Suomenhevosviikko & muokkausmaraton

Suomenhevoset ovat friisiläisten ja connemarojen ohella yksi lempikuvauskohteistani. Vaikka niillä ei olekaan friisiläisten komeita liikkeitä ja ryhtiä, eikä connemaran kaunista päätä, kuvauskohteena ne ovat yleensä ihanan järkeviä, suloisia ja monipuolisia. Läsillä ja pitkällä & paksulla harjalla varustettua liinakkoa ei voita mikään.

Pääsinkin tälläviikolla kuvaamaan useampaa ihanaa suomenhevosta (paria hienoa koiraa ja puoliveristä unohtamatta!), aika mahtava viikko siis. Aktiivisen kuvausviikon varjopuolena on sitten hyvinkin aktiivista kuvankäsittelyä. Lauantaista asti ahkeroitu joka päivä, ja siltikin vasta puolet kuvista valmiina (kunhan kuvat jossain välissä loppuvat, niin jatkan myös kuvauskoulua, jos vaikka saisi senkin siihen pisteeseen että voisi kertoa lisää tästä ihanasta tavasta viettää aikansa :D).

Jotta kuvien käsittely ei vain loppuisi missään välissä kesken, tykkään tehdä kuville myös ns. erikoiskäsittelyjä, eli sävytystä, erilaisia mustavalkosäätöjä, valkotasapainolla ja valotuksella leikkimistä ja gradientteja (siis mitä...? lue alempaa).

Riikka & Mikko: vas. peruskäsitelty, oik. enemmän käsitelty

Koska kaikilla ei ole samanlainen maku käsiteltyjen kuvien suhteen, jätän aina talteen myös alkuperäisen (peruskäsitellyn kuvan. Lightroomissa tämä on tehty käteväksi, sillä oikealla hiiren napilla kun kuvaa klikkaa löytyy valikosta create virtual copy. Kun virtuaalisen kopion on tehnyt, kannattaa muistaa ettei mene poistamaan alkuperäistä. Silloin katoaa myös kopiot, nim. kokemusta on, mutta onneksi Lightroomissa toimii kumoa- eli ctrl+z- toiminto.

Ihana suomenhevosten värisuora

Vaikka talvi on ihanaa aikaa kuvata, aiheuttavat pilviset talvipäivät omat ongelmansa valotuksen kanssa ainakin minulle. Mikäli en ylivalota kuvia, sitten ne ovat hyvin harmaita ja alivalottuneita. Hämäränä talvipäivänä kameran näyttö vielä hämääkin jonkin verran, kun kuvat näyttävät todellista kirkkaammilta. Alivalotus on kuitenkin aina pienempi paha kuin ylivalotus, sillä varsin raw-tiedostoissa tummanharmaaltakin näyttävältä alueelta löytyy yleensä kohtuullisen hyvin sävyjä. Pulkipalaneesta valkoisesta ei ole mahdollisuutta enää mitään löytää.

Harmaiden päivien kuvat ovat värimaailmaltaan yleensä hieman tylsiä, joten tykkään niiden kanssa leikkiä vähän enemmän. Varsinkin sävytyksellä (Split Toning) on kiva vetää kuvanmuokkausövereitä :D

Kirjaston aarteita & gradientti

Kävin muutama viikko sitten lainaamassa kirjastosta Docendon Photoshop Lightroom 4 valokuvaajalle (kirj. Pekka Potka). Olen sitä lukenut aina vähän väliä kun Lightroom on joko tuonut tai exportannut kuvia. Launtain kuvien aikana pääsin kohtaan jossa kerrottiin työkalusta gradientti (alakuvassa ympyröitynä). Hetki sillä pitikin leikkiä ja rakastuin täysin! Gradientti-työkalulla voi luoda kuviin erilaisia liukuja. Sävytys-friikille siis uusi lempityökalu, koska nyt kuvan osia pystyy erikseen sävyttämään.

Suosittelen tuota kyseistä kirjaa kaikille jotka haluavat oppia vähän lisää Lightroomista. Vaikka se on kirjoitettu 4 versiolle, sen ohjeet sopivat aivan täydellisesti myös 5 versiolle. 4:sta vanhemmista versioista saattaa jotain ominaisuuksia puuttua, mutta kirjan perusohjeet toimivat kyllä vanhoillakin lightroomeilla.

Tässä hieman överimalli, mutta överistä idean näkee paremmin:

Tein tähän kaksi gradienttia, joista alakulmassa on sinertävä ja yläkulmassa kellertävä. Gradientti ei värjää kuin pienen osan kuvasta, jolloin koko kuvasta ei tule samansävyistä. Alla ei-ihan-niin-överi malli, mutta ainakin minusta tuo kellerrys taustalla luo kivasti hieman aurinkoista fiilistä kuvaan vaikka aurinko ei näitä kuvatessa paistanutkaan.

Toinen vielä hillitympi gradientti. Ylälaidassa hento keltainen liuku, joka toi tähänkin vähän valoa harmauteen.

Ja päivä jatkuu... milläs muullakaan kuin kuvankäsittelyllä ja uudesta kameranrungosta haaveilulla. 12.-15.2. pidettävissä CP+ -messuilla tulee ainakin Nikonilta uusia kameroita. Saa nähdä, joudunko perumaan puheeni täysikennoisesta (en koskaan osta), vai tuleeko Nikonilta vihdoinkin markkinoille d300s korvaaja malli. Täysikenno houkuttaisi paremman kestävyyden, herkkyydensiedon ja raw-kuvaukseen lisäpotkua antavan isomman dynamiikan puolesta, mutta samalla huolettaa yltääkö 70-200mm enää minnekään kisoissa, kun croppikerroin katoaa.

Onko kenelläkään kokemuksia täysikennoisesta digijärjestelmästä eläinkuvauksessa?

Melkein studiossa

eli toisinsanoen siis Manunkylän Ratsutallin heinäladossa, jossa kuvattiin viime viikonloppuna pieni laumallinen, toinen toistaan hienompia hevosia.

Pienen kotistudion voi löytää tallista kuin tallista. Aurinkoisena päivänä studioon ei tarvita kuin oviaukko, johon aurinko pääsee paistamaan. Kun talli pidetään pimeänä, riittää tämä jo yleensä jättämään taustan tummaksi ja kohteen valoisaksi. Harmaana ja pimeänä päivänä (ja tummia hevosia kuvatessa) tarvitaan jo vähän enemmän tuuria ja kuvankäsittelyä.

Kuinka ollankaan, säähän oli tietenkin kumpanakin päivänä pilvinen. Vaaleimpien hevosten kuvia ei kumpanakaan päivänä juuri tarvinnut jälkikäteen muokkailla, mutta lauantaina päivän tummin poni jätettiin kokonaan kuvaamatta lato-studiossa ja sunnuntain ruunikko-ponikin tuotti jo vähän ongelmia varsinkin mustien korvanpäiden kera. Vaikka mitä teki, ne meinasit kokoajan hukkua mustaan taustaan.

Kuvausvaiheessa olisi ehkä voinut kokeilla salaman käyttöä, mutta eläinten kanssa kameran kiinteä salama yleensä vain tekee enemmän hallaa kuin hyötyä kuviin (pitäisi ehkä hankkia ulkoinen salama, tai pitää muovimukia kuvauskeikoilla mukana).

Joten ei muutakuin Lightroom laulamaan. Kun oikean tekniikan löysi, ei näitäkään kuvia loppujen lopuksi edes paljoa tarvinnut muokata. Tummensin taustaa mustemmaksi Basic-taulun mustan säädöllä, lisäsin vähän kontrastia, valkoista ja valotusta. Taustalle jääneet moskat siloitin vielä adjustment brush:lla - korvien kärjet saivat tuolla samalla siveltimellä vielä sipaisun lisää valotusta.

Lightroomilla pystyy hyvin peittämään ja kloonaamaan myös yksinkertaisia epämääräisyyksiä pois kuvista. Tämä kuva sai perussäätöjen lisäksi karmin- ja pyöröpaalin poiston.

Tästä kuvasta näkee yhden suuren syyn miksi kuvaan raw-kuvia. Koska kuvaaja melkein muisti vaihtaa maneesista ulos siirtymisen jälkeen ensimmäiseen kuvaan valkotasopainon, heppa näyttää muokkaamattomassa kuvassa enemmän jäätyneeltä my little-ponilta kuin komealta kouluruunalta.

Raw-kuvissa valkotasapainoa pystyy jälkikäteen säätämään lähes rajattomasti, toisin kuin jpg-kuvissa. Raw:ssa kuviin ei tallennu mitään pysyvää valkotasapainoa, vaan jälkikäteenkin käytettävissä on (ainakin LR 5+Nikon d7000 yhdistelmällä) 2000-50 000 kelvinin säätöasteikko (temp) sekä -150- +150 vihreästä magentaan säätö (tint, (tälle en ole mitään järkevää suomennosta vielä löytänyt)). Ehkä kätevintä koskaan.

Rautiaan erisävyt osottautuivat kumpanakin päivänä kaikkein helpommiksi. Nämä kaikki kuvat ovat melkein suoraan kamerasta. Hieman terävöitystä, rajausta, mustan tummennusta ja kontrastia, siinä se. Joistakin piti hieman kloonata lumihiutaleita pois (kesällä kärpäsiä häiriköinä, talvella lumihiutaleita...).



Joitain kuvia tuli myös normaalin käsittelyn lisäksi hieman muokkailtua enemmän. Värillinen + reilu sävytys ei oikein näihin mustataustaisiin sopinut, mutta mustavalkoisena ja hieman seepiaanpäin sävytettynä joistakin kuvista tuli todella kivoja. Myös pieni seepiaan sävytys värillisenä näytti rautiaiden pääkuvissa ihan kivalta.

Eihän tämä mitään kunnon studiota, oikeilla valoilla ja taustakankailla päihitä, mutta hevosille varmasti mukavempi vaihtoehto kuin räiskyvät salamat ja uusi tilanne. Joskus olisi kyllä vielä hienoa omistaa oma mukana kulkeva studio, jonka voisi virittää maneesiin tai kentälle, jolloin myös kokovartalokuvat onnistuisivat ja valolla pääsisi enemmänkin leikkimään. Sitä ennen on kuitenkin hyvä jatkaa harjoittelua oviaukoissa - niitäkun yleensä löytyy joka rakennuksesta :)

Pieni kuvakoulu osa I: Kalusto

Kuvaan tarvitaan aina jonkinnäköinen kamera, joten kalustosta on hyvä aloittaa. Mihin kannattaa panostaa, ja missä voi säästää.

Kyllä, se on filmijärjestelmäkamera! :D Eivät ne ole vielä maailmasta kadonneet

Kamera/runko

Halpojen aloittelijarunkojen hinnat ovat nykypäivänä niin alhaiset, että jos valokuvaus kiinnostaa vähäänkään, kannattaa pokkarin sijasta hankki pieni jäjestelmäkamera. Kameran valitsemisessa kannattaa kiinnittää huomiota lähinnä siihen, kuinka hyvin se sopii omaan käteen, toisinsanoen mikä tuntuu luontevimmalta käyttää. Aloittelijasarjan (Nikon D5***,D3***,D40/60 *, Canon tuhat- ja satasarja ****D-***D) kameroissa on sisältä katsottuna hyvin vähän eroja. Tärkeimmät ominaisuudet eläinkuvausta varten, joita kamerassa kannattaa vertailla on sarjakuvausnopeus ja ISO-herkkyys. Eläimiä kuvatessa nopeammalla kameralla saa helpommin onnistuneita kuvia nopeasti liikkuvasta eläimestä. Korkea ISO-herkkyys taas helpottaa kuvien ottamista hämärässä.

Tästä pykälää ylempänä ovat harrastelijarungot, joita löytyykin sitten Nikonilta ja Canonilta jo niin croppikennoisena (kuten aloittelijakameroissa) kuin täysikennoisina. Harrastelijarungot ovat yleensä aloittelijarunkoja paremmin säätiivistettyjä, hieman nopeampia, niissä on parempi tarkennusjärjestelmä sekä parempi kohinansieto, mutta ne ovat myös hieman kalliimpia. Harrastelijarunko on hyvä valinta, mikäli haluaa ettei kamerasta heti tule rajat vastaan.

Täysi- ja croppikennoisen kameran erona on kuvakennon koko, joka on croppikennoisella kameralla huomattavasti pienempi kuin täysikokoisella. Täysikokoinen kenno tekee kamerasta tarkemman, paremmin suuria ISO-herkkyyksiä kestävän (sekä todella kalliin), mutta toisaalta taas croppikenno tuo zoomeihin lisäpituutta (croppikerroin n. 1,4-1,6). Tavallinen harrastelija pärjää pitkälle croppirungollakin ja säästää näin euroja parempaan optiikkaan.

Itse olen tähän asti käyttänyt vain croppirunkoja (ja ellen lotossa voita, käytän jatkossakin), sillä halvimmatkin Nikonin täysikennoiset maksavat 1600e, ammattitykeistä puhummattakaan ja croppirungon tuoma lisäpituus optiikkaan on vain todella kätevä eläimiä kuvatessa (70-200mm objetiivi vastaa croppirungolla n. 105-300mm objektiiviä).

(* Huom! Nikonilla ei D5***,D3***,D40/60-kameroissa ole mukana omaa tarkennusmoottoria. Tämä pitää huomioida kun ostaa kameraansa objektiivejä. Tarkennusmoottorin tunnus objektiiveissä: HSM/AF-S/USM)

Objektiivit 

Kuvanlaadun kannalta runkoa tärkeämpi ostos on objektiivi. Pääsääntöisesti kannattaa suosia oman merkin objektiivejä, mutta Sigma ja Tamron tekevät myös laadukkaita valovoimaisia linssejä. Objektiivi vaikuttaa hyvinkin paljon siihen, miten tarkka kuvasta piirtyy. Eläinkuvausta varten on hyvä olla ainakin telezoom-objektiivi, sekä lyhempi objektiivi lähikuviin. Suuri valovoima (pieni f-luku) on maneesissa kuvatessa eduksi, mutta valovoimaiset objektiivit ovat myös kalliita. Laadukkaat objektiivit ovat hyvin pidettyinä kestäviä, joten niitä uskaltaa ostaa myös käytettyinä.

Ei se runko vaan se linssi: Vasemmanpuolimmainen otettu sigman 70-200mm f/2.8 (+Nikon d90) ja toinen muistaakseni Nikkorin 55-200mm f/4-5.6 linssillä (+D3100). Sama paikka ja sama este. // edit. Kirjoittaja alkaa opetella kumpi on oikea ja kumpi vasen..

Teleobjektiivi ja lyhemmät zoomit

Yleensä rungon mukana tulee ns. kittiobjektiivi, joka on yleisimmin 18-55mm f/3.5-5.6. Tämä on hyvä peruslasi harrastelukuvailuun, mutta eläimiä kuvatessa ja ratsastuskisoissa se jää auttamatta liian lyhyeksi. Omaa budjettia miettien kannattaa sille hankkia joku seuraavista teleobjektiiveistä kaveriksi, uutena tai käytettynä (halvimmat ylinnä, oma merkki=Canonille Canon, Nikonille Nikkor):

Nikkor 18-55 f/3.5-5.6 ja 70-200mm f/2.8.
Kokoero on näillä valtava ja kannattaakin
miettiä, haluaako kantaa näin isoa
mörssäriä mukanaan.

• Oman merkin 55-200mm f/4-5.6
• Oman merkin 70-300mm f/4-5.6
• Oman merkin 70-200mm f/4
• Sigma/Tamron 70-200mm f/2.8
• Oman merkin 70-200mm f/2.8 

Jokaisesta lasista löytyy niin kuvanvajaallinen (Nikkor=VR, Canon=IS, Sigma=OS, Tamron=VC), kuin vakaajatonkin malli. Mikäli kuvaat paljon maneesissa, voi kuvanvakaajasta olla hyötyä, mutta myös ilman sitä pärjää hyvin. Sigman/Tamronin halvat, valovoimattomat telelinssit kannattaa jättää kaupan hyllyyn. Ne ovat parhaimmillaan paperipainoina. Lintuja ja villieläimiä kuvaava saa suunnata katseensa yli 300mm objektiiveihin, sillä 200mm on polttovälinä yllättävän lyhyt.



Jos objektiivivalikoimaansa haluaa kasvattaa vielä muilla valovoimaisilla zoomeilla, kannattaa katsella 18-55mm:lle valovoimaisempaa vaihtoehtoa. 24-70mm on polttoväliltään hyvin eläinkuvaukseen sopiva, sillä kun zoomi ylettyy hieman kauemmaksi ei tarvitse mennä ihan puru/potkuetäisyylle. 16 tai 17-35mm on omiaan mikäli haluaa kuvata tallin sisällä tai isonenäisiä eläimiä.

•  24-70 mm f/2.8 
• 16/17-35 mm f/2.8

Kiinteä objektiivi

Kiinteät objektiivit tarjoavat parempaa valovoimaa ja piirtokykyä pääsääntöisesti halvemmalla hinnalla kuin teleobjektiivit. Ne sopivat erittäin hyvin potretti- ja yleislinsseiksi, joilla pystyy myös kuvata hyvin sisätiloissa. Kuten nimi jo kertookin, ne ovat polttoväliltään kiinteitä, eli niillä ei pysty zoomaamaan.

• 35mm f/1.8
• 50mm f/1.8
• 85mm f/1.8

Nämä objektiivit ovat kaikki hyviä yleisobjektiivejä, jotka eivät yleensä edes ole hinnalla pilattuja. Mikäli haluaa näistä vielä astetta parempaa, jokaisesta polttovälistä on markkinoilla f/1.4 valovoimalla olevia vaihtoehtoja. Omaan kalustooni on kuulunut Nikkor 50mm f/1.8 jo ties kuinka kauan. Se on palvellut uskollisesti tilanteessa kuin tilanteessa ja näppärän koon takia myös lähtee kaikkialle mukaan.

50 mm:stä on kaikkeen. Vaikka tämä on ollut kaikista halvin objektiivini, tykkään siitä kaikkein eniten. Se piirtää kauniisti ja tarkasti ja hyvän valovoiman ansiosta kuvat onnistuvat hämärämmälläkin säällä.

Mikäli lompakko pullistelee ja kuvaat paljon maneesissa, kannattaa myös harkita oman kalustonsa kerryttämistä 135mm f/2, objektiivillä. Tämä on todella hintava lasi, mutta valovoimaltaan, pituudeltaan ja piirroltaan varsin ylivertainen muihin nähden.

Mistä objektiivejä, kameroita ja kuvaustarvitteita kannattaa katsella?

Objektiivejä ja kameroita sekä muita kameratarvikkeita löytää käytettynä kameraliikkeistä. Kameraliikkeet pyytävät yleensä kuitenkin ennemmän kuin yksityiseltä ostettu, mutta tällöin voi yleensä olla varma että tuota on sitä mitä luvataan ja kaupat pystyy tarvittaessa purkamaan.

Netistä löytyy facebookin Valokuvaajan kirppiksen myös lisäksi kaksi hyvää ja luotettavaa myyntifoorumia. www.kameralaukku.com & www.digicamera.net . Ulkomailta löytää tavaraa usein vieläkin halvemmalla ja ainakin ebay:ssa liikkuu myös paljon kameratarvikkeita.

Jos haluaa tavaransa ostaa uutena, kannattaa ensin paikallisen valokuvausliikkeen lisäksi katsella myös Rajalan valikoimia. Vaikka hinnat ovat välillä keskimääräistä korkeammat, on tämä liike testattu hyväksi - takuu toimii justiin eikä melkein ja toimitukset ovat todella nopeita.

Muut kivat härpäkkeet

Akkukahva

Mikäli kuvaat paljon kisoja, tai pitkiä aikoja, on akkukahva todella kätevä. Akkukahvaan voi virittää joko tavalliset AA-patterit tai 2 normaalia kameran akkua ja tällöin kamerassa riittää virtaa pidemmälle. Pattereiden hyvä puoli on, että niitä saa lähes joka kaupasta ja  jos virta loppuu kesken reissun, ei tarvitse etsiä kissojen ja koirien kanssa paikallista kameraliikettä ja toivoa parasta että heillä olisi kameraan sopiva akku.

Akkukahva tuo myös tukevuutta ja tasapainoa, mikäli kameran nokassa on painava objektiivi.

Muistikortit

Niitä ei koskaan voi olla liikaa. Muistikorteissa kannattaa suosia niitä, joiden kirjoitusnopeus on vähintään 30 Mb/s. Hitaammat eivät välttämättä kerkeä tallentaa pitkää sarjatulitusta, vaan hyytyvät parin kuvan jälkeen. Jpg kuvia ottaessa 4, 8 ja 16 GB:n kortit ovat sellaisia, että niihin mahtuu jo hyvin kuvia. Mikäli kuvaat raw-kuvia, kannattaa suosiolla valita vähintäään 32 tai 64 GB:n kortti, sillä raw-kuvat vievät paljon tilaa.

Normaaleja, pieniä ja lätysköjä SD-muistikortteja (jotka käyvät suurimpaan osaan digikameroista) myydään kahta eri mallia: SDXC ja SDHC. SDHC kortteja myydään kokoon 32 GB asti ja ainakin kaikki tähän mennessä vastaan tulleet SD-kortteja käyttävät kamerat ovat näitä tukeneet. SDXC kortit ovat taas pääsääntöisesti siitä isompia, aina 2 TB asti. Varsinkaan vanhemmat kamerat eivät kuitenkaan tue SDXC-kortteja, joten ennekuin ostat tälläisen, kannattaa varmistaa sopivuus joko myyjältä tai kameran käyttöohjeesta.

Kaksi erilaista SD-korttia: SDXC (vas) ja SDHC

Kameralaukku

Näitä saa 1000 eri mallissa, kuosissa ja koossa. Tee-se-itse-ihminen tuunaa vanhasta lempilaukustaan uniikin kameralaukun helposti vanhan retkipatjan ja kangassuikaleiden avulla. Armeijalle valmistetut kaikenkestävät reput ovat myös hyvä valinta: www.varusteleka.fi/fi/group/keskikokoiset-reput/1380

Suojaflitterit

Kameralaukkuakin tärkeämpi objektiivin suojelusenkeli on objektiivin eteen pyöräytettävä suojaflitteri (myös UV-suodin on tähän hyvä). Flitteri on lasinen suojalevy, joka suojaa objektiivin pintalasia naarmuilta ja pölyltä. Tämän pitäisi kuulua jokaisen kuvaajan perusvarustukseen, ainakin kalleimpien putkien nokkaan. 

Olen jo 2 kertaa saanut todistaa tämän pienen lasinpalan tärkeyden, kun 70-200mm:n etulinssi on syystä tai toisesta ottanutkin vähän enemmän osumaa ja suojafiltteri on mennyt tuhannen sirpaleiksi ilman että objektiivin etulinssiin on jäänyt mitään jälkeä. Nykyään tuo pidempi zoomi on ilman suojaflitteriä vain puhdistuksen ajan.

Kameramuki

Canonistille tai Nikonistille. Se on vain saatava.

Pieni kuvakoulu: toiveet sisällöstä?

Aina aika ajoin saan sähköposteja, joissa kysellään kuvausvinkkejä ja neuvoja sekä suosituksia mihin kannattaisi panostaa. Muutama vuosi takaperin kirjoitin pienen valokuvausoppaan nettiin (Apua! Kamerani ei tottele), ja lyhyen olemassa olon aika sivuilla kävikin paljon väkeä. Viuhka.fi-palvelun lopettaessa siirsin kotisivuni omalle domainilleni, mutta koska lahopää on lahopää, unohdin kopioida sivuston ja se katosi bittiavaruuteen. Uusi sivusto on kyllä kirjoituksen alla, mutta tällähetkellä näyttää että se valmiistuu hitaammin kuin Nikonin päivitys D300s rungolle (joka saisi pikkuhiljaa jo tulla!), joten ajattelin kirjoittaa tänne hyvin yksinkertaiset ja lyhyet kuvausohjeet.

Mistä aiheesta haluaisitte lukea?

Toteutan tämän pitkälti toiveiden (ja oman osaamiseni) mukaan, jotta tästä ei tulisi vain tylsää jauhantaa tekniikasta ja perusteista, vaan että tästä olisi myös hyötyä muille. Seuraavista aiheista on tulossa ainakin pintapuolinen raapaisu (toiveesta myös laajemmin), mutta kaikkea maan ja taivaan välitä saa toivoa (kommentilla tai sähköpostilla).

• Kuvankäsittely (jpg/raw): lightroom, gimp/windows kuvavalikoima
• Liikekuvaus
• Maneesikuvaus
• Millainen kalusto eläinkuvaukseen?

Kaksi päivää Pantsua

Jo parina vuonna tapahtumakuvauskauden on päässyt aloittamaan tai lopettamaan huippuluokan valmennuksella, kun Piia Pantsu on käynyt pitämässä valmennusta Lehtimäellä. Tänä vuonna valmennus pidettiin 5.-6. tammikuuta, ja mukana oli 5 ryhmää eri tasoisia ratsukoita aina seuratasolta Suomen huipulle.

Lehtimäen maneesi on kuvauspaikkana yksi mukavimmista maneeseista Pohjanmaalla, sillä hyvän valaistuksen lisäksi se on lämmin. Aika luksusta näin hallikaudella, että vaikka tiistai-aamuna mittari lähtiessä näytti -29, ensimmäisen ryhmän jälkeen piti vaatetusta kun alkoi tulemaan hiki.

Vilukissan paratiisi. Ainoa todiste paukkupakkasesta oli tuo ihana sumupilvi joka leijaili maneesiin aina oven avautuessa.

Maanantaina kaikki ryhmät harjoittelivat kavaleteilla ja kiemurauralla pitkän aikaa, ennen kuin tunnin lopussa alkoivat hyppäämään muutamaa estettä ja linjaa. Ei siis valokuvauksen kannalta mitään superpäivä, sillä Opistolla katsomot maneesinpintaan nähden todella ylhäällä ja kouluratsastusta on katsomosta hankala kuvata ilman että hevoset näyttäisivät töppöjaloilta.

Tiistaina jokainen ryhmä menikin jo (todella) pitkää rataa. Olin kuitenkin koko päivän myös radalla apuna, joten aivan hirveästi ei siltäkään päivältä ole kuvia.

Katso kaikki Pantsun valmennuksen kuvat (kaikki onnistuneet kuvat nähtävillä galleriassa)

Kuvia käsitellessä joutui kyllä taas ihmettelmään, mihin ihmeeseen ne viime kerralla hyväksi huomatut, näin-onnistut-opiston-maneesilla taidot jäivät.. Lehtimäen maneesi on toiminut "kotimaneesina" jo vuodesta 2009, joten kokemuksen puuttesta ei voida puhua, mutta silti aina osa alkupään kuvista on sellaista törkyä että hyvä kun uskaltaa edes vilkaista kuvaa delete-nappia painaessa.

Uusi vuosi, uudistuksia ja vuoden viimeiset kuvaukset

Uusi vuosi tuo yritykseni toimintaa paljonkin uudistuksia. 2015 vuoden alusta alkaen en ole enää 4h-yrittäjä, sillä toiminta kasvoi yllättäen yli 4h-yrityksen rajan. Jatkan kuitenkin 4h-yritysten parissa yritysohjaajana, eli mikäli jotakuta alkaa yrittäminen kiinnostaa, ottakaa yhteyttä. Yrityksen nostaminen seuraavalle portaalle kuitenkin tarkottaa myös, että jouduin ilmottautumaan alv-velvolliseksi, joten hinnasto päivittyy 1.1.2015 alkaen sisältämään alvit.

Muina uudistuksia pitänee mainita tämä blogi, uudet, paremmin mobiililaitteilla toimivat kotisivut sekä jossain vaiheessa kautta palveluihin ilmestyvä kisasuorituksien videointi (sivuhuomautus: +maatalouslomitus, joka ei kyllä liity tähän valokuvaukseen yhtään).

Tänne blogiin tulen kirjoittelemaan lähinnä isommista uutisista ja kisapäivistä sekä julkaisemaan kuvauspäivien parhaita paloja. Facebook tulee tästäkin eteenpäin olemaan se pää-uutiskanava, josta löytyy nopeimmin uusimmat kuvauskeikat ja kisapäivän tulos- ja väliaikalähetyksiä ja galleriasta (tuulian.galleria.net) tulee jatkossakin löytymään kisapäivien kuvat, josta niitä voi itselleen tilata.

Myös täältä kuvien kopioiminen on kiellettyä, vaikka kuvissa ei olekaan kuin pienet vesileimat.

Vuoden viimeiset kuvaukset

Toivoin jo syksyllä että tänä vuonna pääsisi tekemään hankikuvauksia. Toiveisiin vastattiin ja hieman ennen joulua hanki tulikin Etelä-Pohjanmallekin! (Nyt se tosin näyttää sulavan taas kovaa kiirettä pois ja muutama hankikuvaus ainakin olisi vielä tekemättä.)

Vuoden viimeisenä viikonloppuna päätin lopultakin ottaa työn alle kameran purkamisen ja tarkennuksen säädön. Youtubesta löytyneen ohjevideon avulla se ihme kyllä onnistuikin ja sunnuntaina oli sitten pakko jo päästä kokeilemaan myös toimiiko kamera vielä tositilanteissa. Onneksi löytyi pari halukasta uhria tuomaan hevosensa kameran eteen. Ja kyllä se tarkennus vielä toimikin.

Maanantaina pääsin vielä toistamiseen kuvaamaan ihanille talvikeleille, kun tein lyhyen varoitusajan kuvauskeikan Lehtimäelle kuvaamaan Kiian ja Anzeelikan hankirallittelua.