Suomenhevosviikko & muokkausmaraton

Suomenhevoset ovat friisiläisten ja connemarojen ohella yksi lempikuvauskohteistani. Vaikka niillä ei olekaan friisiläisten komeita liikkeitä ja ryhtiä, eikä connemaran kaunista päätä, kuvauskohteena ne ovat yleensä ihanan järkeviä, suloisia ja monipuolisia. Läsillä ja pitkällä & paksulla harjalla varustettua liinakkoa ei voita mikään.

Pääsinkin tälläviikolla kuvaamaan useampaa ihanaa suomenhevosta (paria hienoa koiraa ja puoliveristä unohtamatta!), aika mahtava viikko siis. Aktiivisen kuvausviikon varjopuolena on sitten hyvinkin aktiivista kuvankäsittelyä. Lauantaista asti ahkeroitu joka päivä, ja siltikin vasta puolet kuvista valmiina (kunhan kuvat jossain välissä loppuvat, niin jatkan myös kuvauskoulua, jos vaikka saisi senkin siihen pisteeseen että voisi kertoa lisää tästä ihanasta tavasta viettää aikansa :D).

Jotta kuvien käsittely ei vain loppuisi missään välissä kesken, tykkään tehdä kuville myös ns. erikoiskäsittelyjä, eli sävytystä, erilaisia mustavalkosäätöjä, valkotasapainolla ja valotuksella leikkimistä ja gradientteja (siis mitä...? lue alempaa).

Riikka & Mikko: vas. peruskäsitelty, oik. enemmän käsitelty

Koska kaikilla ei ole samanlainen maku käsiteltyjen kuvien suhteen, jätän aina talteen myös alkuperäisen (peruskäsitellyn kuvan. Lightroomissa tämä on tehty käteväksi, sillä oikealla hiiren napilla kun kuvaa klikkaa löytyy valikosta create virtual copy. Kun virtuaalisen kopion on tehnyt, kannattaa muistaa ettei mene poistamaan alkuperäistä. Silloin katoaa myös kopiot, nim. kokemusta on, mutta onneksi Lightroomissa toimii kumoa- eli ctrl+z- toiminto.

Ihana suomenhevosten värisuora

Vaikka talvi on ihanaa aikaa kuvata, aiheuttavat pilviset talvipäivät omat ongelmansa valotuksen kanssa ainakin minulle. Mikäli en ylivalota kuvia, sitten ne ovat hyvin harmaita ja alivalottuneita. Hämäränä talvipäivänä kameran näyttö vielä hämääkin jonkin verran, kun kuvat näyttävät todellista kirkkaammilta. Alivalotus on kuitenkin aina pienempi paha kuin ylivalotus, sillä varsin raw-tiedostoissa tummanharmaaltakin näyttävältä alueelta löytyy yleensä kohtuullisen hyvin sävyjä. Pulkipalaneesta valkoisesta ei ole mahdollisuutta enää mitään löytää.

Harmaiden päivien kuvat ovat värimaailmaltaan yleensä hieman tylsiä, joten tykkään niiden kanssa leikkiä vähän enemmän. Varsinkin sävytyksellä (Split Toning) on kiva vetää kuvanmuokkausövereitä :D

Kirjaston aarteita & gradientti

Kävin muutama viikko sitten lainaamassa kirjastosta Docendon Photoshop Lightroom 4 valokuvaajalle (kirj. Pekka Potka). Olen sitä lukenut aina vähän väliä kun Lightroom on joko tuonut tai exportannut kuvia. Launtain kuvien aikana pääsin kohtaan jossa kerrottiin työkalusta gradientti (alakuvassa ympyröitynä). Hetki sillä pitikin leikkiä ja rakastuin täysin! Gradientti-työkalulla voi luoda kuviin erilaisia liukuja. Sävytys-friikille siis uusi lempityökalu, koska nyt kuvan osia pystyy erikseen sävyttämään.

Suosittelen tuota kyseistä kirjaa kaikille jotka haluavat oppia vähän lisää Lightroomista. Vaikka se on kirjoitettu 4 versiolle, sen ohjeet sopivat aivan täydellisesti myös 5 versiolle. 4:sta vanhemmista versioista saattaa jotain ominaisuuksia puuttua, mutta kirjan perusohjeet toimivat kyllä vanhoillakin lightroomeilla.

Tässä hieman överimalli, mutta överistä idean näkee paremmin:

Tein tähän kaksi gradienttia, joista alakulmassa on sinertävä ja yläkulmassa kellertävä. Gradientti ei värjää kuin pienen osan kuvasta, jolloin koko kuvasta ei tule samansävyistä. Alla ei-ihan-niin-överi malli, mutta ainakin minusta tuo kellerrys taustalla luo kivasti hieman aurinkoista fiilistä kuvaan vaikka aurinko ei näitä kuvatessa paistanutkaan.

Toinen vielä hillitympi gradientti. Ylälaidassa hento keltainen liuku, joka toi tähänkin vähän valoa harmauteen.

Ja päivä jatkuu... milläs muullakaan kuin kuvankäsittelyllä ja uudesta kameranrungosta haaveilulla. 12.-15.2. pidettävissä CP+ -messuilla tulee ainakin Nikonilta uusia kameroita. Saa nähdä, joudunko perumaan puheeni täysikennoisesta (en koskaan osta), vai tuleeko Nikonilta vihdoinkin markkinoille d300s korvaaja malli. Täysikenno houkuttaisi paremman kestävyyden, herkkyydensiedon ja raw-kuvaukseen lisäpotkua antavan isomman dynamiikan puolesta, mutta samalla huolettaa yltääkö 70-200mm enää minnekään kisoissa, kun croppikerroin katoaa.

Onko kenelläkään kokemuksia täysikennoisesta digijärjestelmästä eläinkuvauksessa?