tiistai 22. syyskuuta 2015

Inspiraatiota kuvaamiseen

Ruotsi on monessa mielessä hevosmaana paljon kehittyneempi kuin Suomi. Myös omat kuvaajasuosikkini tulevat lahden toiselta puolelta (linkit alempana). Olen tykästynyt heidän tyyliinsä uskaltaa muokata kuvia rohkeasti, mutta silti varsin luonnollisesti. Usein kuvat ovat myös jo ehkä enemmän fine art-taidetta kuin varsinaisia dokumentoivia kuvia. Sellasia, joita voisi ostaa omalle seinälle, vaikka hevonen ei oma olisikaan. Samantyylisiä kuvia näkee kyllä jo Suomessakin, mutta kuvaajat ovat lähes tulkoon kaikki koira- ja ihmispuolelta (ja Photoma/Annika Mäki :D). Suomi taas on täynnä todella taitavia dokumentaarisia kisakuvaajia.

Huomaan itse kangistuvani aina vanhoihin samoihin kaavoihin kuvatessa, jolloin kuvatkin ovat aina samanlaisia varmoja dokumentoivia otoksia. Tiedän jo etukäteen että ne ovat ihan hyviä, mutta siihen se sitten jää. Kuva unohtuu 1000 muun samanlaisen joukkoon (ja portfolio ei koskaan valmistu... :D), eikä jää edes omaan mieleen. Onneksi digiaikaan kuvia pystyy käsittelemään jälkikäteen, mutta olisihan se hienoa pystyä tekemään kuva mahdollisimman valmiiksi ja mielenkiintoiseksi jo kamerassa. Eikä kaikkea voi jälkikäteen edes korjaillakkaan.

4h-Yritys-facebook-sivuilla oli joskus kuva kahdesta kissasta hiekkalaatikoillaan. Kissoista toinen teki tarpeitaan laatikon reunan yli ja tämä kissa tokaisi kaverilleen joka käääkki keskellä laatikkoa, "think outside the box!". Nyt kyllä tarvisi samanlaista kehoitusta, jotta pystyisi uudistamaan omia tapojaan. Keskellä laatikkoa pökäle tippuu varmasti hiekalle, mutta eipä siinä sitten oikein olekaan mitään muuta voitettavaa. Ulkopuolella saatat lopulta astua omaan torttuusi (:D sori nämä vertaukset), mutta toisaalta laatikon ulkopuoli on samalla täynnä myös uusia mahdollisuuksia.

Onko lukijoilla omia suosikki- ja inspiraationlähde-kuvaajia? Kuulisin niistä mielelläni, jos vaikka inspiraatio-lista pääsisi kasvamaan.

Kannattaa tutustua myös muihin näiden kuvaajien kuvista!



sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Ponikuvausta

Kävin elokuun lopussa kuvaamassa pientä ponilaumaa. Olen tätä ponilaumaa käynyt muutaman muunkin kerran kuvaamassa. Tarkoitus oli kuvailla jo heti kesän alussa kun varsat olivat vielä pieniä, mutta aikataulut eivät sopineet millään yhteen, joten kuvaus hieman venyi. Söpöjä ne varsat olivat vielä nytkin. Onneksi kamera on vienyt nyt sen verran paljon säästöä, ettei varsaan ole varaa. Pienempi connemara-varsa olisi kyllä muuten voinut lähteä mukaan.

(Näissä kuvissa on jo osassa ollut tamron käytössä. Tämä huomautus lähinnä suvililja:lle, tässä siis sitä sateisen/harmaan syyspäivän jälkeä :D)


Oli pakko kokeilla myös vähän erilaista muokkausta. Tämä sopii kyllä syksyn kuviin.







(Tähän asti tamron, tästä eteenpäin nikkor) 


En saanut tästä kuvasta yksinkertaisesti mitään järkevää aikaan, joten tämä meni sitten kokonaan mustavalkoiseksi.Värillisenä tässä oli vihreä joko aivan liian kirkasta tai haaleaa, ei osunut sitten ollenkaan kohdalleen.



Katsoin tänään että oho, ompa ollut ihme kävijäpiikki täällä blogin puolella eilen. Pienen selvittelyn jälkeen bloggerin omat kävijät tiedot näyttivät: katsojat: Israel 708. Siis anteeksi mitä?! :D Edes sivuni eivät ole englanniksi, joten olisi kyllä ihan mielenkiinnosta hienoa tietää mistä israililaiset tänne blogiin eksyivät. Ehkä pitää ollaa googlen analyticks myös tänne käyttöön.

maanantai 14. syyskuuta 2015

Esteviikonloppu



Miljoona Hevosen jälkeen kisakuvaaminen jäi pienoiselle kolmen viikon tauolle. Osaksi siitä syystä että koneeni kaatuili viikonlopun kuvien painosta kokoajan (älkää ostako läppäriä kuvankäsittelyyn, ne ei kestä siinä 2 vuotta kauempaa) ja osaksi siksi että kuluvan kasvukauden viimeinen sesonki eli puinti ja olkien kerääminen pääsi alkamaan myös täällä Pohjanmaalla. Kesän vetisistä tunnelmista huolimatta lakeuksien juuressa on kuitenkin saatu nyt nauttia myös pitkistä poudista, joten lehmät pääsevät sittenkin vielä ensi talvenakin nauttimaan olkipedillä köllöttelystä - ei tarvitse tyytyä pelkkään turpeeseen, joka tahtoo jäätyä kovilla pakkasilla.

Läppärini kävi vielä varmuuden vuoksi atk-lääkärilläkin näytillä, jos siinä olisi ollut vain jotain muuta vikaa. Diagnoosi oli kuitenkin sama mitä itse arvasin, 200gt raakakuvia ja lightroom ovat yhdessä liikaa tehokkaallekin läppärille. Onneksi kisakausi on lopuillaan. Kunhan uusi tilikausi pyörähtää käyntiin, läppäri saa siirtyä sille mieluisampaan käyttöön eli nettiselailu ja -pelailukoneeksi ja hommaan kuvien pyörittämiseen kunnon pöytäkoneen. Ja hyvän näytön. Sen mikä on tärkein kuvankäsittelyssä.

Lähdin päättämään kisakuvaustaukoa ensin lauantaina (12.9.) Ylistaroon 1-tason estekisoihin ja sunnuntaina (13.9.) Kokkolaan Pohjanmaan esteratsastuksen aluemestaruuksiin . Kuten normaalia, silloin harvoin kun tänä vuonna on Pohjanmaalla kisoja ollut, ne ovat yleensä olleet päällekäin. Nytkin olisi Vaasassa ollut kouluratsastuksen aluemestaruus lauantaina ja sunnuntain joukkueSM-kilpailut. Tälläkertaa kuitenkin nopean äänestyksen perusteella kuitenkin Ylistaro ja Kokkola veivät voiton. Tuttu ratsukko oli myös Kokkolassa kisaamassa, ja oli aika luksusta kun pääsin heidän kyydillä kisapaikalle.

Otin varmuuden vuoksi kumpiinkiin kisoihin mukaan pitkiksi linsseiksi 70-200 ja 150-600mm. Ylistarosta tiesin jo varmasti että mikäli esteet ovat sijoiteltu keskelle kenttää, 200mm jää heti lyhyeksi. Kokkolan kisapaikka oli taas aivan uusi, joten en viitsinyt alkaa veikkaamaan kumpi olisi siellä tarpeellisempi. Kummassakin paikassa esteet olivat kuitenkin katsomoon nähden sijotettu niin ettei 200mm riittänyt kuin yhdelle esteelle, joten tamron sai suorittaa tulikokeensa heti kahtena päivänä peräkkäin. Kumpaankin päivään mahtui auringonpaistetta ja harmaanpaa hetkeä, mutta tamron suoriutui kaikesta kunnialla. Se tuli näillä reissuilla huomattua, ettei se ole parhaimmillaan kovalla auringon valolla, sen tuottama kontrasti on omaan silmääni paljon kovempi kuin nikkorissa.


Tässä pieni vertailu siitä millä lisämillimetrit näyttävät.

Ylistaron kisoista minulla ei ole mitään kummoisempaa sanottavaa. Ne olivat normaalit nopeatempoiset ja aina mukavat Ylistaron kisat (paitsi että paninit oli loppu!!). Alla muutama kuva Ylistarosta. (Siellä muuten järjestetään ensivuonna ratsastusjousiammunnan sm-kisat). Ihanasti jo syksy näkyy puissa.






Kokkolasta joutuu kyllä kuvaajana sanomaan että olipa vähän kököt taustat. Kenttä oli suunniteltu niin, että viralliselta yleisöalueelta sai katsoa täyteen vastavaloon. No eihän siihen ole kiva kuvatakaan kun keskellä päivää valo on vielä niin kovaa. Kentän toiselle pitkälle sivulle kuitenkin pääsi myös ja siellä auringon sai sopivasti koko päiväksi selän taakse. Taustalla oli sitten kuitenkin iki-ihana tuomarirekka, vanhat tallit ja yleisöalue.


Vähemmän mukavat taustat. On niitä pahempiakin tietenkin nähty... 



Jos kentän yleisöalue olisi ollut rakennettu juuri toiselle sivulle, olisi yleisökin saanut katsella suorituksia myötävaloon ja tausta olisi ollut kuvaukseenkin aika ihana. Kentän vierestä (yleisöalueen takaa) kulki pieni hiekkatie, joka jatkui todella ihanan näköiseen lehtipuu kujaan ja kujan toisella puolella oli vanha hieman vanhan kartanon tyylinen rakennus (K-GR: vink vink ;D löytyisikö sieltä tilauskuvaksen haluavia, kuvauspaikka on jo katsottu valmiiksi!). En sitten kuitenkaan tajunnut ottaa tuosta tiestä kuvaa. Tai edes kartanosta. K-GR:n ratsastuskeskus on kuitenkin kohtuullisen lähellä kaupunkia, joten ymmärrän kyllä että kentän ja yleisöalueen paikkaan ei välttämättä ole pystytty paljoa vaikuttamaan. Mutta jos joku kilpailukenttää joskus rakentaa, osaan kyllä arvostaa jos joku joskus olisi miettinyt valon suunnan yleisöön nähden. Päivän kun siristelee (koska arskat jäi kotiin/on rikki) on nopeasti pää kipeä.


Oli siellä kivaakin taustaa. Ylläoleva kuva on aamun ensimmäisistä ratsukoista, jolloin tuolla esteellä ei ollut vielä aivan liian kova vastavalo. Tuommoinen ihana aamuvalo ei siinä kuitenkaan viihtynyt muutamaa ratsukkoa kauempaa.



(Tuossa vähän pientä mallia siitä metsätiestä. Yleisöalueen takana kulkeva tie. Harmi kun tuolla kulmassa ei ollut estettä. Ja nämä syksyn värit <3 :D)

Lisää kuvia galleriasta: http://tuulian.galleria.fi/kuvat/2015/
Nämäkin kuvat tulevat luultavasti vielä aika hitaasti käsiteltyä nettiin. Peltotyöt jatkuvat vielä useamman kymmenen hehtaarin verran. Ja muutamat tilauskuvat odottavat jonossa ensin vuoroaan.



Lopuksi vielä onnittelut kaikille Pohjanmaan uusille aluemestareille ja mitalistelle! 


Jos sitten ensi vuonna olisi koulumestaruuksien vuoro? Nyt on useampana vuonna kuvattu vain estemestaruuksia.



ps. Jos joku minut bongasi viikonloppuna kisoista silmät punaisina, silmäkulmat märkänä ja nenä vettä vuotaen, en itkenyt kuvauksen ihanuutta :D Nämä ihanat aurinkoiset (ja tuuliset) päivät ovat kuivasilmäisyydestä kärsivälle täyttä tuskaa! Vaikka kuivat silmät eivät kuullosta siltä että suurin ongelma niiden kanssa on silmien vuotaminen, minun silmäni vuotavat kuin niagara tulva-aikaan. Se vesi mikä ei kerkeä valumaan norona silmistä, tulee nenästä.. Jos jollain on hyviä vinkkejä kuivien silmien hoitoon, nyt niitä saa jakaa ehdottomasti! Bepathen ja Oftagel-silmätipat sekä muutama muu, jonka nimiä en muista, on jo testattu.

pss. Kotisivut uudistuvat jossain vaiheessa (lue: kun muut hommat on altapois). Puuttuuko sivuilta tällä hetkellä jotain mista haluaisit myös tietää?

keskiviikko 2. syyskuuta 2015

Halpa on aina huonoa - vai onko?

Elokuun alussa mietin pitkään uuden objektiivin ostamista, sillä 200mm tuntuu useimmissa tilanteissa varsin lyhyeltä. Sain vakiliikkeestäni hyvien suosituksien kanssa pari vaihtoehtoa: joko kallis ja laadukas nikkorin oma 80-400mm tai halpa ja ainakin omissa ajatuksissani suttuzoomien valmistajaksi mieltyneen tamronin 150-600mm. Pitkän pohdinnan jälkeen päädyin kuitenkin käymään ohikulkumatkalla näpelöimässä tamronia, sillä sain siitä hyvän tarjouksen. Niinhän siinä kuitenkin kävi että linssi lähti mukaan, sillä ajatus siitä, että vihdoinkin pääsisi toteuttamaan sisäisen luontokuvaajansa ideoita (ja elämiä kuvatessa ei tarvitsisi olla kokoajan ihan puru/potku/pusku/maisteluetäisyydellä), houkutti liikaa..


@210mm 1/1250 f/6.3 ISO 500

Ensimmäiselle testikuvauskerralle lähdin hieman pelko persauksissa, sillä muistissa oli vieläkin melko tuoreet muistikuvat suttuzoomien kuninkaan, sigman 70-300mm, laadusta (kyllä, olen senkin omistanut joskus kauan aikaa sitten, mutta nykyään se on pikkusiskoni käytössä).

Tälläkertaa halpa yllätti kuitenkin aivan täysin! Siinä missä nikkorini jaksaa ylläpitää tarkennusta n. 3-4 kuvan verran, tamron jaksoi paukuttaa täysiä juoksevan vasikan perässä koko puskurimuistin verran. Kaikenlisäksi kuvat olivat vielä koneellakin katsoessa tarkkoja.


@350mm 1/2500 ISO640 f/6
Tämä on suurin piirtein keskiväliltä n. 7 kuvan sarjaa.

Oma 70-200mm Nikkori on sarjanumeron perusteella suurinpiirtein vuodelta 2006. Olen sen toinen omistaja, ja pelkästään minun käytössä sillä on otettu vähintään n. 300 000 kuvaa. On sanomattakin selvää että linssi on jo parhaat päivänsä nähnyt ja uutena siinä on ollut varmasti tuplasti enemmän puhtia tarkennuksen suhteen. Uusin, VRII Nikkor, luultavasti pesisi tamronin mennen tullen ja vaikka pilkkopimeässäkin (ja se onkin ostoslistalla joskus kun saan kerättyä rahaa tarpeeksi!), mutta koska ei ole kokemusta, en voi verrata. Tekniikka kuitenkin kehittyy kokoajan eteenpäin.

Entäs se piirto? Täydellä aukolla 70-200 nikkori ja tämä tamron eivät juuri eroa. Nikkor voittaa pienellä etumatkalla, mutta uskon että isoimman osan erosta selittää se että tamronin kanssa joutuu käyttämään korkeampia herkkyyksiä, jolloin kuva on aina hieman epäselvempi. Tamronia en ole kokeillut vielä himmentää, sillä kaikki kuvauskokeilut ovat tähän mennessä ajoittuneet iltaan tai harmaaseen päivään, jolloin on kyllä tarvinnut kaiken mahdollisen valon - valovoima kun tuossa ei ole kuin 5-6.3. Nikkor paranee himmentäessä nopeasti ja 3.5 ja 4 alkavat tuottaa jo varsin tarkkaa jälkeä. Uskoisin että himmennettynä Nikkor vie kyllä selvän voiton.


100% suurennus isosta kuvasta, klikkaa isommaksi. Muokkaamattomia, ei terävöitystä (olin laiska)



Tiedätte varmasti sanonnan ettei köyhän kannata ostaa halpaa. Halpa on yleensä huonosti tehtyä, eikä se kestä. Tamron kuitenkin antaa tälle linssille 5 vuoden takuun, joten kehtaan tätä kyllä suositella muillekin jotka tarvitset hinta-laatusuhteeltaan hyvän superzoomin. 70-200mm seuraava valovoimainen pitkä linssi on nimittäin sigman 120-300mm 2.8, jolla on hintaa jo rapiat 2000e. Nikkorin oma pidempi 80-400mm maksaa hieman enemmän ja 200-400 f/4 taas on jo yli 5000e.

Maneesikuvaukseen tätä on ei kannata edes ajatella, sen verran pimeä se on, mutta päivänvalossa se ajaa kyllä asiansa oikein hyvin! Kevyttä linssi ajattelevan ei myöskään kannata tätä miettiä: en ole puntarin läpi käyttänyt, mutta enemmän se painaa kuin 2.8 valovoimainen 70-200mm.

Näihin tunnelmiin. Kaikki elementit nappiotokseen ovat läsnä: upea voimakas auringonlasku-valo, siisti vasikka joka kirmaa villisti, taustalla ei näy isoa paskakasaa/lehmänpyllyä kuten normaalisti... 

NO PÄIVÄÄ PÖPILÄSTÄ!!! 

Olisko ollut liikaa vaadittua että vasikka näyttäisi vasikalta? :D