Kesälaitumelle

Piti kirjoittaa tästä ja Seinäjoen 2-tason koulukisoista jo alkuviikosta. Läppärini kuitenkin ilmoitti alkuviikosta ettei suostu enää millaiseen yhteistyöhön ennenkuin muistia hieman vapautetaan. Koko viikon olen nyt ähertenyt, muuttanut raw-kuvia jpg:ksi ja polttanut kuvia dvd:lle. Jäätävä kuvakoko on kyllä ehdottomasti raw-kuvauksen huonoin puoli. 100Gt on kuvia lähtenyt koneelta ja vielä toiset 100 pitäisi saada dvd-levyille ja ulkoiselle kovalevylle talteen, jotta koneikin jaksaisi taas iloisesti pyöriä.

Kesä ja laiduntaminen kuuluvat olennaisesti yhteen. Vaikka tänä vuonna ei Kuortaneella orilaidunta (1-3 vuotiaille orivarsoille pidettävä yhteislaidun, jossa ne pääsevät kesän aikana temuamaan toistensa kanssa ja opettelemaan tapoja. Mikäli sinulla on joskus mahdollisuus tälläistä päästä katsomaan, mene ihmeessä!) järjestykkään, pääsin onneksi silti kuvaamaan hieman pienemmän varsalaitumen laitumelle laskun Ilmajoella. Mukava toiminta-pläjäys keskellä kouluratsastuskisoja (joidenka kuvat löytyvät täältä)

Vaikka varsoja oli laitumella vain 3, oli meno aivan yhtä raikalasta kuin isommillakin laitumilla. Laitumelle laskua on ihana kuvata kun eläimistä näkee kuinka ne nauttivat päästessään taas toteuttamaan itseään ja luontaista käyttäytymistä. Sen pidemmittä höpinöittä kuviin, ne kertovat enemmän kuin mitä itse osaan kirjoittaa.

"Katsokaas tätä tukkaa!"

Nuuskuttelu-kuvat ovat parhaita! Pieni nuuskuttelu vieraiden kanssa tuo hevosiin lisää ryhtiä ja kaulaan kokoa.

Mietin pitkään mitä teen tämän nuuskuttelukuvan kanssa. Päivä oli pilvinen, mutta silti niin kirkas että vasta valo pääsi vaalentamaan hevosia liikaa ja lähes polttamaan taivaan. Kokeilin ensin (ylempi) säätää taivasta lumiance (värisäätö) säädöllä ja reilulla kädellä mustaa jotta hevoset näkyisivät. Kuvasta tuli varsin filmi-henkinen :D Ei paha, mutta joku tässä on mikä jäi minua häiritsemään. Ehkä se on tuo valkotasapaino mitä en saanut millään kohdalleen.

Tarpeeksi kauan kun värillisten kuvien kanssa testailin, päätin koittaa muutamaan kuvaan myös mustavalkoisuutta (ja pientä seepiasävytystä) ja tiukempaa rajausta. Toimi mielestäni ihmeen hyvin, sillä mustavalkokuvissa ei valkotasapaino ja värientoistuminen ole niin nöpönnuukaa ja eri värivoimakkuudet tulevat tälläisissä vastavalokuvissa hyvin esille.

Laitumelle pääsivät orivarsojen lisäksi myös nämä pari vanhempaa ruunapoikaa. 

Lightroomin efektit-välilehdeltä löytyy Grain (rae/kohina)-työkalu, jonka käyttöä olen aika sujuvasti kartellut, koska kohina ei yleensä näytä kuvassa hyvältä. Oli sitten kuitenkin pakko testata, miltä kohina näyttää kun sitä tietoisesti lisää kuvaan - ei uusi lempiefektini, mutta ei se niin pahaltakaan näyttänyt (alemmassa kuvassa)

Myös pari vanhempaa oripoikaa pääsivät laitumelle. Ylemmän kuvan aikaan aurinko hohti ilmeisesti jotain ihmeellisen kylmää ja vihreää valoa, sillä en saanut sen värejä mitenkään mieleisiksi :D Tai sitten (mikä on ehkä oikeampi selitys) en vain osaa.

Alemmassa kuvassa taas hullukuvanmuokkaaja iski sävytyksen kanssa. Lightroomissa kuva oli vähän vähemmän pinkin näköinen, mutta tykkään tästä silti hevosen asennon, voikukkien ja harjan takia. Mahtava harjaisia hevosia on aina kiva kuvata vauhdissa. 

Toukokuun loppu pähkinänkuoressa

Toukokuu oli ja toukokuu meni. Nopeasti. Niinkuin se menee joka vuosi. Toukokuu on kuvauksellisesti ehkä yksi vuoden ihanin aika ja kamera onkin ollut varsin kovalla käytöllä. Valitettavasti nyt tänä vuonna säät eivät ole aivan suosineet kuvausta, mutta onneksi muutama aurinkoinenkin päivä sattui kohdalle.

Solis notta niinku melekee kesä!! (niitä harvoja päiviä ku Pohjanmaalla todellisuudessa aurinko paisto)

Toukokuu on myös liikennettä hidastavien ylileveiden traktorien aikaa. Myös itse sain vaihtaa aurinkoisina päivinä kameran hieman järeämpään kalustoon ja liittyä muiden mukaan ärsyttämään autoilijoita :D Tämä onkin suurin syy, miksi täällä blogin puolella on lievästi sanottuna ollut "hieman" kuollutta viimeaikoina. Niinä hetkinä kun ei ole tarvinnut olla hiostamassa ahteriaan traktorin penkkiä vasten, on saanut käsitellä tappavan tasaisena kasvavaa kuvajonoa.

Toukokuun työkaveri. Kieltämättä kamera sopii hieman paremmin omaan käteen kokonsa puolesta, mutta pääseepähän aina pari kertaa vuodesta korkeamalle kuin muut tiellä liikkujat :D

Hikisen penkinkuluttamisen lisäksi, sai kamerakin tietenkin päästä töihin. Pohjanmaan tuntsareiden jälkeen kävin toukokuussa kuvaamassa vielä Seinäjoen raviskalla tamma- ja varsanäyttelyt, Alavudella minimätsärit ja Vaasassa 2-tason estekilpailut jotka avasivat vihdoinkin varsinaisen ulkokisakauden estekuvauksien puolesta (joista jokaisesta hieman myöhemmin vielä lisää).

Seinäjoen tamma- ja varsanäyttelystä. Oli muuten ensimmäinen vuosi etten polttanut naamaani. Sen sijaan se melkein paleltui... 2v. tamma Laisi

Nämä minivarsat Alavuden minimätsärissä... Ne vei sydämen. Kuinka kätevää onkaan napata nelitelin päälle heittävä varsa kainaloon ja kantaa se kehään. 

Vaasa ja vastavalo. Se oli päivän sana, koska 200mm ja kinokenno eivät oikein pääse edukseen ulkokentellä kun esteet ovat kaukana.

4/5, ihan hyvä suoristus ei koirakuvaajalta :D Ja loppukuun ylioppilaskuvauksista. Kyllä nuo isommatkin  varsat vaan aika söpöjä ovat.

Follow my blog with Bloglovin

Auringonlaskussa

Keväässä parasta on kun auringonlaskut alkavat vihdoinkin kestää niin kauan, että niitä pystyy käyttämään hyödyksi. Auringonlaskuista saa kuviin tarvittaessa hempeyttä, kirkkaita värejä tai kultaisuutta, riippuen mistä valon antaa tulla. 

Pääsin taas pitkästä aikaa käyttämään auringonlaskun vasta valoa kun kävin viime torstaina kuvaamaassa suomenhevosruuna Mikkoa. Tälläinen liinaharjainen rautias vielä korostaa kivasti auringon kultaamia sävyjä.

Lähes suoraan vastavaloon auringonlaskun parhaat sävyt pääsevät mielestäni parhaiten esiin. Lisäsin tähän kuvaan hieman keltaisen ja pinkin sävyjä ja lisäsin valotusta (ja poistin sinisen auton taustalta, harvinaista!), mutta muuten tämä kuva on lähes naturelli.

Myötävalo ei tuonut enää yhtähienoja sävyjä esiin, mutta kyllä tässäkin hevosen kyljessä hieman auringonlaskun kulta kiiltää.

Sitten myös pakollisia söpöilykuvia :D Näissä kummassakin käytössä sivuvalo. Alempaan tuli pienet kuvankäsittelyöverit (liikaa valostusta ja varjojen vaalennusta), mutta jostain syystä kuva alkoikin näyttää silmääni hyvältä ja jätin sen tälläiseksi vaaleaksi. Kerrankin vähän jotain hempeämpää.

Tässä kuvassa tykkään erityisesti tuosta valosta mikä valaisee hevosen toisen puolen.

Tässä oli muistaakseni kohtuullisen suora vastavalo. Aurinko on jo toin laskenut niin matalalle ettei mistään vastavalosta juuri voi enää puhua..

Valo oikealta sivulta:

Sitten vähän harvinaisempaa kuvaa: koira! Tämmösiä siluettikuvia olisi kiva joskus ottaa hevosenkin kanssa.

Vastavalo - paha valo?

Vastavalo eli tilanne jossa vallitseva valon lähde on kohteen takana (eikä kuvaajan seläntakana kuten myötävaloon kuvattaessa). Vastavalo luonnetaan yleensä kuvaajan pahimmaksi viholliseksi ja sitä pitäisi välttää kuin ruttoa. Kaikki kuvausohjeetkin toistavat, että mikäli aurinko paistaa, pitää se pitää ehdottomasti selän takana, ei koskaan kohteen takana!

Keskipäivällä kun aurinko pääsee porottamaan suoraan pilvettömältä taivaalta, vastavalokuvauksen voi lähes aina suosiolla unohtaa. Yleensä tällöin taivas palaapuhki (eli se ei sisällä enää mitään muita värejä kuin valkoista) ja kuvattavista kohteista tulee ylitummia.

Keskipäivän aurinko ja suora vastavalo... Ei kiva. (mutta olisi vielä kuvankäsittelyllä ehkä pelastettavissa, v. 2011 kun nämä on otettu, ei paljon vielä kuvankäsittely luonnistunut)

Sen sijaan auringonnousun ja -laskun aikoihin vastavalon voimaa kannattaa käyttää hyödykseen. Se tuo kuviin uskomattoman kauniita sävyjä ja mahtavaa tunnelmaa.

Keltaiset läntit ovat linssiheijastuksia auringosta. Yleensä ne eivät ole toivottuja, mutta yritin näihin kuviin niitä saada. Heijastukset olisivat voineet olla isompia, nyt ne vain näyttävät vähän roskilta.

Olen jo pitkään miettinyt että olisi mukava päästä kuvaamaan talvisia vastavalokuvia. Minua on kuitenkin tänä talvena vainonnut jokin paha karma, sillä tähän mennessä jokaisena kuvauspäivänä on ollut enemmän ja vähemmän pilvinen sää, joten eipä siinä sitten ole kuvattu sen pahemmin myötä- kuin vastavaloonkaan. Viime perjantaina huono tuuri kuitenkin kääntyi ja kuin tilauksesta aurinko alkoi paistamaan vielä juuri ennen auringonlaskua. Jes!

Kauniin auringonpaisteen lisäksi tallilta löytyi vielä aivan upea mäntymetsä taustaksi. Metsät ovat Suomen suurin aarre. Sen lisäksi että ne antavat tuhansille ihmisille elannon, ruuan ja virkistymismahdollisuuden, niistä löytyy myös kauneimmat kuvauspaikat. Matalan auringon säteet suodattuivat ihanasti puiden välistä ja toivat vielä lisää pehmeyttä vastavaloon.

Suoraa takaa tuleva vastavalo tekee kuvista hieman utuisia. Minusta utuisuus sopii näihin kuviin kuin nenä päähän!

Lopuksi vielä mitä lähes kaikille näille kuville on tehty:

Muutin valkotasapainoa lämpimännäksi ja lisäsin valotusta sekä värikylläisyyttä. Nopeaa ja yksinkertaista, mutta kuten tässäkin huomaa, pienelläkin viilaamisella kuvan saa nostettua heti toiseen ulottuvuuteen!