2 Mustaa

Kävin maanantaina kuvaamassa kahta friisiläistammaa. Tarkoituksena oli ollut että oltaisiin otettu hieman rekikuvia vanhemman tamman kanssa, mutta juuri se tienpätkä mistä olisi pitänyt reellä päästä, oli sulanut (ja kaikkialla muualla oli tietenkin jäätä & lunta). Rekikuvien sijasta kuvailtiin sitten poseerauskuvia.

Nuorempi tamma Noora

Tässä kuvaajalle, voitaisko jo lopettaa?

Suurin ongelma näitä kuvatessa oli kirkkaankeltainen ovi johon aurinko paistoi suoraan. Se toimi todella hyvänä heijastimena ja (kuten yllä näkyy) hevonen sai aina toiselle puolelle nätin keltaisen valokylvyn. Yritin jälkikäteen toispuoleista keltaisuutta vähän vähentää, mutten siinä ihan 100% onnistunut. Hyvältä ne kuitenkin näyttävät.

Vanhempi tamma Riia

Oviaukon lisäksi otettiin myös vähän kuvia ulkona. Nuorempi musta elää vielä kengättömän hevosen elämää, joten sen kanssa ulkona kuvailut jäivät vähän vähemmälle aivan hirveän jäätikön takia. Meinasi siellä olla niin kuvaaja kuin taluttajakin nurin.

Joku innostui vähän käsittelemään kuvia :D Musta+lumi+kirkas auringon paiste osottautui varsi hankalaksi yhtälöksi. Aina joku oli omaan silmään joko liian kirkas tai liian haalea. Mustavalkoisina nämä kuvat näyttivät ihan kohtuullisen hyviltä, koska lumesta ja mustasta hevosesta tuli niin suuri kontrasti ero.

Tämä punainen ladonseinä sopi aika hyvin mustan hevosen sävyihin. Myös seepiaan vivahtavana mustavalkoisena.

Punaiseen seinään sai ihanasti lisäkontrastia kun säädin se punaisuutta vähän enemmän keltaiseen vivahtavaksi. En olekaan pitkään aikaan käyttänyt Lightroomin värisäätimiä. Niiden käytön opettelu pitäisi kyllä ottaa oikein kunnolla joskus työn alle.

Lopuksi on pakko kyllä vielä mainita että Seinäjoella sijaitsee ehkä maailman paras valokuvausliike: Foto-Forma. Rakas murhenkryyni zoom-nikkorini päätti tämän kuvauksen jälkeen taas ottaa ja levitä. Tälläkertaa sopimuksen sanoi irti zoom-rengas, joka ei enää suostu liikkumaan nätisti ja juohevasti vaan takertelee kuin etana tervassa heti 100mm jälkeen. Onhan sitäkin rengasta tosin käännelty varmaan jo lähemmäksi miljoona kertaa, kun olen nikkorille jo toinen omistaja, joten jonkin osan loppuun kuluminen ei olisi mikään ihme. Huolto siis kutsuu taas. Viikonlopuksi on jo kuitenkin sovittuna useampi kuvaus ja kuvaaminen ei oikein ilman linssiä onnistu, eikä uuteen ole varaa... Mahdoton yhtälö?

Ei näköjään ole, jos sattuu olemaan maan parhaan liikkeen asiakas. Foto-Formasta järjestyi lähes vastaava varalinssi huollon ajaksi käyttöön! :) (Tämän talven viimeistä aurinkoista?) Kuvausviikonloppua ei siis olekkaan peruttu. Tämä jo mikä on hyvää asiakaspalvelua.

Kahden viikon kuvamaraton

Kuvaähky-varoitus! Tämä postaus ei sisällä kuitenkaan yhtä ensimmäistä ennen jälkeen kuvaa. Niitä luvassa taas seuraavalla kerralla.

Koivusalosta ensimmäiseltä sunnuntailta: Turbo

Menneet kaksi viikkoa ovat olleet hyvin kuvatäyteiset. Jos en ole kuvannut, olen käsitellyt kuvia. Kuvaputken aloitti mukava sunnuntainen kuvauspäivä Koivusalossa, aivan ihanassa pakkassäässä. En edes muista milloin olisi viimeksi ollut niin kaunis sää kuvata. Jopa ladonovi-kuvat komeasta mustasta kouluruunasta onnistuivat ilman salamaa.

Viikonloppuun sisältyi paljon pusuttelukuvia. 

Seuraavana lauantaina aloittelin kisakuvauskautta Ilmajoen alue-estekisoissa. Sunnuntaina jatkuivat vielä kuvaukset Koivusalossa. Tälläkertaa aamu ei valjennutkaan aivan yhtä ihanissa merkeissä kuin edellisenä sunnuntaina - taivas oli revennyt ja isoja valkoisia höttösiä tipahteli tappavan tasaisesti maahan (positiivistä: koko viikon vauhdilla sulaneet rapakot saivat taas takaisin lumipeitteet).

Aamun ensimmäisiä kuvia ottaessa suurimmaksi ongelmaksi muodostui kameran liian hyvä tarkennus. Hevosen sijasta se tarjoili jatkuvalla tarkennuksella vähän turhankin usein lumihiutaleita. Pienen pähkäilyn päätin käyttää yksittäistä tarkennusta. Lopputuloksena todella hyvin tarkentuneita kuvia ja vähemmän hyvin tarkentuneita ruutuja, kun kuvaaja unohti ettei kamera tarkenna kokoajan.

Aamu alkoi ihanassa lumipyryssä. Tulipahan ainakin niitä talvisia kuvia! 

Aamupäivästä rupesi jo vähän lumisade hiljenemään.

Nämä karvakorvat ovat vain niin ihanat :D

Päivän mittaan talvi teki melkoiset tepposet ja yhtäkkiä alkoikin aurinko paistaa! Ei huono yllätys ollenkaan ja päivän kolme viimeistä mallia saivatkin nauttia aivan upeasta ilmasta.

Iltapäivän ihana yllätys - auringonpaiste. Ei voi kuin hymyillä.

Pääsin myös pitkästä aikaa koittamaan koirakuvausta. Hattua nostan kyllä niille jotka sitä ammatikseen tekee. Vaikka hevoset ovat nopeita käänteissään, koirat ovat kyllä potenssiin 100. Hetikun toinen vuffe istui nätisti, toinen oli keksinyt jo jotain muuta kivaa. Mutta hauskoja otutksia ovat kyllä kuvata :D

Keppi... nyt sen voisi napata...

Iloisia hauveleita

D610 pysyy kyllä huomattavasti paremmin koirien perässä kuin D7000, vaikka D610 tarkennusmoottori on hitaaksi haukuttukin.

Pohjanmaan aluekisakausi käynnistyi edellisviikonloppuna (21.2.) Ilmajoella. Ilmajoen maneesi oli omaan tuttuun tapaansa pimeä kuin hiilikuilu, eikä harmaa vesiloska keli auttanut kyllä yhtään asiaa. Voipa taas sanoa että tulipa käytyä, mutta ei ole kyllä maneesi minun (eikä kameran mieleen). Kuvia löytyy täältä: http://tuulian.galleria.fi/kuvat/2015/alue-este_ijoki2102/

Seuraavan kerran kisakuvauskautta jatketaan joko Lapuan aluekoulukisoissa tai hieman myöhemmin Koivusalon halliestemestaruuksissa. Sitä ennen olisi vielä muutamia vapaita päiviä tilauskuvauksille. Niitä voidaan toteuttaa yksin tai vaikka yhdessä koko talliporukan kanssa. Ota yhteyttä, mikäli kuvaus kiinnostaa!

Niitä muutamia edes jotenkuten kunnolla onnistuneita kuvia. Ilmajoen kisoissa on kuitenkin aina mukava meininki ja mahtava kanttiini, se korvaa kyllä hiilikellari-maneesin puitteet.

Positiivisenä asiana todettakoon että tajusin vihdoinkin miten Ilmajoella otettuja kuvia kannattaa käsitellä (vaikkeivat ne vieläkään ole mitään huippulaatua) :D Eihän siihen mennytkään kuin ööö... 3 vuotta? Kun tavanomaisesti säädän kuviin lisää kontrastia, koitinkin tällä kertaa poistaa sitä - ja taddadaa: epämiellyttävät seinillä olevat kirkkaat väriläikät katosivat. Tämänkin olisi pystynyt huomaamaan ja korjaamaan jo aijemmin jos olisi kerrankin koittanut poiketa kaavoistaan ja ajatella järjellä.

Vastavalo - paha valo?

Vastavalo eli tilanne jossa vallitseva valon lähde on kohteen takana (eikä kuvaajan seläntakana kuten myötävaloon kuvattaessa). Vastavalo luonnetaan yleensä kuvaajan pahimmaksi viholliseksi ja sitä pitäisi välttää kuin ruttoa. Kaikki kuvausohjeetkin toistavat, että mikäli aurinko paistaa, pitää se pitää ehdottomasti selän takana, ei koskaan kohteen takana!

Keskipäivällä kun aurinko pääsee porottamaan suoraan pilvettömältä taivaalta, vastavalokuvauksen voi lähes aina suosiolla unohtaa. Yleensä tällöin taivas palaapuhki (eli se ei sisällä enää mitään muita värejä kuin valkoista) ja kuvattavista kohteista tulee ylitummia.

Keskipäivän aurinko ja suora vastavalo... Ei kiva. (mutta olisi vielä kuvankäsittelyllä ehkä pelastettavissa, v. 2011 kun nämä on otettu, ei paljon vielä kuvankäsittely luonnistunut)

Sen sijaan auringonnousun ja -laskun aikoihin vastavalon voimaa kannattaa käyttää hyödykseen. Se tuo kuviin uskomattoman kauniita sävyjä ja mahtavaa tunnelmaa.

Keltaiset läntit ovat linssiheijastuksia auringosta. Yleensä ne eivät ole toivottuja, mutta yritin näihin kuviin niitä saada. Heijastukset olisivat voineet olla isompia, nyt ne vain näyttävät vähän roskilta.

Olen jo pitkään miettinyt että olisi mukava päästä kuvaamaan talvisia vastavalokuvia. Minua on kuitenkin tänä talvena vainonnut jokin paha karma, sillä tähän mennessä jokaisena kuvauspäivänä on ollut enemmän ja vähemmän pilvinen sää, joten eipä siinä sitten ole kuvattu sen pahemmin myötä- kuin vastavaloonkaan. Viime perjantaina huono tuuri kuitenkin kääntyi ja kuin tilauksesta aurinko alkoi paistamaan vielä juuri ennen auringonlaskua. Jes!

Kauniin auringonpaisteen lisäksi tallilta löytyi vielä aivan upea mäntymetsä taustaksi. Metsät ovat Suomen suurin aarre. Sen lisäksi että ne antavat tuhansille ihmisille elannon, ruuan ja virkistymismahdollisuuden, niistä löytyy myös kauneimmat kuvauspaikat. Matalan auringon säteet suodattuivat ihanasti puiden välistä ja toivat vielä lisää pehmeyttä vastavaloon.

Suoraa takaa tuleva vastavalo tekee kuvista hieman utuisia. Minusta utuisuus sopii näihin kuviin kuin nenä päähän!

Lopuksi vielä mitä lähes kaikille näille kuville on tehty:

Muutin valkotasapainoa lämpimännäksi ja lisäsin valotusta sekä värikylläisyyttä. Nopeaa ja yksinkertaista, mutta kuten tässäkin huomaa, pienelläkin viilaamisella kuvan saa nostettua heti toiseen ulottuvuuteen!

Hankikuvailua

Jostain syystä x (lue: mitä luultavimmin D90 aikoihin vinon kameran mukaan säädetty "sopivaksi") 70-200mm telelinssini ei ole koskaan tykännyt heti suoralta kädeltä tarkentaa oikein uusien runkojen kanssa. Edellisen rungon kanssa putki piti lähettää JAS-tekniikalle säädettäväksi ja sieltä se palasikin kyllä ihan ok-kunnossa takaisin. 2:sta rungosta viisastuneena ajattelin kerrankin koeajaa uuden työkaverin ennen ensimmäisiä kisakuvauksia, enkä vasta huomata ensimmäisen keikan jälkee että hups, tämä tarkentaa hieman ohi.

Löysin vapaaehtoiset mallit (Eve & Hessu, kiitos vielä teille!) ja eikun testaamaan. Tarkoitus oli käydä ottamassa pellolla hankikuvia, mutta Pohjanmaan Lappi yllätti jälleen lumisuudellaan... Sinne upposi iso suomenhevonen melkein mahaa myöten, vaikka tienreunassa näytti että lunta on enintään säären puoliväliin. Ehkä sitä lunta alkaa sittenkin olemaan tarpeeksi...

Oli muuten kuvailujen jälkeen mukava yllätys kun tällä kertaa tarkennus osui lähes täydellisesti kohdalleen ilman mitään korjailuja. Joissain kuvissa oli pienen pieni heitto taakse, mutta sen sai korjattua hyvin rungon hienosäädöllä.