Kuvausvkl: Ylistaro ja Alavus ja objektiivimietteitä

Jostain kumman syystä pakko-päästä-kuvaamaan kisat osuvat aina samalle viikonlopulle ja aiheuttavat sitten mukavan tungoksen kuvajonoon. Kuten taas viime viikonloppuna. Lauantaina olin Ylistarossa kuvaamassa alue-estekisoja ja sunnuntaina Alavuden kenttäkisoja. Tähän väliin kyllä pitää ihan hehkuttaa, että siellä ei satanut! (Lähes kaikkialla muualla sitten satoikin ja illalla meidän lehmät piti käydä evakuoimassa, kun joki nousi puolessa tunnissa yli äyräiden ja pellolle. Saipa hetkenaikaa asua järvenranta tontilla. En saanut tästä valitettavasti kuvaa vedessä kirmaavista lehmistä, koska olin saunassa eikä kukaan muistanut tulla sanomaan, oli niin kiire tullut). Mitä olen Alavuden kenttäkisoissa ollut nyt 4 vuonna, siellä on satanut aina. Ja yleensä vielä ihan reippaasti ja ainakin yhtenä vuonna kisoissa jouduttiin pitämään tauko kauen ukkosmyrskyn takia sillä järjestäjät pelkäsivät hiekkakuopan reunoilla kasvavien mäntyjen kaatuvan tuulessa.

Alavuden maastoradassa suurin erikoisuus on varmaankin tuo hiekkakuoppa. Kuoppa on aivan valtava vanha hiekanottomonttu, jonka pohjalle on rakennettu jos jonkinmoista estettä. Yksi este on nimeltään happomäki ja sitä se todellakin on! Lähes pystysuora hiekkaseinämä jolle lähdetään kohtuullisen ison esteen jälkeen suoraan. Olen kerran yrittänyt luokkataolla kiivetä itse tuon mäen ylös, hapot iskivät jo puolessa välissä... :D

Happomäki

Montun pohjalta löytyy myös kestosuosikkini, vesieste, jonka nimi on kaislikossa suhisee. Kaislikko siellä tosiaan nykyään onkin, joka vuosi siellä on komeammat osmankäämit.

Montun päällä on sitten todella kaunista kangasmetsää. Tuolla metsässä ei vain näe kovin montaa estettä kerralla kuten montussa, joten olen siellä ollut harvemmin kuvaamassa. Nyt kuitenkin menin sinne viimeisen luokan ajaksi, sillä vesiesteellä oli muutama muukin kuvaaja ja vaihtelu virkistää. 

Aamupäivällä ja päivällä ulkokentällä hypättiin estekokeet. Alavuden kenttä on aurinkoisina päivinä aamuisin hieman haastava kuvauspaikka, sillä puolet kentästä on täysin valossa ja toinen puoli täysin varjossa. Valo osuu vielä maneesia vasten olevalle sivulle, jonne ei kuvaamaan pääse, joten iso osa kuvista pitää ottaa varjossa valoisalla taustalla. Päivän edetessä valoa onneksi alkaa tulla  jo koko kentälle,

Vaihtelevien valo-olosuhteiden takia kuvasin suosiolla aukon esivalinnalla. Sattuipa sitten tämmöinen hupsis-automaattivalotukselle. Alkuperäisessö kuvassa hevosessa oli vielä muutama yksityiskohta nähtävissä heikosti, mutta lisäsin hieman mustaa ja kuvasta tulikin aika hauska. Harvoin saa tälläisiä siluettikuvia ulkona.

Tämä este oli myös hieman hankalassa kohtaa. Takaosa oli varjossa ja etuosa jo valossa. Ihmeen hyvin raw-kuvista sai vielä noita valotuseroja tasattua. 

Estekokeiden välissä oli välillä pitkiä taukoja. Oli sitten siinä väliajoilla välillä pakko ottaa tämmöisiä muka taiteellisia kuvia vet-checkistä, joka suoritettiin heti estekokeen jälkeen jokaiselle hevoselle.

Maneesissakin riitti mukavasti valoa nyt kun ulkona oli täysi auringonpaiste. ISO 3200 f/2.8 ja 1/250. Jälkikäsittelynä LR:ssa exposure +0.6 ja black -14.

Ylistarossa oli tälläkertaa kuvaamista ajatellen hieman hankala. Lähes kaikki esteet olivat varsin kaukana kuvauspaikosta, eikä kovin monelta esteeltä saanut yhdeltä paikalta kuvaa. Viimeisen luokan arvosteluna oli vaikeutuva, jossa olikin sitten varsin hauskoja esteitä, Yksi este oli kuin 30cm ristikko joka oli nostettu kuitenkin 120cm ja puomien välissä oli ~40cm rako ja sen alla oli laatikko. Mikälie estetyyppi tämäkin oikealta nimeltään, mutta näytti hauskalta!

En tiedä miksei mieleeni ole aijemmin tullut ottaa estekuvia läheltä, vaakaan ja viistosti edestä. Omaan silmään nämä toimivat oikein hyvin. Vanhojen tuttujen kaavojen rikkominen on näköjään joskus ihan hyödyllistäkin. Tästä kun oppisi tekemään vielä tavan.

Lisää kuvia Ylistarosta: http://tuulian.galleria.fi/kuvat/2015/2-este_ylistaro0108/
Ja Alavudelta: http://tuulian.galleria.fi/kuvat/2015/2-kentta_alavus0208/

Tässä kuvassa lienee aika hyvin tiivistettynä millimetri ongelma. Noin kaukaa on enää paha kuvaa kropatakkaan, koska tiedostokoko putoaa niin pieneksi, ettei kuvasta saa enää oikein muuta kuin nettikuvan.

Vanha tuttu ongelma vaivasi tosin kummassakin kisoissa jonkin verran. Millimetrien puute. Olen nyt vakavasti harkinnut ostavani kesäkäyttöön 70-200mm rinnalla hieman pidemmän putken. Olen pitkään pyöritellyt mielessä sopivia vaihtoehtoja, sillä myös pidempien objektiivien kirjo on aivan valtava! Pyysin vakiokamerakaupastani suosituksia pidempään objektiiviin tarjousten kera, sillä tämä kauppa on kyllä myynyt aina juuri sitä mitä on luvannut, joten käytän hyvillä mielin tässä kohtaa ammattilaisen apua. Suosituksina sain Nikkor 80-400mm, Nikkor 70-300mm sekä Tamron 150-600mm.

Ensimmäinen vaihtoehto rajautui heti pois hinnan perusteella (~2500e!! huhhuh! :D on tämäkin kanssa yksi harrastus missä on kiva köyhtyä). Muutenhan tuo linssi olisi ollut mitä mainioin polttoväliltään ja laadultaan. 70-300mm on myös hinta-laatusuhteeltaan mitä mainioin linssi (~600e), mutta toisaalta sen polttoväli vastaa kinokennolla suurinpiirtein 70-200mm linssiä croppirungossa. D7000 kanssa oli myös ulottuvuusongelmia mm. Seinäjoen raviskan kentällä, maastoesteillä, Ylistarossa ja viime vuonna Tuurissa, joten ehkä 100 lisämillin takia ei kannata tuhlata linssin verran rahaa.

Tamronin superzoomi jäi kyllä kaivelemaan mieltäni. Sen hinta-laatusuhde (~1000e) on kuulemma erittäin hyvä ja useat lehtikuvaajatkin sitä käyttävät, joten tarkennuksen pitäisi olla tarpeeksi nopea myös urheilukuvakseen ja piirron hyvä lähes loppuun asti. Valovoimaltaan linssi on vain 5-6.3, mutta toisaalta jos 600mm linssi olisi valovoimainen, se olisi aivan järkyttävä rysky! Lisäksi linssi tulisi lähinnä vain kesäkäyttöön, joten valon riittävyyden ei pitäisi olla ongelma. Noilla polttoväleillä myös syväterävyys on jo sen verran pieni, ettei valovoimalla siinä mielessä ole niin paljoa väliä syväterävyyden kannalta. Kooltaan tämän pitäisi olla samaa luokkaa kuin nikkorin 70-200 2.8. Paljoa isompi pidemmän linssin ei saisi kyllä ollakaan, sillä silloin vastaan tulevat logistiikkaongelmat moottoripyörän kanssa.

En tiedä, sisäinen tirppa-kuvaajani kyllä heräsi kun katsoin ko. linssillä otettuja kuvia :D Vaikka galleriassa ja täällä onkin vähemmän luonto- ja lintukuvia esillä, tykkään hirveästi rämpiä pitkin metsiä ja tarkkailla ja kuvailla luontoa. Tulevana perjantaina olisi taas vuorossa myös metsätaidon SM-kilpailut, joten se riittänee kertomaan eräjormailu-innostuksestani kaiken. Noissa kisoissa kun keski-ikä on varmasti lähempänä 50v.

Lähes tonni on kuitenkin iso raha ja suomalaisilla kuvausfoorumeilla ko. linssi on saanut varsin ristiriitaiset arvostelut. En tiedä onko tämä vain suomalaisten omaa pakko löytää vika kaikesta-ideologiaa, sillä ulkomaiset testisivustot taas kertovat aivan toista tarinaa ja kehuvat linssiä. Pitänee vielä miettiä ja yrittää löytää jotain arvosteluja miten tämä toimii lintuja isompien (ja vähän hitaampien) kuvauskohteiden kanssa.

Alavuden 2-tason koulukilpailut

Taas hieman takautuvasti tarinaa. Alavudella kisattiin kouluratsastuksessa 14.6. eli tasan 3 viikkoa sitten. Kisat käytiin varsin märissä ja kylmissä olosuhteissa ja olen edelleen sitä mieltä etten osaa kuvata sateessa - pieni tihku on ok. mutta kunnon kaatosateessa kuvista tulee ihmeen vihreitä ja haljuja vaikka miten yrittäisi niitä jälkikäteen pelastaa. Tulipa myös taas sekin huomattua että mikäli kisat alkavat aamulla, kannattaisi jo illalla laittaa kamat kasaan. Aamulla kiireessä mukaan napattu sadetakki osottautuikin hieman liian pieneksi ja vaikkein harteikas ihminen olekaan, meinasi olla hieman haastavaa saada kädet suoraksi eteen. Viimeinen tunti sadetakin suojissa kävi kyllä hyvin ryhtiharjoituksista.

Koulukisojen kuvat pääsivät tosin nähtäville vasta viime viikon lopussa. Pahasti ruuhkautuvasta kuvankäsittelyjonosta saa syyttää tätä kaksikkoa & heinäntekoa. Traktorin penkkiä on taas ihanien helteisen kunniaksi kulutettu ihan kiitettävästi.

Tuholais-team: Ronja & Rami, ihanat pienet (terroristi)porsaat. Tässä vajaan 3 viikon aikana mitä ne ovat meillä asuneet, ne ovat jo mm. hajoittaneet ruokakupin ja haudanneet osat karsinaansa, aloittaneet lukuisien pakotunneileiden teon (joista yksi meni puulatoon ja kohtuullisen pienessä ajassa ne kantoivat kottikärryllisen puita ulos) ja tuhonneet 2x porsaspedit (kylmien ilmojen takia olen yrittänyt saada näitä oppimaan olkikasassa nukkumisen ihanuudeen, minkä possujen pitäisi osata luonnostaan). Että sellaiset mukavat pienet kesäporsaat.

Lähes 2500 kuvaa päivältä, galleriassa karsinnan jälkeen 950. Suurin osa roskiin menneistä kuvista oli tarkentunut hieman liian taakse. Alan pikkuhiljaa jo uskomaan ettei kouluratsastus ole se omin lajini, sillä tämä ei todellakaan ole ensimmäinen kerta kun näin käy. Esteillä, kentässä, yms kuvista tulee lähes poikkeuksessa tarkkoja, tai sitten tarkennus on oikeasti pielessä kun kuvaaja jotain söhlää, mutta koulukisakuvat - ne näyttävät kamerasta hyviltä, mutta kun niitä avaa tietokoneella ja katsoo 1:1 koossa, tarkennus on juuri hevosen takana kentän pinnassa.. ARGH! eipä voi muuta sanoa.

Onneksi niitä oikein tarkentuneitakin kuitenkin on. Kouluratsastus on siitä hyvä laji kuvata, että radat ovat yleensä vähintään 3 minuutin mittaisia ja vakioita. Kun on tarpeeksi monta kertaa kuvannut jonkun radan, alkaa sen jo muistamaan ulkoa, joten kuvauspaikka on helppo valita heti alkuun oikein ja radalla on monta mahdollisuutta ottaa hevosesta kuvia. Alavuden kenttä on myös kinokennolle mukavan lyhyt - kuvia jälkikäteen ei tarvitse aivan hirveästi cropata, joten muokkaaminen on hieman nopeampaa.

Ponit (isoilla merkeillä) on ehdottomasti kestosuosikkeja. Ne on vaan niin söpöjä! :D

Yhtenä luokkana oli täälläpäin varsin harvinainen vain suomenhevosille avoin luokka. Kyllävain Pohjanmaaltakin löytyy komeita suomenhevosia! Näitä kun olisi enemmän. Suokit on heti ponien jälkeen suosikki-listalla.

Tämä ratsukko ei muistaakseni suomenhevosluokkaan osallitunut, mutta oli aika upean kokoinen suomenhevonen.

Mikä tukka! Taustakin jäi näköjään muokatessa vinoon kun olen tukkaa ihaillut.

Loppupäivän kuvat alkoivatkin olla jo sitten tätä luokkaa. Hirveän harmaata ja latteaa, joten päätinkin sitten lähteä kesken luokan pois. Osasyynä myös se että kamerasuojani alkoi päästämään vettä läpi, samoin kuin omat vaatteet. 

Alla taas vertailukuvaa miltä kuva näytti kun vettä tuli vähän vähemmän. Kuva lähestulkoon samasta kohtaa kuin ylempi.

Ja pari muokatumpaa kuvaa. Löysin kivan presetsin, joka oli pakko ladata ja kokeilla... No liian kivahan se oli ja myönnettäköön että sitä tuli tungettua ehkä vähän liian moneen kuvaan. Hurahdin myös kokeilemaan neliökuvaa - hirvitystä mitä ei edes supossa huolita ja jota useimmat kuvaajat katsovat kieroon. Johonkin sopii, mutta kyllä 3:4-rajaus pitänee siltikin jatkossa pintansa :D

Alavuden vappukisat

Viime sunnuntaina jatkoin pitkästä aikaa kisakuvauskautta. Ei vieläkään tosin ulkona, mutta hienossa auringon paisteessa maneesissa. Alavudella pidettiin 1-tason vappukoulukilpailut. Nämä kisat on järkätty jo useampana vuonna, mutta olen kuvaamassa ollut vain yhden kerran ennen tätä, 2012. Noita 2012 vuoden kuvia katsellessa onneksi pystyy toteamaan että jotain on tapahtunut kuvissa ja onneksi hyvään suuntaan.

Ihanaa että tälläisiä järkätään ja ihanaa myös että moni ratsastaja oli kisan teeman mukaisesti pukeutunut :D Kouluratsastus ei ole lempilajini kuvata, mutta tälläisiä ei-niin-vakavia koulukisoja on mukava käydä välillä katsomassa.

Päivän kaikki kuvat: http://tuulian.galleria.fi/kuvat/2015/vappukisat_alavus0305/

Uskokaa tai älkää! Näitä kuvia ei ole käsitelty juuri ollenkaan. Siksi nyt ei sitten myöskään tule ennen-jälkeen-kuvia, koska ei yksinkertaisesti ole mitä näyttää. Hieman lisäsin joihinkin valotusta ja mustaa sekä tietenkin suoristin ja poistin kohinaa, mutta muuten kuvat sai vain selailla läpi ja pienentää nettikokoon. En tiedä mitä tapahtui, mutta tälläkertaa kamera toimi ja kuvat onnistuivat, vaikka Alavuden maneesi ei todellakaan ole mikään valoisa.

Ainakin kahdella asialla uskon olevan osallisuutta tähän: kiva puolipilvinen päivä ja oma henkilökohtainen reidenlämmitin 2 luokan alusta, 4 luokan puoliväliin! :D Se reidenlämmitin oli iso, musta, aika hyvin karvaa päästävä ja totteli nimeä Musti. Jos kissa istuu syliin, ei sitä voi siitä häätää pois, joten siinä se köllötti melkein koko päivän. Ei kyllä yhtään haitannutkaan. Tälläsiä Musteja voisi olla joka kisapaikassa.

Koska ennen-jälkeen kuvia ei ole näyttää, tässä nyt sitten vain kisojen pukuvalikoimaa. Komiasti kaikkea erinlaista olikin (tässä pitäisi olla kaikki muutkuin ei virallisessa kilpailuasussa olevat).