keskiviikko 3. kesäkuuta 2015

Tamma- ja varsanäyttely

Ihan ensimmäisenä "hyvin" tärkeä ilmoitusluontoinen asia:  blogia voi seurata nyt myös bloglovinin kautta. Wuhuu! Ehkä pääsen vielä itsekin joskus somen aikakaudelle :D (Instagrammia tosin saa vielä odottaa kauan, sillä ihan lähiaikoina en ole älypuhelimeen vaihtamassa.)

Ja muistakaa käydä tykkäämässä myös facebook sivuista (@FB: Valokuvaus Tuulia N)! Facebook-sivut päivittyvät huomattavasti aktiivisemmin uusien kuvien osalta, kuin tämä blogi.

***



Käväisin toukokuun puolessa välissä kuvaamassa Seinäjoen raviskalla tamma- ja varsanäyttelyitä. Tässä kohtaan mainittakoon että todellakin käväisin. Näyttelyt alkoivat jo kello 9.00, mutta raahasin itseni paikalle vasta 11 maissa, sillä päivän suunnitelmat olivat aluksi hieman toisenlaiset. Olin lähes 100% varma että 11 maissa olisi jo kaikki 2-vuotiaatkin esitetty, mutta mitä vielä. Juuri viimeinen 1-vuotias suomenhevonen oli vasta kehässä. Seinäjoki olikin vetänyt varsoja näytille aivan valtavasti.


Pääkuvien ottaminen on minulle ehkä se hankalin osuus varsanäyttelyissä. Tykkään kuvata kehässä, vaikka helpommin kuvia saisi varmasti kun pyytäisi erikseen hevosia poseeraamaan. Varsanäyttelyissä hevoset ovat kuitenkin vasta 1-3 vuotiaita ja varsinkin nuorimmille on jo hyvä saatuvus jaksaa esiintyä kehässä.

Olin edellisenä iltana löytänyt youtubesta videon, jossa pitkän linjan luontokuvaaja esitteli Nikonin tarkennusjärjestelmän toimintaa tarkemmin (katso video). Minulla on aina välillä ollut ongelmia tarkentamisen kanssa (varsinkin vanhoilla rungoilla), kun tarkennus on osunut hevosen pään sijasta jonnekin lautasten kohtiille tai puoli metriä liian lähelle. Tuossa videossa Steve Perry kertoi käyttävänsä lähes aina yhden pisteen tarkennusta (jatkuvaa tarkennusta af-c, ei siis kertatarkennusta af-s).

Tähän mennessä olen ollut aivan vannoutunut 3d-tarkennuksen käyttäjä, koska sen kanssa kamera huolehtii tarkennuspisteen siirron jolloin kuvaaminen on mukavan yksinkertaista. Tekniikka ei kuitenkaan omista aivoja, joten välillä kovassa vauhdissa ja tiukoissa mutkissa tarkennus karkaa helposti. Olen tähän asti mieltänyt yhdenpisteen tarkennuksen hitaaksi ja hankalaksi käyttää eläinten kanssa, mutta jos joku kuitenkin pystyy kuvaamaan vielä arvaamattomampia villieläimiä vaihtaen itse tarkennuspistettä, pitäisi sen olla mahdollista myös hevosen kanssa.

Eipä muutakuin lehmää hännästä ja testaamaan. Kuvasin koko näyttelyn yhden pisteen-taktiikalla ja tulokset olivat aika hämmästyttäviä. Siinä missä 3d usein heitti varsinkin pää- ja rakennekuvissa tarkennuksen ohi silmän, ei nyt ohilaukauksia juurikaan tullut. Myös juoksukuvien osumistarkkuus oli varsin hyvää luokkaa.


(Tarkennuspiste oli kummassakin kuvassa suurinpiirtein pään kohtiilla)



Ne on kaikki tarkkoja! :D Seinäjoen raviskalla taustat kuvaamiseen eivät ole mitkään maailman parhaimmat, sillä joka puolella on katosta ja toisia hevosia. Mutta niimpä taitaa olla vähän jokaisen raviradan varikkoalueella.

Steve Perryn sivuilta löytyi myös muita mahtavia vinkkejä kameran käyttöön. Ne on tehty Nikonille, mutta aivan varmasti sopivat myös soveltaen muillekin kameramerkeille.


Muokkausinnostus meinasi taas levitä käsiin näiden kuvien kanssa. Ne varsat jotka pysyvät rauhassa ovat mahtavia fiilistely-kuvauskohteita. Niitä ei vain yleensä kovin montaa joukosta löydy. 2-vuotias lämminveritamma.


Kokeilin vähän uutta tyyliä pääkuvan ottoon. Paljon tilaa ylös. Miten toimii teidän mielestä? Todellisuudessa polttoväli ei riittänyt, joten pakko saneli väljemmän rajauksen. En kuitenkaan loppupeleissä sitten tätä rajannutkaan ihan sääntöjen mukaan.


Tuossa vieressä kulkee kivasti junarata. Ihme ja kumma, harvat hevoset sitä edes vähän säpsähtävät kun junat menevät ohi.


Koko näyttelyn ainoa 3-vuotias. Varsanäyttelyt ovat siitä hauskoja että useat varsat käyvät siellä useampana vuonna, joten varsojen kehitystä pääsee näkemään useampana vuonna. Tamma Ilo Lieska, joka oli näyttelyissä myös vuonna 2013. 1v rakenne - 3v rakenne


Hieman klassisemmalla rajauksella oleva pääkuva. Harmittavasti esittäjän käsi hieman näkyy vielä kuvan reunassa, mutta tiukemmalla rajauksella tästä olisi ehdottomasti tullut omaan silmään liian tiukka. Tässäkin muuten tuo yhden pisteen tarkennus toimi hienosti! Sain tarkennettua hevosen silmään, eikä tarkennus sen jälkeen hiipinyt turvalle tai niskaan. Ihmisen katse hakeutuu luonnostaan silmään, joten yleensä kannattaa yrittää saada varsinkin lähikuvissa tarkennus osumaan niihin. Mikäli silmät ovat terävät, kuva näyttää heti terävemmältä ja mielenkiintoisemmalta, kuin jos tarkennus olisi vaikka hevosen turvassa. Turpalähikuvat tietenkin asia erikseen ;)


Päivän hauskimpia kuvia. Kuinka toimia kun varsa päättää että actioon!!! 
Keep calm ja pidä narusta rennosti kiinni. Tuomaristo hoitaa kyllä järkyttyneenä olemisen.


11 kommenttia:

  1. Hei haha mäki katoin saman videon ja päädyin ykspistetarkennukseen kanssa! Toimi jotenkin paremmin ton 70-200 kanssa, kun ttaas musta tuntuu, että 50mm toimi paremmin 3Dn kanssa. :D Välillä tosin mulla vahingossa lähtee se piste seikkailemaan kun peukku osuu liian lähelle nuolivalikkoa josta mun rungossa vaihdetaan pistettä..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli muuten hyvä video! :D Joskus sitä vaan tarvii hieman takalistolle potkintaa että viitsii jotain uutta kokeilla.

      7000/610 on kanssa pisteenvaihto siitä samasta napista ja ei muuten ole kerta tai kaksi kun olen myös ihmetellyt että missäs ihmeessä se tarkennuspiste on :D Onneksi noissa kummassakaan ei ole kuin se 39 pistettä... 51 olisikin etsimistä kun pisteen kadottaa. Onneksi sen saa siihen keskelle takaisin nopeasti :D

      En ole kyllä itse huomannu mitään eroa 50mm kanssa tarkennustapojen välillä, mutta se nyt onkin niin täynnä hiekkaa (jas ei edes luvannut tehdä sille puhdistusta, koska olisi ollut kalliimpi kuin linssin arvo), että sen tarkennus toimii jokaisella tavalla ihan yhtä hyvin :D

      Poista
    2. Niimpä, liikaa kangistuu aina samoihin asioihin! :D

      Se on hyvä tunne kun katot etsimestä että noh kohta otat sen kuvan ja yhtäkkiä tarkennuspiste lähtee seikkailemaan jonnekkin. Hetken siinä aina hämmentyy!

      Ja siis mulla 50mm tarkentaa hieman taakse, tolla 70-200mm en (onneksi) ole huomannut samaa ongelmaa! On muuten hemmetin outoa käyttää niin sujuvaa tarkennusta ton fiftyn jälkeen, se tarkentaa niin hemmetin nopeesti! Ja mulla ei edes ole tarkennusmoottoria rungossa :-D

      Poista
    3. Sulla on ilmeisesti tuosta 50mm se uudempi moottorillinen versio? :D Minulta löytyy se vanha moottoriton versio, se on kyllä aina tarkentanu nopeasti ja hyvin, jos tarkennus löytyy. Liekkö silläkin osuutta että ensimmäisen ½ vuotta sain tarkennella käsin tuolla, kun ensimmäisessä järkkärissä ei myöskään ollu tarkennusmoottoria (d60). Automaattitarkennus on sen jälkeen tuntunu niin hyvältä ja helpolta :D

      Poista
    4. Joo moottori löytyy! :-D tarkennus on siis ihan ok, veikkaan ettei sisäinen moottori ole niin hyvä sitten kun ei runko tue ollenkaan, 70-200 ei kuitenkaan paljon rungon apua tarvitse näköjään, tai ei ole jäänyt kaipaamaan :D

      Poista
  2. Ihan huippu kuvia, varsinkin tämä viimeinen =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :D Kyllä kun tuota viimeistä ensimmäistä kertaa katseli tietokoneen näytöltä hieman meinasi itseäkin hymyilyttää :D Harvoin saa näyttelykuviin tälläistä toimintaa ja ilmeiden kirjoa mukaan.

      Poista
  3. wau mitä kuvia! Sun kuvissa on niin uskomattoman kivat värit ja ne on niin mahtavan laatusia.. Saako kysyä miten käsittelet kuvia jotka on otettu niin aurinkoisena päivänä että valkoiset osat meinää palaa puhki ja toinen puoli hevosesta on taas aivan varjossa.. Tuntuu että niistä ei millään saa järkeviä kuvia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ja sori tällanen kysymys tulva, mutta kun käsittelet sun kuvia varmaan tarkennat sitä kuvaa niin laitatko ns"pohjalle" pehmeyttä luminancea tai masking kohtaa vai tarkennatko pelkästään?

      Poista
    2. Kiitos! Nikon tekee hyvät värit aika luonnostaan :D

      Kun tommosia oikeen kirkkaan päivän kuvia käsittelen, yritän LR:n shadow-säädöllä avata mustia kohtia ja highlight-säädöllä samalla estää valkoista palamasta puhki. Samalla black ja white säädöllä yritän saada sävyt näyttämään vielä luonnollisilta.

      Hankalaa se on, mutta jos on oikein paha annan valkoisen vähän puhki välillä mennäkin. Jos on oikein hankala kohta, saatan joskus ottaa sen pensselityökalun (en muista nyt nimeä) ja sillä maalata erikseen käsitelvät kohdat ja sitten säätää tätä kohtaa erikseen. Ja kaikkea ei saa aina edes kuvankäsittelyllä korjattua.. :D aivan hirveät poistan samantien, jottei epätoivo iske kun pitää alkaa käsittelemään.

      Yleensä maskingillä poistan vähän kohinaa pohjalta :) Raw-kuvissa on aina vähäsen kohinaa ja rakeisuutta, koska kamera ei sitä erikseen poista niinkuin jpg-kuvista. Luminance löytyy ainakin minun ohjelmasta värivalikosta, mutta käytän sitäkin aina välillä jos huomaa että joku tietty värisävy on liian vaalea/tumma.

      Poista
    3. Kiitos todella paljon vinkeistä!

      Poista