Kesämuisteloja

Puinnit ovat vihdoinkin ohi ja niin on kesäkin. Onneksi kesää voi silti muistella samalla kun purkaa kuvankäsittelyjonoa kesältä. Hevoskuvat ovat suurinpiirtein ajantasalla, mutta lähes kaikki muut kesän kuvat ovatkin sitten käsittelemättä. Koko viikon kestäneen käsittelyurakan ansiosta kuvajono on lyhentynyt jo elokuun loppuun, eli on enää vajaa kaksi kuukautta myöhässä. Joskus minulta kysytään kyllästynkö koskaan kuvaamiseen. Luultavasti en, mutta tähän jälkikäsittelyyn voisi kyllä keksiä jonkun nopeuttavan helpotuksen. Tälläkin hetkellä kameran muistikortilla olisi vielä pelkästään koneelle pääsyä odottamassa yhdet hääpotretit, läjä hevos- ja lehmäkuvia... Mutta kun ne eivät vielä mahdu..

25. elokuuta saattoi olla koko kesän kuumin päivä ainakin täällä Etelä-Pohjanmaalla. Ainakin possujen mielestä, sillä kesän ainoat mutakylpy kuvat ovat siltä päivältä. Jos ilmeen perusteella pitää päätellä milloin possu on onnellisimmaan, on se hetki aika varmasti kuuma kesäpäivä mutalammikossa..

Myös lehmät osasivat nauttia kesän viimeisistä lämpöisistä päivistä. Yksi laitumistamme rajautuu jokeen ja vaikka lehmillä olisi tarjolla myös puhdasta vettä, tykkäävät ne käydä joella juomassa. Onhan siinä tietenkin kiva uida samalla ja päästä hetkeksi eroon ötököistä. Yleensä kun laitumelle menee kameran kanssa, ei joella ole ketään. Tällä kertaa kuitenkin kävi hyvä nakki ja muutama lehmä tuli juomaan. Tuo joenranta on oikein mahtava kuvauspaikka iltaisin. Päivällä aurinko paistaa siihen hieman pahasti.

Vanhat mammat 15v, jos oikein laskin. Karjan vanhimmat (ja viisaimmat?), mutta eivät todellakaan raihnaisimmat. 

 Kulkevat nimillä vihainen lehmä (kutsumanimestä voinee päätellä jotain tämän luonteesta... :D muuten kyllä mukavan leppoisa kaveri, mutta kukaan täysjärkinen ei vapaaehtoisesti mene ilman kunnon pitkää keppiä auttamaan tämän vasikoita utareelle... Hyvä äiti suojelee lapsiaan viimeiseen asti. Tämä on ainoa lehmä jonka olen koskaan kuullut murisevan murhanhimoisesti!) ja musta (virallisesti riita ja rilli(? en nyt muista varmasti)). Ruskea pyöräytti tänä vuonna tomerat sonnikaksoset.

Jos vanhuus antaa viisautta lehmälle, ei samassa lauseessa voi kyllä puhua näistä vasikoista. Jos en väärin muista niin tämän hepulin taisi aiheuttaa toinen lehmä joka käveli takaa...

Ja tässä pari viikkoa sitten kävi pieni hupsis. Tamronin hankinnan jälkeen vasta huomasin kuinka huono piirto 70-200mm nikkorissa onkaan. Tekniikka kehittyy kokoajan eteenpäin ja vaikka linssissä ei mitään erityistä vikaa ollutkaan, alkoi vaihto pyöriä mielessä. Olin jo valmistellut tänne blogiinkin pienen myynti-ilmoituksen, jos olisikin sattunut käymään niin että joku olisi ollut edullisen 70-200 2.8 lasin tarpeessa.

Kuitenkin samana iltana tuli Ra(h/j)asta mainospostia sähköpostiin. En pahemmin kyseistä kauppaa ole käyttänyt, sillä se on valehtelematta Suomen kallein kameraliike. Avasin kuitenkin mainospostin ennen roskikseen laittamista, ja kappas! Rajalassa on meneillään vaihtoviikon. Tuo nikkor 70-200 2.8 VR1 vaihdossa ja väliraha 999e niin saat VR2, eli uusimman version. Pienen laskutoimituksen jälkeen oli pakko todeta, että nyt on pakko lähteä näyttämään nikkoria Tampereelle, sillä Rajala tarjoaa siitä lähestulkoon saman hinnan millä ostin sen ~4 vuotta sitten. Kaikista naarmuista huolimatta nikkori sitten jäi Rajalaan ja mukaan lähti uudempi vr2... Jonkinlaisia käyttökokemuksia tulossa sitten aikanaan tästäkin, kunhan vain pääsen sen kunnolla sisäänajamaan hevostenkin kanssa.

Inspiraatiota kuvaamiseen

Ruotsi on monessa mielessä hevosmaana paljon kehittyneempi kuin Suomi. Myös omat kuvaajasuosikkini tulevat lahden toiselta puolelta (linkit alempana). Olen tykästynyt heidän tyyliinsä uskaltaa muokata kuvia rohkeasti, mutta silti varsin luonnollisesti. Usein kuvat ovat myös jo ehkä enemmän fine art-taidetta kuin varsinaisia dokumentoivia kuvia. Sellasia, joita voisi ostaa omalle seinälle, vaikka hevonen ei oma olisikaan. Samantyylisiä kuvia näkee kyllä jo Suomessakin, mutta kuvaajat ovat lähes tulkoon kaikki koira- ja ihmispuolelta (ja Photoma/Annika Mäki :D). Suomi taas on täynnä todella taitavia dokumentaarisia kisakuvaajia.

Huomaan itse kangistuvani aina vanhoihin samoihin kaavoihin kuvatessa, jolloin kuvatkin ovat aina samanlaisia varmoja dokumentoivia otoksia. Tiedän jo etukäteen että ne ovat ihan hyviä, mutta siihen se sitten jää. Kuva unohtuu 1000 muun samanlaisen joukkoon (ja portfolio ei koskaan valmistu... :D), eikä jää edes omaan mieleen. Onneksi digiaikaan kuvia pystyy käsittelemään jälkikäteen, mutta olisihan se hienoa pystyä tekemään kuva mahdollisimman valmiiksi ja mielenkiintoiseksi jo kamerassa. Eikä kaikkea voi jälkikäteen edes korjaillakkaan.

4h-Yritys-facebook-sivuilla oli joskus kuva kahdesta kissasta hiekkalaatikoillaan. Kissoista toinen teki tarpeitaan laatikon reunan yli ja tämä kissa tokaisi kaverilleen joka käääkki keskellä laatikkoa, "think outside the box!". Nyt kyllä tarvisi samanlaista kehoitusta, jotta pystyisi uudistamaan omia tapojaan. Keskellä laatikkoa pökäle tippuu varmasti hiekalle, mutta eipä siinä sitten oikein olekaan mitään muuta voitettavaa. Ulkopuolella saatat lopulta astua omaan torttuusi (:D sori nämä vertaukset), mutta toisaalta laatikon ulkopuoli on samalla täynnä myös uusia mahdollisuuksia.

Onko lukijoilla omia suosikki- ja inspiraationlähde-kuvaajia? Kuulisin niistä mielelläni, jos vaikka inspiraatio-lista pääsisi kasvamaan.

Kannattaa tutustua myös muihin näiden kuvaajien kuvista!

Kuva, jonka Anna Attlid (@attlidequine) julkaisi 5. 09ta 2015 klo 11.31 PDT

Kuva, jonka Malin Wengdahl (@equinebywengdahl) julkaisi 17. 04ta 2015 klo 5.18 PDT

Kuva, jonka Emmy Eriksson (@emeriphotography) julkaisi 20. 09ta 2015 klo 11.06 PDT

Ponikuvausta

Kävin elokuun lopussa kuvaamassa pientä ponilaumaa. Olen tätä ponilaumaa käynyt muutaman muunkin kerran kuvaamassa. Tarkoitus oli kuvailla jo heti kesän alussa kun varsat olivat vielä pieniä, mutta aikataulut eivät sopineet millään yhteen, joten kuvaus hieman venyi. Söpöjä ne varsat olivat vielä nytkin. Onneksi kamera on vienyt nyt sen verran paljon säästöä, ettei varsaan ole varaa. Pienempi connemara-varsa olisi kyllä muuten voinut lähteä mukaan.

(Näissä kuvissa on jo osassa ollut tamron käytössä. Tämä huomautus lähinnä suvililja:lle, tässä siis sitä sateisen/harmaan syyspäivän jälkeä :D)

Oli pakko kokeilla myös vähän erilaista muokkausta. Tämä sopii kyllä syksyn kuviin.

(Tähän asti tamron, tästä eteenpäin nikkor) 

En saanut tästä kuvasta yksinkertaisesti mitään järkevää aikaan, joten tämä meni sitten kokonaan mustavalkoiseksi.Värillisenä tässä oli vihreä joko aivan liian kirkasta tai haaleaa, ei osunut sitten ollenkaan kohdalleen.

Katsoin tänään että oho, ompa ollut ihme kävijäpiikki täällä blogin puolella eilen. Pienen selvittelyn jälkeen bloggerin omat kävijät tiedot näyttivät: katsojat: Israel 708. Siis anteeksi mitä?! :D Edes sivuni eivät ole englanniksi, joten olisi kyllä ihan mielenkiinnosta hienoa tietää mistä israililaiset tänne blogiin eksyivät. Ehkä pitää ollaa googlen analyticks myös tänne käyttöön.

Esteviikonloppu

Miljoona Hevosen jälkeen kisakuvaaminen jäi pienoiselle kolmen viikon tauolle. Osaksi siitä syystä että koneeni kaatuili viikonlopun kuvien painosta kokoajan (älkää ostako läppäriä kuvankäsittelyyn, ne ei kestä siinä 2 vuotta kauempaa) ja osaksi siksi että kuluvan kasvukauden viimeinen sesonki eli puinti ja olkien kerääminen pääsi alkamaan myös täällä Pohjanmaalla. Kesän vetisistä tunnelmista huolimatta lakeuksien juuressa on kuitenkin saatu nyt nauttia myös pitkistä poudista, joten lehmät pääsevät sittenkin vielä ensi talvenakin nauttimaan olkipedillä köllöttelystä - ei tarvitse tyytyä pelkkään turpeeseen, joka tahtoo jäätyä kovilla pakkasilla.

Läppärini kävi vielä varmuuden vuoksi atk-lääkärilläkin näytillä, jos siinä olisi ollut vain jotain muuta vikaa. Diagnoosi oli kuitenkin sama mitä itse arvasin, 200gt raakakuvia ja lightroom ovat yhdessä liikaa tehokkaallekin läppärille. Onneksi kisakausi on lopuillaan. Kunhan uusi tilikausi pyörähtää käyntiin, läppäri saa siirtyä sille mieluisampaan käyttöön eli nettiselailu ja -pelailukoneeksi ja hommaan kuvien pyörittämiseen kunnon pöytäkoneen. Ja hyvän näytön. Sen mikä on tärkein kuvankäsittelyssä.

Lähdin päättämään kisakuvaustaukoa ensin lauantaina (12.9.) Ylistaroon 1-tason estekisoihin ja sunnuntaina (13.9.) Kokkolaan Pohjanmaan esteratsastuksen aluemestaruuksiin . Kuten normaalia, silloin harvoin kun tänä vuonna on Pohjanmaalla kisoja ollut, ne ovat yleensä olleet päällekäin. Nytkin olisi Vaasassa ollut kouluratsastuksen aluemestaruus lauantaina ja sunnuntain joukkueSM-kilpailut. Tälläkertaa kuitenkin nopean äänestyksen perusteella kuitenkin Ylistaro ja Kokkola veivät voiton. Tuttu ratsukko oli myös Kokkolassa kisaamassa, ja oli aika luksusta kun pääsin heidän kyydillä kisapaikalle.

Otin varmuuden vuoksi kumpiinkiin kisoihin mukaan pitkiksi linsseiksi 70-200 ja 150-600mm. Ylistarosta tiesin jo varmasti että mikäli esteet ovat sijoiteltu keskelle kenttää, 200mm jää heti lyhyeksi. Kokkolan kisapaikka oli taas aivan uusi, joten en viitsinyt alkaa veikkaamaan kumpi olisi siellä tarpeellisempi. Kummassakin paikassa esteet olivat kuitenkin katsomoon nähden sijotettu niin ettei 200mm riittänyt kuin yhdelle esteelle, joten tamron sai suorittaa tulikokeensa heti kahtena päivänä peräkkäin. Kumpaankin päivään mahtui auringonpaistetta ja harmaanpaa hetkeä, mutta tamron suoriutui kaikesta kunnialla. Se tuli näillä reissuilla huomattua, ettei se ole parhaimmillaan kovalla auringon valolla, sen tuottama kontrasti on omaan silmääni paljon kovempi kuin nikkorissa.

Tässä pieni vertailu siitä millä lisämillimetrit näyttävät.

Ylistaron kisoista minulla ei ole mitään kummoisempaa sanottavaa. Ne olivat normaalit nopeatempoiset ja aina mukavat Ylistaron kisat (paitsi että paninit oli loppu!!). Alla muutama kuva Ylistarosta. (Siellä muuten järjestetään ensivuonna ratsastusjousiammunnan sm-kisat). Ihanasti jo syksy näkyy puissa.

Kokkolasta joutuu kyllä kuvaajana sanomaan että olipa vähän kököt taustat. Kenttä oli suunniteltu niin, että viralliselta yleisöalueelta sai katsoa täyteen vastavaloon. No eihän siihen ole kiva kuvatakaan kun keskellä päivää valo on vielä niin kovaa. Kentän toiselle pitkälle sivulle kuitenkin pääsi myös ja siellä auringon sai sopivasti koko päiväksi selän taakse. Taustalla oli sitten kuitenkin iki-ihana tuomarirekka, vanhat tallit ja yleisöalue.

Vähemmän mukavat taustat. On niitä pahempiakin tietenkin nähty... 

Jos kentän yleisöalue olisi ollut rakennettu juuri toiselle sivulle, olisi yleisökin saanut katsella suorituksia myötävaloon ja tausta olisi ollut kuvaukseenkin aika ihana. Kentän vierestä (yleisöalueen takaa) kulki pieni hiekkatie, joka jatkui todella ihanan näköiseen lehtipuu kujaan ja kujan toisella puolella oli vanha hieman vanhan kartanon tyylinen rakennus (K-GR: vink vink ;D löytyisikö sieltä tilauskuvaksen haluavia, kuvauspaikka on jo katsottu valmiiksi!). En sitten kuitenkaan tajunnut ottaa tuosta tiestä kuvaa. Tai edes kartanosta. K-GR:n ratsastuskeskus on kuitenkin kohtuullisen lähellä kaupunkia, joten ymmärrän kyllä että kentän ja yleisöalueen paikkaan ei välttämättä ole pystytty paljoa vaikuttamaan. Mutta jos joku kilpailukenttää joskus rakentaa, osaan kyllä arvostaa jos joku joskus olisi miettinyt valon suunnan yleisöön nähden. Päivän kun siristelee (koska arskat jäi kotiin/on rikki) on nopeasti pää kipeä.

Oli siellä kivaakin taustaa. Ylläoleva kuva on aamun ensimmäisistä ratsukoista, jolloin tuolla esteellä ei ollut vielä aivan liian kova vastavalo. Tuommoinen ihana aamuvalo ei siinä kuitenkaan viihtynyt muutamaa ratsukkoa kauempaa.

(Tuossa vähän pientä mallia siitä metsätiestä. Yleisöalueen takana kulkeva tie. Harmi kun tuolla kulmassa ei ollut estettä. Ja nämä syksyn värit <3 :D)

Lisää kuvia galleriasta: http://tuulian.galleria.fi/kuvat/2015/
Nämäkin kuvat tulevat luultavasti vielä aika hitaasti käsiteltyä nettiin. Peltotyöt jatkuvat vielä useamman kymmenen hehtaarin verran. Ja muutamat tilauskuvat odottavat jonossa ensin vuoroaan.

Lopuksi vielä onnittelut kaikille Pohjanmaan uusille aluemestareille ja mitalistelle! 

Jos sitten ensi vuonna olisi koulumestaruuksien vuoro? Nyt on useampana vuonna kuvattu vain estemestaruuksia.

ps. Jos joku minut bongasi viikonloppuna kisoista silmät punaisina, silmäkulmat märkänä ja nenä vettä vuotaen, en itkenyt kuvauksen ihanuutta :D Nämä ihanat aurinkoiset (ja tuuliset) päivät ovat kuivasilmäisyydestä kärsivälle täyttä tuskaa! Vaikka kuivat silmät eivät kuullosta siltä että suurin ongelma niiden kanssa on silmien vuotaminen, minun silmäni vuotavat kuin niagara tulva-aikaan. Se vesi mikä ei kerkeä valumaan norona silmistä, tulee nenästä.. Jos jollain on hyviä vinkkejä kuivien silmien hoitoon, nyt niitä saa jakaa ehdottomasti! Bepathen ja Oftagel-silmätipat sekä muutama muu, jonka nimiä en muista, on jo testattu.

pss. Kotisivut uudistuvat jossain vaiheessa (lue: kun muut hommat on altapois). Puuttuuko sivuilta tällä hetkellä jotain mista haluaisit myös tietää?

Halpa on aina huonoa - vai onko?

Elokuun alussa mietin pitkään uuden objektiivin ostamista, sillä 200mm tuntuu useimmissa tilanteissa varsin lyhyeltä. Sain vakiliikkeestäni hyvien suosituksien kanssa pari vaihtoehtoa: joko kallis ja laadukas nikkorin oma 80-400mm tai halpa ja ainakin omissa ajatuksissani suttuzoomien valmistajaksi mieltyneen tamronin 150-600mm. Pitkän pohdinnan jälkeen päädyin kuitenkin käymään ohikulkumatkalla näpelöimässä tamronia, sillä sain siitä hyvän tarjouksen. Niinhän siinä kuitenkin kävi että linssi lähti mukaan, sillä ajatus siitä, että vihdoinkin pääsisi toteuttamaan sisäisen luontokuvaajansa ideoita (ja elämiä kuvatessa ei tarvitsisi olla kokoajan ihan puru/potku/pusku/maisteluetäisyydellä), houkutti liikaa..

@210mm 1/1250 f/6.3 ISO 500

Ensimmäiselle testikuvauskerralle lähdin hieman pelko persauksissa, sillä muistissa oli vieläkin melko tuoreet muistikuvat suttuzoomien kuninkaan, sigman 70-300mm, laadusta (kyllä, olen senkin omistanut joskus kauan aikaa sitten, mutta nykyään se on pikkusiskoni käytössä).

Tälläkertaa halpa yllätti kuitenkin aivan täysin! Siinä missä nikkorini jaksaa ylläpitää tarkennusta n. 3-4 kuvan verran, tamron jaksoi paukuttaa täysiä juoksevan vasikan perässä koko puskurimuistin verran. Kaikenlisäksi kuvat olivat vielä koneellakin katsoessa tarkkoja.

@350mm 1/2500 ISO640 f/6

Tämä on suurin piirtein keskiväliltä n. 7 kuvan sarjaa.

Oma 70-200mm Nikkori on sarjanumeron perusteella suurinpiirtein vuodelta 2006. Olen sen toinen omistaja, ja pelkästään minun käytössä sillä on otettu vähintään n. 300 000 kuvaa. On sanomattakin selvää että linssi on jo parhaat päivänsä nähnyt ja uutena siinä on ollut varmasti tuplasti enemmän puhtia tarkennuksen suhteen. Uusin, VRII Nikkor, luultavasti pesisi tamronin mennen tullen ja vaikka pilkkopimeässäkin (ja se onkin ostoslistalla joskus kun saan kerättyä rahaa tarpeeksi!), mutta koska ei ole kokemusta, en voi verrata. Tekniikka kuitenkin kehittyy kokoajan eteenpäin.

Entäs se piirto? Täydellä aukolla 70-200 nikkori ja tämä tamron eivät juuri eroa. Nikkor voittaa pienellä etumatkalla, mutta uskon että isoimman osan erosta selittää se että tamronin kanssa joutuu käyttämään korkeampia herkkyyksiä, jolloin kuva on aina hieman epäselvempi. Tamronia en ole kokeillut vielä himmentää, sillä kaikki kuvauskokeilut ovat tähän mennessä ajoittuneet iltaan tai harmaaseen päivään, jolloin on kyllä tarvinnut kaiken mahdollisen valon - valovoima kun tuossa ei ole kuin 5-6.3. Nikkor paranee himmentäessä nopeasti ja 3.5 ja 4 alkavat tuottaa jo varsin tarkkaa jälkeä. Uskoisin että himmennettynä Nikkor vie kyllä selvän voiton.

100% suurennus isosta kuvasta, klikkaa isommaksi. Muokkaamattomia, ei terävöitystä (olin laiska)

Tiedätte varmasti sanonnan ettei köyhän kannata ostaa halpaa. Halpa on yleensä huonosti tehtyä, eikä se kestä. Tamron kuitenkin antaa tälle linssille 5 vuoden takuun, joten kehtaan tätä kyllä suositella muillekin jotka tarvitset hinta-laatusuhteeltaan hyvän superzoomin. 70-200mm seuraava valovoimainen pitkä linssi on nimittäin sigman 120-300mm 2.8, jolla on hintaa jo rapiat 2000e. Nikkorin oma pidempi 80-400mm maksaa hieman enemmän ja 200-400 f/4 taas on jo yli 5000e.

Maneesikuvaukseen tätä on ei kannata edes ajatella, sen verran pimeä se on, mutta päivänvalossa se ajaa kyllä asiansa oikein hyvin! Kevyttä linssi ajattelevan ei myöskään kannata tätä miettiä: en ole puntarin läpi käyttänyt, mutta enemmän se painaa kuin 2.8 valovoimainen 70-200mm.

Näihin tunnelmiin. Kaikki elementit nappiotokseen ovat läsnä: upea voimakas auringonlasku-valo, siisti vasikka joka kirmaa villisti, taustalla ei näy isoa paskakasaa/lehmänpyllyä kuten normaalisti... 

NO PÄIVÄÄ PÖPILÄSTÄ!!! 

Olisko ollut liikaa vaadittua että vasikka näyttäisi vasikalta? :D

Liebster award

Sain Sandralta (blogi: Kilpikaarnan alla) ja Suvililja.netin Susannalta (blogi: suvililja.net) Liebster Award -haasteen. Kiitos kummallekin, teitte tästä oikein tuplasti haastavaa ;D

Ohjeet Liebster Award -haasteeseen:

1. Kiitä tunnustuksen antanutta bloggaajaa ja laita linkki hänen blogiinsa.
2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen.
3. Nimeä ja linkitä 11 Liebster Award -tunnustuksen saavaa blogia, joilla on alle 200 lukijaa.
4. Keksi 11 uutta kysymystä valitsemillesi blogeille.

Aloitan Sandran kysymyksillä.

1. Mistä ammennat inspiraatiota tekemisiisi/bloggaamiseen?

- Blogini toimii jonkinlaisena sivuni päivitysblogina, joten bloggaamaan pyrin sieltä missä olen käynyt ja jos on jotain mielenkiintoisia uutisia vaokuvausrintamalta. Tämä ei tosin aina onnistu, sillä muut työt syövät koneella oloaikaa. Valokuvaamiseen inspiraatio saattaa lähteä jostain omasta mielestäni kauniista kuvasta, jollaista haluan itsekin koittaa. Inspiraatio voi myös tulla jostain kauniista paikasta, jossa haluaisin ehdottomasti päästä kuvaamaan. Myös kaunis valo toimii joskus samallalailla ja tekee pakottavan tarpeen tarttua kameraan :)

2. Mitä harrastat bloggaamisen lisäksi?

- Harrastan valokuvausta, ratsastusta, jääkiekkoa (satunnaisesti ja vain talvella, koska se on talviurheilua, vaikka jäähalli kylästä jo löytyy) ja metsätaitokisoja :D Jos kaksi-kolme kertaa vuodessa kisoissa käyntiä voi harrastukseksi sanoa. Tykkään myös piirtää ja näperrellä kaikkea diy-juttuja.

3. Jos olisit supersankari, mikä olisi supervoimasi?

- Ehdottomasti lentäminen!

4. Mikä kappale saa sinut hyvälle tuulelle?

- Voiko tähän vastata vain Ylex tai Radio Rock? En juurikaan kuuntele musiikkia kuin radion välityksellä, ja ainakun työkoneiden tai radiokuulosuojainten hieman huonoista radioista saa ylepuheen/pohjanmaan radion lisäksi kuulumaan jommankumman näistä tulee jo hyvälle tuulelle :D

5. Mikä on lempipaikkasi kotimaassa?

- Metsät ja koti.

6. Entäpä viihdytkö ulkomailla?

- En itseasiassa ole mikään ulkomaafani. Ulkomaan matkat ovat tähän mennessä aiheuttaneet joka kerta jotain kränää terveyteen, joten uskon että minun paikkani on Suomessa. Ensimmäisellä kerralla onnistuin kompastumaan rantakivikossa polveni auki (oli tosi kiva uida meressä, mutta ei tulehtunut!), seuraavalla kerralla astuin ampiaisen päälle ja puoli jalkaa turposi pariksi päiväksi ja viimeisellä kerralla pääsin tutustumaan paikalliseen kirurgiaan kun päivä ennen matkaa koira hieman operoi paria sormea :D Tästä tosin saa syyttää myös paikallista terveyskeskusta, joka oli vahvasti sitä mieltä että roikkuva sormenpää on täysin normaali.

7. Mikä on suosikkitekeleesi/otoksesi/blogiaiheesi/kirjoituksesi (menipäs vaikeaksi)?

- Apua tämä on paha! Vuosien aikana on tullut otettua aivan hirveästi kuvia mitkä ovat nousseet top-10-listaan, mutta lista elää alituisesti. Tämä on myös ehkä syy miksen ole vieläkään saanut portfoliota kasaan. Sanotaan nyt kuitenkin vaikka tämä kuva:

Kuva itsessään ei ole mikään maailman kaikkeuden täydellisin mestariteos, mutta tykkään kuvan valosta ja taustasta. Kohteeksi on joutunut vanha hoitoponini, maailman ihanin connemararuuna, joten kuvalla on myös muistoarvoa.

8. Mikä saa sinut palaamaan uudestaan johonkin blogiin?

- Hyvät kuvat. Luen harvoin ajatuksella ja hartaasti tekstejä, mutta mielenkiintoiset kuvat/kuvistus saa huomioni. Myös tuttujen blogeja tulee seurailtua enemmän. On mukava lukea tutun ihmisen kuulumisia myös blogin kautta.

9. Kuvaile kulunutta kesää yhdellä lauseella.

- Sataa, sataa ropisee, mitään ei tehdä voi.

10. Oletko kokeillut tämän vuoden puolella jotain uutta ja ennenkokematonta? Mitä? Kokeiletko uudestaan?

- Koitin liitopurjeilua yli 3 neliön leijalla. En kokeile enää. Vaikka keli ei ollut edes kovin tuulinen, otin pienen henkäyksen aikana ilmaa toista metriä ja ohjattavuus oli 0. 2 neliöinen saa tästälähin riittää. (Ostin myös täytetyn rotan 3 eurolla vanhan ala-asteeni tyhjennysmyynnistä, ehkä paras ostokseni ikinä :D)

11. Millaisia terveisiä haluaisit lähettää lukijoillesi?

- Kiitokset kaikille lukijoille! En olisi koskaan uskonut että blogille tulisi näin paljon lukijoita. On ihana kuulla teistä kommenttien välityksellä. Myös postausideoita ja ehdotuksia saa lähettää!

Sitten Suvililjan kysymykset.

1. Mitä valokuva sinulle merkitsee?

- Valokuva on muistojen ja hetkien tallentamista. Omistan valokuvamuistin, joten muistan tapahtumat parhaiten kuvaamisen kautta. Vaikken muistaisi päivästä mitään muuta, otetut kuvat kyllä löytyvät melkeimpä päivän tarkkuudella. Kaikki kuvat ovat minulle yhtätärkeitä.

2. Miksi juuri hevoset?

- Heppahullu 4ever :D Eläimet ovat aina olleet lähellä sydäntäni ja hevosharrastuksen myötä hevoset ovat olleet lehmien ja possujen lisäksi luonnollinen kuvauskohde. Hevosessa kuvauskohteena kiehtoo ehkä eniten sen helppo ohjailtavuus (koittakaapa ohjailla puolivilliä lehmää ja adhd-sikaa...) ja tietenkin kuvauksellinen ulkomuoto. Eläimet ylipäätänsä ovat aina kuvissa omana itsenään.

3. Mikä on ollut parasta tänä kesänä?

- Kylmyydestä ja sateisuudesta johtuen ei ole ollut ötököitä ja yöt ovat olleet inhimillisen viileitä. Muuta hyvää ei kyllä tästä kesästä oikein löydä.

4. Millainen on tavallinen arkipäiväsi?

- Näin tänä kesänä tavallinen arkipäivä alkaa n. 8-9 maissa kesäpossun ruokinnalla ja päättyyi noin 21-22 kesäpossun ruokintaan. Tässä välissä on päivästä riippuen lehmien hoitoa, possujen hoitoa, peltotöitä, puutarhatöitä, metsätöitä, kotitöitä, mitä nyt maatalossa normaaliin päivään kuuluu. Sateisina päivinä vähemmän, hienoina päivinä enemmän. Joskus tehdään koko päivä reippaassa tahdissa ja toisinaan taas isomman osan päivästä voi pyhittää kuville.

Kesällä emolehmät laiduntavat, joten niiden hoitoon kuuluu lähinnä tarkkailu ja tarvittaessa kivennäisten vienti/laitumen vaihto. Talvella ne ruokitaan 2x päivässä ja keväällä poikima-aikaan taas navetassa saatetaan miltein asua auttaen vasikoita elämän alkutaipaleella. Talvella normaali arkipäivä on huomattavasti rauhallisempi, sillä possun ja lehmän hoidon lisäksi on harvoin mitään metsätöitä tai lumien lykkimistä kummenpaa.

5. Miten keräät voimia arjen haasteisiin, mikä auttaa jaksamaan?

- Valokuvaan/rapsuttelen omia eläimiä. Maatalous on myös sen verran oma ala, että pidempien sadejaksojen jälkeen pelkkä töihin pääseminen on jo voimaannuttavaa :D

6. Mitä tavoitteita/suunnitelmia sinulla on loppuvuodelle?

- Saada lopputyö valmiiksi ja valmistua vihdoinkin agrologiksi.

7. Millaisia unelmia sinulla on?

- Tärkein unelma on jäädä joskus jatkamaan kotitilaa. Toinen unelma, tosin luultavasti täysin tavoittamaton, on parantua jo useamman vuoden vaivanneesta sidekudosreumamixistä, tai saada tauti edes remissioon ja elää lääkkeetöntä elämää. Valokuvauksen suhteen unelmani on olla joskus hyvä kuvaaja :D Ei vinoja horisontteja, ei outoja rajauksia, ei päättömiä ihmisiä/jalattomia hevosia..

Haluaisin myös päästä ulkomaille jonkun hyvän valokuvaajan kuvauskurssille. Vielä parempaa jos tälläinen järjestettäisiin Suomessa!

8. Mikä on mottosi?

- Eteenpäin, sano mummo lumessa.

9. Mikä saa sinut erityisen hyvälle tuulelle?

- Hyvä ruoka, kaverit ja Lordi (kissa).

10. Oletko viime aikoina kokenut ahaa-elämyksen? Minkä?

- Valokuvauksen puolella suurin kesän ahaa-elämys on tainnut olla ymmärtää 70-200 Nikkorin sielunelämää: jos kuvattavaa kohdetta seuraa pidemmän aikaa, tarkennus ei 99%-todennäköisyydellä osu kohteeseen, paitsi päivänä jolloin objektiivi on toisella tuulella. Summamutikassa heitetty tarkennus osuu paremmin. Ota noista vanhoista linsseistä kun tuntuu että niillä on aivan oma tahto tarkentamisen suhteen o_o

Otin myös kesän alussa rohkean askeleen ja kokeilin ottaa kuvanmuokkaukseen mukaan valmiita presetsejä, joita olen sitten muokkaillut omaan makuun sopivaksi. Olen tähän mennessä yrittänyt pysytellä maahdollisimman neutraalissa ja luonnollisissa lopputuloksissa sekä tiukasti 2:3 rajauksessa, mutta olen nyt viimeaikoina rikkonut rajoja ihan huolella ja todennut että isokin värien, sävyjen, rajauksen muutos on ok, jos itse tykkää. Fanitan (salaa) useampaa fine art-kuvaajaa ja ulkomaalaista nuorta kuvaajaa, joilla on ihana oma tyyli :D

11. Mitä haluaisit sanoa kollegoillesi?

- Älkää tehkö kuvauksesta pakkopullaa, vaan kuvatkaa sitä ja siellä mikä oikeasti kiinnostaa!

***

Suurinosa minun (todella lyhyen) lukulistan pienistä blogeista on jo haastettu, joten laitan tämän haasteen eteenpäin vain kolmelle blogille. Suositaan nyt Pohjanmaalaista ja valokuvaavia bloggareita.

- Pois tieltä risut ja männynkävyt
- Kisaradalle
- Laukkalähestymisellä

Kysymykset (lyhyestä virsi kaunis ja viimeisen kohdalla loppui mielikuvitus, pahoittelen...)
1. Miksi bloggaat?
2. Tavoitteesi ratsastajana?
3. Haluasitko vielä joskus olla hevosenomistaja vai onko ratsastustunnit sinun juttusi?
4. Esikuvasi ratsastuksessa?
5. Tavoitteesi valokuvaajana?
6. Suosikki kuvauskohteesi? Miksi?
7. Suosikki otoksesi? (lyhyt perustelu)
8. Mitä haluaisit oppia tällähetkellä eniten valokuvauksesta?
9. Millainen olisi unelmiesi kuvauskalusto? Vai oletko tyytyväinen tämänhetkiseen kalustoosi?
10. Onko sinulla suosikkivalokuvaajaa?  jos on, kuka ja miksi juuri hän?
11. Paperikuva: matta vai kiiltävä?

Kuvausvkl: Ylistaro ja Alavus ja objektiivimietteitä

Jostain kumman syystä pakko-päästä-kuvaamaan kisat osuvat aina samalle viikonlopulle ja aiheuttavat sitten mukavan tungoksen kuvajonoon. Kuten taas viime viikonloppuna. Lauantaina olin Ylistarossa kuvaamassa alue-estekisoja ja sunnuntaina Alavuden kenttäkisoja. Tähän väliin kyllä pitää ihan hehkuttaa, että siellä ei satanut! (Lähes kaikkialla muualla sitten satoikin ja illalla meidän lehmät piti käydä evakuoimassa, kun joki nousi puolessa tunnissa yli äyräiden ja pellolle. Saipa hetkenaikaa asua järvenranta tontilla. En saanut tästä valitettavasti kuvaa vedessä kirmaavista lehmistä, koska olin saunassa eikä kukaan muistanut tulla sanomaan, oli niin kiire tullut). Mitä olen Alavuden kenttäkisoissa ollut nyt 4 vuonna, siellä on satanut aina. Ja yleensä vielä ihan reippaasti ja ainakin yhtenä vuonna kisoissa jouduttiin pitämään tauko kauen ukkosmyrskyn takia sillä järjestäjät pelkäsivät hiekkakuopan reunoilla kasvavien mäntyjen kaatuvan tuulessa.

Alavuden maastoradassa suurin erikoisuus on varmaankin tuo hiekkakuoppa. Kuoppa on aivan valtava vanha hiekanottomonttu, jonka pohjalle on rakennettu jos jonkinmoista estettä. Yksi este on nimeltään happomäki ja sitä se todellakin on! Lähes pystysuora hiekkaseinämä jolle lähdetään kohtuullisen ison esteen jälkeen suoraan. Olen kerran yrittänyt luokkataolla kiivetä itse tuon mäen ylös, hapot iskivät jo puolessa välissä... :D

Happomäki

Montun pohjalta löytyy myös kestosuosikkini, vesieste, jonka nimi on kaislikossa suhisee. Kaislikko siellä tosiaan nykyään onkin, joka vuosi siellä on komeammat osmankäämit.

Montun päällä on sitten todella kaunista kangasmetsää. Tuolla metsässä ei vain näe kovin montaa estettä kerralla kuten montussa, joten olen siellä ollut harvemmin kuvaamassa. Nyt kuitenkin menin sinne viimeisen luokan ajaksi, sillä vesiesteellä oli muutama muukin kuvaaja ja vaihtelu virkistää. 

Aamupäivällä ja päivällä ulkokentällä hypättiin estekokeet. Alavuden kenttä on aurinkoisina päivinä aamuisin hieman haastava kuvauspaikka, sillä puolet kentästä on täysin valossa ja toinen puoli täysin varjossa. Valo osuu vielä maneesia vasten olevalle sivulle, jonne ei kuvaamaan pääse, joten iso osa kuvista pitää ottaa varjossa valoisalla taustalla. Päivän edetessä valoa onneksi alkaa tulla  jo koko kentälle,

Vaihtelevien valo-olosuhteiden takia kuvasin suosiolla aukon esivalinnalla. Sattuipa sitten tämmöinen hupsis-automaattivalotukselle. Alkuperäisessö kuvassa hevosessa oli vielä muutama yksityiskohta nähtävissä heikosti, mutta lisäsin hieman mustaa ja kuvasta tulikin aika hauska. Harvoin saa tälläisiä siluettikuvia ulkona.

Tämä este oli myös hieman hankalassa kohtaa. Takaosa oli varjossa ja etuosa jo valossa. Ihmeen hyvin raw-kuvista sai vielä noita valotuseroja tasattua. 

Estekokeiden välissä oli välillä pitkiä taukoja. Oli sitten siinä väliajoilla välillä pakko ottaa tämmöisiä muka taiteellisia kuvia vet-checkistä, joka suoritettiin heti estekokeen jälkeen jokaiselle hevoselle.

Maneesissakin riitti mukavasti valoa nyt kun ulkona oli täysi auringonpaiste. ISO 3200 f/2.8 ja 1/250. Jälkikäsittelynä LR:ssa exposure +0.6 ja black -14.

Ylistarossa oli tälläkertaa kuvaamista ajatellen hieman hankala. Lähes kaikki esteet olivat varsin kaukana kuvauspaikosta, eikä kovin monelta esteeltä saanut yhdeltä paikalta kuvaa. Viimeisen luokan arvosteluna oli vaikeutuva, jossa olikin sitten varsin hauskoja esteitä, Yksi este oli kuin 30cm ristikko joka oli nostettu kuitenkin 120cm ja puomien välissä oli ~40cm rako ja sen alla oli laatikko. Mikälie estetyyppi tämäkin oikealta nimeltään, mutta näytti hauskalta!

En tiedä miksei mieleeni ole aijemmin tullut ottaa estekuvia läheltä, vaakaan ja viistosti edestä. Omaan silmään nämä toimivat oikein hyvin. Vanhojen tuttujen kaavojen rikkominen on näköjään joskus ihan hyödyllistäkin. Tästä kun oppisi tekemään vielä tavan.

Lisää kuvia Ylistarosta: http://tuulian.galleria.fi/kuvat/2015/2-este_ylistaro0108/
Ja Alavudelta: http://tuulian.galleria.fi/kuvat/2015/2-kentta_alavus0208/

Tässä kuvassa lienee aika hyvin tiivistettynä millimetri ongelma. Noin kaukaa on enää paha kuvaa kropatakkaan, koska tiedostokoko putoaa niin pieneksi, ettei kuvasta saa enää oikein muuta kuin nettikuvan.

Vanha tuttu ongelma vaivasi tosin kummassakin kisoissa jonkin verran. Millimetrien puute. Olen nyt vakavasti harkinnut ostavani kesäkäyttöön 70-200mm rinnalla hieman pidemmän putken. Olen pitkään pyöritellyt mielessä sopivia vaihtoehtoja, sillä myös pidempien objektiivien kirjo on aivan valtava! Pyysin vakiokamerakaupastani suosituksia pidempään objektiiviin tarjousten kera, sillä tämä kauppa on kyllä myynyt aina juuri sitä mitä on luvannut, joten käytän hyvillä mielin tässä kohtaa ammattilaisen apua. Suosituksina sain Nikkor 80-400mm, Nikkor 70-300mm sekä Tamron 150-600mm.

Ensimmäinen vaihtoehto rajautui heti pois hinnan perusteella (~2500e!! huhhuh! :D on tämäkin kanssa yksi harrastus missä on kiva köyhtyä). Muutenhan tuo linssi olisi ollut mitä mainioin polttoväliltään ja laadultaan. 70-300mm on myös hinta-laatusuhteeltaan mitä mainioin linssi (~600e), mutta toisaalta sen polttoväli vastaa kinokennolla suurinpiirtein 70-200mm linssiä croppirungossa. D7000 kanssa oli myös ulottuvuusongelmia mm. Seinäjoen raviskan kentällä, maastoesteillä, Ylistarossa ja viime vuonna Tuurissa, joten ehkä 100 lisämillin takia ei kannata tuhlata linssin verran rahaa.

Tamronin superzoomi jäi kyllä kaivelemaan mieltäni. Sen hinta-laatusuhde (~1000e) on kuulemma erittäin hyvä ja useat lehtikuvaajatkin sitä käyttävät, joten tarkennuksen pitäisi olla tarpeeksi nopea myös urheilukuvakseen ja piirron hyvä lähes loppuun asti. Valovoimaltaan linssi on vain 5-6.3, mutta toisaalta jos 600mm linssi olisi valovoimainen, se olisi aivan järkyttävä rysky! Lisäksi linssi tulisi lähinnä vain kesäkäyttöön, joten valon riittävyyden ei pitäisi olla ongelma. Noilla polttoväleillä myös syväterävyys on jo sen verran pieni, ettei valovoimalla siinä mielessä ole niin paljoa väliä syväterävyyden kannalta. Kooltaan tämän pitäisi olla samaa luokkaa kuin nikkorin 70-200 2.8. Paljoa isompi pidemmän linssin ei saisi kyllä ollakaan, sillä silloin vastaan tulevat logistiikkaongelmat moottoripyörän kanssa.

En tiedä, sisäinen tirppa-kuvaajani kyllä heräsi kun katsoin ko. linssillä otettuja kuvia :D Vaikka galleriassa ja täällä onkin vähemmän luonto- ja lintukuvia esillä, tykkään hirveästi rämpiä pitkin metsiä ja tarkkailla ja kuvailla luontoa. Tulevana perjantaina olisi taas vuorossa myös metsätaidon SM-kilpailut, joten se riittänee kertomaan eräjormailu-innostuksestani kaiken. Noissa kisoissa kun keski-ikä on varmasti lähempänä 50v.

Lähes tonni on kuitenkin iso raha ja suomalaisilla kuvausfoorumeilla ko. linssi on saanut varsin ristiriitaiset arvostelut. En tiedä onko tämä vain suomalaisten omaa pakko löytää vika kaikesta-ideologiaa, sillä ulkomaiset testisivustot taas kertovat aivan toista tarinaa ja kehuvat linssiä. Pitänee vielä miettiä ja yrittää löytää jotain arvosteluja miten tämä toimii lintuja isompien (ja vähän hitaampien) kuvauskohteiden kanssa.