla. Näiden luokkien sijoituksista sitten laskettiin yhteistulos. 

Talli missä nämä kisat käytiin sijaitsi ison joen rannassa ja taustat kuvausta varten olivat aika mahtavat. Tosin joki ei katsojalle asti näkynyt, mutta joen reunoilla kasvavat kauniit puut kyllä sitäkin paremmin. Kauniin taustan lisäksi sattui myös niin harvinaisesti, että myös valo oli suurimmassa osassa kenttää myötä valoa, tai hyvin hillittyä sivuvaloa. Aika luksusta siis. Vaikka päivä oli (shettisluokkien ajan) todella lämmin ja aurinkoinen, ei kenttä edes noiden pikkujalkojen alla pahemmin pölissyt. 

Tällä ponilla oli aivan ihanat silmät - kumpikin oli herasilmä.

Päivän kultamitalistin tyylinäyte. Siinä oli hienoliikkeinen poni! 

Tämä poni kyllä valtasi minun sydämen. Se näyttää ihan nallekarhulta. 

Kouluratsastusta vaivannut tarkennuspyllyily on myös melkein selätetty - jostain syystä Nikon haluaa aina tarkentaa hevosen takapuoleen. Koitin tälläkertaa vastoin opittua heittää kuvat täysin lonkalta ja jättää seuraamisen estekisoihin. Jostain syystä tämä toimi suurimmassa osassa kuvista. Nyt pitäisi vielä vain selvittää mikä niistä 3 käytetystä tarkennustavasta oli parhain, 9 pistettä, 21 pistettä vai 3D. Unohdan aina ottaa nämä ylös ja niitähän ei sitten jälkikäteen näe... (kertokaa jos tiedättä jonkun tavan!) :D

Päivän suosituimmat tukkatyylit: vapaa tai ranskalainen. Kumpikin sopii kyllä näillä pörröharjoille. Muutamalla oli myös tuollaisia ihania kaksoislettejä harjassa.

Näissä kisoissa palkintojen jaossa soi Maamme-laulu. Siinä oli varsin hieno hetki kun kaikki kisaan osallistuneet ponit seisoivat rivissä kuuntelemassa kansallislaulua. Viime vuonna Tuurissa kilpailtujen suomenhevosten ja pikkuponien estemestaruus tai ponien este-sm:n palkintojen jaot eivät kyllä olleet mitään tähän verrattuna. 

Koulumestari vm. 2015 - Noora Ala-Äijälä - Hetino

Hopeamitalisti: Ada Tarvonen - Sofokles

Pronssia: Matilda Piispa - Jumping Jelly

Kuvaajalle tarttui päivästä mukaan pieni ponikuume - ainakin vielä ponimitoissa jokasuunnin pysyneenä ponikuume voi olla hyvinkin vaarallinen. Onneksi kotoa löytyy sekalainen kasa mitä erilaisimpia karvakasoja, jotka työllistävät sen verran hyvin ettei ponille löydy juuri nyt aikaa. Mutta olisihan sellainen aika ihana... 

Lightroom vinkki: Omat presetsit

Ainakin uusimmista lightroomeista löytyy omasta takaa pieni sarja presetsejä eli esiasetuksia. Ne ovat mukava helpotus ja lisäkuvankäsittelyyn. Valmiita presetsejä voi myös ladata netistä (kiitos Annika hyvistä linkkivinkeistä!)

Presetsejä voi tehdä myös itse lightroomin arkistoon. Käytän usein (lightroomin) valmis presetsiä pohjana ja jatkan sen säätämistä eteenpäin. Joskus myös sattumalta kun kuvaa lähtee enemmän säätelemään tulee aikaan niin kiva asetus, että sen tahtoo säilyttää.

1. Mikäli vasen sivupalkki ei ole auki, aukaise se. Sieltä löytyy välilehti nimeltä Presets (josta löytyy myös kaikki lr:n omat valmiit presetsit. Nimen perässä on pieni + merkki. Sitä klikkaamalla avautuu New develop presets-ikkuna.

2. Täytetään tämä ikkuna
Presets name: Nimi esiasetukselle. Kannattaa nimetä kuvailevasti jotta tietää millainen asetus nimen takana on. (t. kuvankäsittelijä jolla on kaikki tyylillä vihreä-pinkki, vaalea-pinkki, lämmin-vaalee. Ota nyt näistä jälkikäteen selvää!)
Folder: Kansio mihin haluat asetuksen sijoittaa. Kannatta laittaa kaikki samaan (user presets tai tehdä uusi) jotta löytyvät helposti.
Settings: Täältä rastitaan sitten ne kaikki kohdat mitä haluat lightroomin muistavan. Yleensä kannattaa valita kaikki, mikäli et tee vain esimerkiksi kivasta sävytyksestä esiasetusta.

3. Sitten Create. Valmista on!

Minttu & Ootus

Olen tässä viimeaikoina kuvaillut lähinnä kaikkea muutakuin hevosia. Pidemmän tauon jälkeen olikin taas mukava päästä kuluttamaan suljinta hevoskuvauksen parissa. Hurauttelin loppuviikosta Itä-Suomea kohti kaverini luokse käymään (ja pientä kesälomaa viettelemään) ja paluumatkalla kävin tekemässä yhden kuvauksen. Kuinkas muutenkaan valokuvaaja viettäisi kesälomaa kuin kuvaten. Linssin eteen päätyivät tälläkertaa Minttu ja keltainen ruuna Ootus.

Päivä aloiteltiin irtojuoksutuskuvilla ja sen jälkeen jatkettiin (kukka)poseerauskuvilla. Ja mitkä kuvausmiljööt tuolta löytyikään. Järvimaisema erittäin kauniilla (vain kuvia ajatellen) lauhapellolla ja vielä parhaassa kukassa olevia lupiineja. Ja uskomatonta mutta totta, kuvauksen aikana ei edes satanut kuin lopuksi ihan pikkuisen tihuttaen. Ennen ja jälkeen vettä kyllä tuli, joten vedenpitävistä kengistä huolimatta kuivin sukin ei päässyt ajomatkaa jatkamaan.

DIY Sadesuoja

Lähes jokaisen kameran mainosteksteissä luvataan nykyään sääsuojattua magnesium-kuorta. En kuitenkaan oikein usko että mikään alle 3000e kamera pystyisi pitämään vettä kunnon rankkasateessa. Olen jo monta vuotta käyttänyt sateensuojana varsin yleistä, muovipussi jesarilla kiinni-viritelmää. Tässä viritelmässä on kuitenkin se ongelma, että ohut muovipussi repeää helposti - isot ostoskassit taas liehuvat ja rapisevat inhottavasti jos vähäänkään sateen lisäksi tuulee.

Koska tee-se-itse-ihminen rakastaa kaikenmoista räpeltyä, päätin jo viime vuonna luopua muovipusseista ja siirtyä kestokuoreeen. Useammat vetiset kisat on nyt kahlattu läpi tuon diy-ihmeen kanssa ja tuotekehittely on tullut ainakin tuon version osalta päätökseen. Minulla ei valitettavasti ole tekovaiheesta kuvia, sillä eipä  niitä silloin viime syksynä muistanut ottaa.

Kävin alkuun hakemassa kangaskaupasta jokamiehen kangasta metrin palasen. Alkuun oli tarkoitus etsiä sadetakki-kangasta, mutta kylän ainoalla tilkkukaupalla sitä ei tietenkään ollut. Kankaan lisäksi kävin shoppailemassa rullan ilmastointiteippiä. Leikkasin kankaasta ovat palat rungolle ja objektiiville, jotta viritelmä olisi helpompi pukea ja riisua. Rungon osuus koostui muistaakseni 4 eripalasta, joita kääntelin ja ompelin vähän sieltä sun täältä. Takannäytön kohtiille tuli läpinäkyvä kurkistusluukku jostain vanhan lelurepun muovista. Lopuksi tiivistin kaikki saumat vielä ilmastointiteipillä, jotteivat ompelukoneen tekemät reijät falskaisi.

 Pointsit sille joka saa näistä kaavakuvista jotain selvää!

Tässä (erittäin onnistunut) kuva erittäin teknisestä objektiivinsuojasta. Se on siis yhdestä palastesta ommeltu putki, johon on alareunaan jätetty n. 10cm pätkä auki, jonne saa työntää käden jotta zoomaus onnistuu.

Kameraosa kolmesta suunnasta. Tuo on siis yhtenäinen putki, jonka suuaukko on niin iso että sinne saa tiputettua kameran. Tämän jälkeen suu kiristetään objektiivin ympärille kuminauhalla ja tuommoisella pompannapilla (mitä löytyy aina takkien huppujen kiristiminä). Takanäytön kohdalla läpinäkyvää muovia.

Tässä vaiheessa pidinkin sitten hieman pidemmän kenttätutkimuksen, joka paljasti puutteita suojauksessa. Alavuden kaatosade-koulukisoissa koko päivän yhtämittainen sade alkoi tulla sisään kädensijan kohtiilta, sillä kun kangasta tarpeeksi kauan pitää märillä käsillä, alkaa se tihkua vettä. Lisäsin kädensijaan ja kameran päälle tuleviin kohtiin vielä ekstra-suojausta ilmastointiteippiin verhotulla kalvotaskun palasella. Koitin ensin myös ilman jesaria, mutta kalvot ritisivät inhottavasti.

Jesaria ei ole säästelty. Tässä siis kuva ympärikäännetystä suojasta. Jokainen kohta missä on pienikin neulalla tehty reikä, on suojattu jesarilla, jotta vesi ei tule sisään. Yläosassa on myös lisäeristeenä jesarilla päällystettyä muovitaskua.

Kamera puettuna. Se on ruma, mutta toimiva.

Kun kerran tuunaamaan alkoi, pitipä sitten vielä hieman uudistaa myös kameranhihnaa. En tiedä mitään tympeämpää kuin hihnan irrottaminen ja takaisin laitto jos on vähänkään kiireempi. Tilasin netistä vahvat lukot ja asensin ne hihnan päihin. Nyt on nopeaa ja helppoa vain naksauttaa lukko pois koukusta :D Samalla lukkojen etsimisellä löysin myös halpaa neopreeni-tilkkua. Pitihän sitä sitten tilata ja tuunata myös vanhaa fleece-pehmustetta...

Tuunattu niskapehmike & uudet pikalukot. Ei enää ähkimistä siinä tilanteessa kun hihna pitäisi saada kamerasta irti.