torstai 25. kesäkuuta 2015

Kun kerrankin paistaa aurinko..



..niin sitten pölyää jo kentät. Varmasti tuttu ilmiö kaikille (kisa)kentän vieressä seisoneille. Olen jo pitkään natissut kuinka joka kisakuvausreissulla sataa. Viime estekisoissa (välihuomautus 1: 13.6. eli kauan aikaa sitten, hieman on kirjoittaminen jäänyt, hups...mutta kesäpossut, niistäkin vielä myöhemmin) Ylistaron Mäki-Pohdossa nyt sitten aurinko vihdoinkin näyttäytyi ja oli vihdoinkin niin lämmin että laukkuuni varaaman kalsarit jäivät käyttämättä ja jouduin osasta päivää olla t-paidalla (välihuomautus 2: seuraavana päivänä Alavuden koulukisoissa päällä oli taas kaikki toppahousuja myöten joten se siitä kesästä). Ihana aurinkoinen ja hieman tuulinen keli tosin sitten aiheuttaa kuvaajan lempi-ilmiön, eli pölinän. 

Ratsastuskentän pöly on hyvin hienojakoista, joten se osaa tunkeutua kaikkialle. Sen lisäksi että pölyn läpi on hankala kuvata, se menee myös aika näppärästi tekniikan sisään. Kun kenttä pölyää, kannattaa välillä putsata kameraa ja varsinkin objektiiviä, jottei hiekka pääse kulkeutumaan niiden sisään.

Voin nyt useamman objektiivin kokemuksella sanoa, että lievimmilläänkin objektiivin sisään päässyt hiekka heikentää tarkennusta (ja siitä äänestä, mitä linssi pitää tarkennuksen yhteydessä ei edes puhuta. Valokuvauksessa tämä on vain tyyliseikka, mutta videoihin se ääni kuuluu aika pahasti... :D)  ja pahimmillaan se rikkoo varsin näpsäkästi tarkennusmoottorinkin. Pelkkä hiekanpoisto maksaa Jas:llä noin ~100-150e, joten ennemmin kannattaa yrittää pitää hiekka ulkona kameran sisuksista.

Itse kuviin hiekka tuo inhottavan harmaan verhon. Varmasti jokaiselle hevoskuvaajalle tuttu juttu. Sitä harmaata verhoa on myös hyvin hankala yrittää saada muokattua pois.



Case 1: Tähän esteelle tuuli heitti aina välillä inhottavan hiekkamyrskyn. Ei toki mitään pahimpia pölyseinämiä, mutta inhottavan harmaata silti.  Yritin ensin lähteä setvimään tätä kontrastin säädöllä, mutta hetken kotrasti-liukua väännelleenä tulin siihen tulokseen että ei: black ja whites käyttöön. Ihan hirveän usein ei tule tuota whites säätöä käytettyä, koska sillä saa aika helposti valkoisen puhki, mutta tässä se toimi. Yritin vielä varjoja avaamalla ja valotusta lisäämällä saada mustia kohtia auki, sillä kun värit taas toistuivat kirkkaina, oli musta jo useammasta kohtaa täysin pahki.



Case 2: 1 ja 2-luokassa kuvasin hieman vastavaloon tätä estettä, sillä aamusta aurinko ei vielä paistanut aivan pilvettömästi. Kenttä silti pölysi jo jonkin verran. Ylemmän kuvan tavoin tähänkin piti aika reilusti säätää mustaa ja valkoista, mutta vastavalon takia jouduin lisäämään myös kontrastia reippaalla kädellä jotta kuvassa olisi muutakin kuin pelkkää harmaata. Hankalia nämä  kirkkaat esteet kuvaajan kannalta, sillä kun yritin lisätä tähän väriä värisäädöllä, keltainen muuttui niin hirveän räikeäksi että silmiin sattui. Kisakuvia kun ovat, en jaksanut alkaa kikkailemaan värisäätöjen kanssa - niillä olisi voinut erikseen säätää vielä keltaista  harmaammaksi.


Case 3. Koska Ylistarossa pölyolosuhteet olivat varsin kohtuulliset, pitänee tähän kaivaa vähän lämpimimmiltä kesiltä vielä materiaalia. Kurikka v. 2013. Siellä pölysi aika paljon. Tähän väliin pitää sano että minulla on jotain mitä kovin monelle ei varmasti ole. Le shaisse-kansio eli kauheimmat läpi vuosien :D Kun epätoivo iskee voi aina kauhoa tätä kansiota läpi ja huokaista helpotuksesta, kun kuva ei välttämättä ollutkaan niin kauhea. Tämä kuva on tosiaan tuolta köntsä-kansiosta, D90 kuvattu jpg, eli muokkausominaisuudet eivät mitkään hirveän hurjat. Kuitenkin mustan ja valkoisen säädöllä tähänkin sai jotakin tolkku. Hirveä se silti vieläkin on.

***

Pääsin myös pitkästä aikaa riimunnarun jatkeeksi, joten aivan kaikista starteista ei ole kuvia: kaikki päivän kuvat vihdoinkin valmiiksi käsiteltynä. Eihän siihen mennytkään kuin melkein 2vk, uusi ennätys. Ja koska Ylistaro on jättimäisestä kentästään huolimatta kiva kuvauspaikka, loppuun vielä muutama ei hiekkainen kuva päivältä.




7 kommenttia:

  1. Wau mitä kuvia, mielettömän hienoja. Juuri oikeilta hetkiltä, hienot värit, ihanan tarkkoja mutta pehmeitä.

    VastaaPoista
  2. Tunnen tuskasi hiekkamyrskyjen osalta. Veikkaanpa, että pääkaupunkiseudulla Laakson ratsastusstadion on aivan omaa luokkaansa ja hiekka pölisee enemmän kuin missään muualla tuntemassani hevospaikassa. Toki vanhan ratsastuskouluni maneesi oli toinen, jossa kesäaikaan pölyävä hiekka täytti koko maneesin ilman niin, että oli turha edes kaivaa kameraa esiin. Myöskään sateesta en ole ollut kovin innoissani, vaikka yllättäen suht kovassa sateessa saakin aika kivoja kuvia ja ainakin vähän erilaisia kuin ne omat kuvat kisakentiltä yleensä. Tosin hiekkamyrskykin voi olla ihan kiva, jos se rajoittuu vain hiekkakentän pinnan tuntumaan, jolloin se tuo omalla tavallaan vauhdintuntua kuviin - ei niin huonoa, ettei jotain hyvääkin :)

    Le shaisse -kansiota minulta ei ainakaan vielä löydy, tosin ei löydy myöskään kansiota "Kaikkien aikojen parhaat", vaikka sellainen voisi olla ihan hyvä olla olemassa :D

    Kiitos vielä, kun jaoit aiemmin omia kokemuksia kisakuviin sopivasta f-aukosta! Viime sunnuntaina kokeilin taas hiukan pienempää aukkoa, ja sieltä se sopivampi aukko alkoi nyt löytyä: ei ollutkaan f/2.8 oikotie onneen kuin sen yhden, toistaiseksi onnistuneimman otoksen kohdalla :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole kyllä vielä tainnut kertaakaan tulla vastaan kentän pintaan jäävä hiekkamyrskyä. Ne nousee _aina_ juuri suorittavan ratsukon eteen kuin tietäen että ovat edessä. Sateella ei sentään hiekka pölise! Ja olen saanut kehiteltyä kohtuullisen hyvän kamerasuojan, ajattelin siitä täällä hieman kertoa kunhan lopullinen fiksaus on ohi. Sitä on nyt puoli vuotta testattu ja viimeiset parantelut pitäisi saada tehtyä kunhan loput tilaamistani tarvikkeista tulevat ;D Tosin suurinosa menee vain kameran ulkonäön virittelyyn, koska on kiva erottua muista.

      Portfolio on myös työnalla. Ollut jo 2 vuotta. Se tärkein mikä jokaisella kuvaajalla pitäisi olla - näyte omasta taidosta, mutta olen vain senkin edestä kerännyt köntsä-kansiota.

      Ja hienoa kuulla että vinkistä oli apua! Paraniko muuten Canonin piirto himmennyksen myötä?

      Poista
    2. No niin, minä odotankin sitten suurella mielenkiinnolla, minkälaisen sadesuojan olet saanut aikaiseksi! Minulla on käytössä miehen kätköiksi löydetty, varmaankin alunperin videokameralle tarkoitettu sadesuoja, joka alun hankaluuksien jälkeen on osoittautunut erinomaiseksi myös järjestelmäkameran rungon suojaamisessa. Tosin lauantaina tuli koettua varmaan elämäni kovin raekuuro jättirakeilla, ja vaikka kuuron alussa vedin jo totuttuun tapaan kameralle sadetakin ja jatkoin sen jälkeen kaikessa rauhassa kuvaamista, tuli kuitenkin otettua äkkiä jalat alla heti senhetkisen ratsukon saatua ohjelmansa loppuun, kun rakeet rupesivat lyömään omaan päähän sen verran kovalla voimalla. Jälkeenpäin kuulin, että joku ratsastaja oli saanut niistä rakeista oikein mustelmiakin, joten äkkilähtö katoksen suojiin taisi olla ihan aiheellinen :)

      Portfoliossa olisikin tavoitetta. Portfolio valmiiksi seuraavaksi uudeksi vuodeksi? :P

      En osaa oikein sanoa, onko Canonin piirto parantunut aukon pienentämisen myötä. Pienikennoisen vaikkakin valovoimaisen kompaktikameran jälkeen totuttuani täyskenno ja Canonin telezoomi saavat aikaan niin kaunista jälkeä, että olen ollut valtavan tyytyväinen niihin heti ensimmäisistä otoksista asti, ja minusta jo automaattiasetuksilla kamera teki varsin hyvää jälkeä. Suurin huomaamani ero on ollut kisakuvausten puolella, kun siirryin valmiiden kuvausohjelmien/-asetusten käyttämisestä manuaaliasetuksiin. Ehkä pitäisi jossain kohtaa ottaa aikaa ihan vain vanhojen ja uusien otosten vertailemiseen, jos sen eron huomaisi sitten paremmin. Nyt vain on viime aikoina ollut kiire ehtiä tutkia edes ne uusimmat otokset mahdollisimman pian niiden kuvaamisen jälkeen, jotta tuoreimmista kuvista saisi napattua itselleen sen palautteen, mikä onnistui ja mihin pitäisi seuraavissa kuvauksissa kiinnittää taas enemmän huomiota :) Niin tyytyväinen kuin olenkin ollut kameraan ja onnistuneisiin kuviin, se suurimman vau-efektin aiheuttanut otos on edelleen vappuviikonlopulta, kun uskaltauduin ensimmäistä kertaa kokeilemaan manuaalisäätöjä ja laitoin kaikki tappiin eli f-arvonakin oli 2.8. Tässä lienee yksi syy, miksi en ole ollut aivan varma pienemmän aukon mahdollisesti tuomasta kauniimmasta piirrosta :D

      Poista
    3. Minulla olisi tavoitteena saada portfolio kasaan jo kesän aikana, mutta vahvasti veikkaan että käy samallalailla kuin sille opparille :D Venyyy!

      Olen muuten huomannut saman että ne ensimmäiset kuvat kameralla on aina parhaimmat :D Sitten kuvista alkaa taas löytymään vikoja, liekkö jotain uutuuden huumaa ;D

      Poista
  3. The tool includes of a simple self-evaluation check that we combine with particular person information on precise game-play to compute a 우리카지노 gambling habits profile. This information is then used to make a custom-made suggestion for a wholesome taking part in} habits. We are all about entertainment and having enjoyable in a protected and accountable gaming surroundings. Here at Mr Green, we value the customer’s expertise above all else. Beyond ensuring that a game meets the skill-based requirements, game operators additionally need to monitor that players of similar ability levels are matched accordingly to stability the taking part in} subject.

    VastaaPoista