Lehmät olivat kuitenkin kerrankin asialla ja puoleen päivään mennessä oli navettaan putkahtanut jo kaksi söpöläistä. Eipä siellä voi käydä ilman kameraa, joten nyt hevoskuvien sijasta VALTAVA läjä lehmäkuvia! (myös vähän vanhempia).
Olisiko viikon vanha kuva. Toisiksi vanhin vasikka.
Vasikka on ehkä suloisimmillaan n. viikon-parin ikäisenä. Varsinkin näin keväällä kun ilmat ovat vielä vähän koleita ja pikkuiset pukkaavat samantien päälle ylipörröisen lämpökerrasto-vasikkakarvan.
Ja ne ovat 24/7 kieli pitkällä. Aina valmiina imemään. Ja nuolemaan. (ja puremaan..)
Oletko koskaan miettinyt millä vasikat saavat isotkin vetimet kiinni? - Jäätävän pitkällä kielellä :D
Hyiii... äitii... Ei saa nuolla.
Tämä jakaus on jotain niin suloista <3
Harvinaisempaa kuvamateriaalia
Ainakin meidän emojen poikimista on lähes mahdotonta päästä kuvaamaan. Myös vasikoiden ensi tunnit ja ensimmäiset seisomaan nousut ovat harvinaista herkkua, sillä emot ovat varsin taitavia ajoittamaan poikimisensa keskelle yötä. Onneksi ne ovat kuitenkin hyviä poikimaan, ja poikimista tarvitsee todella harvoin auttaa.
Tänä aamuna navetassa oli kuitenkin varsin tuore yllätys. Yön aikana oli yksi lehmä poikinut ja menin katsomaan miten vasuli jakselee. Vastaan tuli kuitenkin ensimmäisenä uusi yllätys, joka oli juuri putkahtanut maailmaan. Epäilisin ettei tällä vasikalla ole tuntia enempää ikää, niin märkä se vielä oli.
Ensimmäistä kertaa pystyssä!
Vielä hieman märkä ja takkuinen.
Ikää pari tuntia, turkkikin vielä osaksi märkä ja takajaloissa vielä vähän verta, mutta tällä pikkuisella oli vauhti päällä samantien kun vähän maitoa sai. Kun olisikin kaikki vasikat näin ihanan pirteitä, niin olisi poikima-aika äärimmäisen helppoa aikaa!
Ensimmäiset askeleet. Rutina kuuluu tarkennuksesta tai kuvanvakaajasta :D Opettelen vielä ennen kesää tarkentamaan käsin...
