Hulvatonta vappua!

Kun valokuvaaja tarttuu kameraan, jokainen kuva on aina 100% onnistunut ja kohteet loistavat äärimmäisen edustavina... JUUEI. Vapun kunniaksi pieni kokoelma tämän mestarin parhaita eläinkuvia. 

 Otetaampa söpöjä könötyskuvia pikkukisuista. Juurikun painat laukaisijaa, jostain syöksyy esiin tappajapentu... 

Kaunis kissakuva Alavuden ratsastuskoulun leiriltä vuodelta nakki. Kuinka komean pitkä sääri sillä kissalla olikaan.

Kisskiss! Täällä oli metvurstia! 

- Kiinnostaa ku kilo höyheniä, poseeraa ite..

Sitten se metvursti tipahti. Tämä on ehkä ihanin kissakuva ikinä :D

Kohta koppaan. Ja lujaa. 

Connemaran luonnehdintaa hevosmaailma.netistä: "Ihanneconnemara on luonteeltaan älykäs ja helppo käsitellä"

Kuvasin... leijonaa?

Olisikohan polle kauneusunilla? Taitavat tulla tarpeeseen..

Hurrdurr Hoers!

Pohjanmaalla koirat osaavat kävellä vetten päällä.

HURR DERP HOERS! (se sama jalo connemara)

Kohteen kokonaan esittävät rajaukset ovat yliarvostettuja.

Otetaampa vielä lisää kuvia noista kissanpentu söpöläisistä. Kaikki suloisesti koriin ja nyt katse kameraan. 

Tämä kuva löytyy koneeltani tiedosto nimeltä laama. Ei liene tarvita selittää miksi...

Nätit hampaat hei!

HAUSKAA VAPPUA!

Valjakkoajoa & uusia kuvauspaikkoja?

Viime viikonloppu kului mukavasti Kiuruvedellä valjakkoajovalmennuksessa. Olen jos useampana kesänä suunnitellyut lähteväni katsomaan valjakkokisoja, mutta syystä tai toisesta (lue: kisat vähintään 300km päässä ja allekirjoittanut omistaa varsin hyvät unenlahjat, en pääsisi varmaan edes päivässä perille.. :D) matkat ovat jääneet aina ajatuksen tasolle. Nyt kuitenkin tuli tilaisuus päästä kyydillä perille, joten pakkohan sitä oli lähteä mukaan.

Kaikki kuvat löytyvät täältä: http://tuulian.galleria.fi/kuvat/2015/valjakkovalmennus_kiuruvesi04/

Lauantaina  kaikki tunnit ajettiin maneesissa. Hingunniemen maneesi tarjosi ihan kunnolla vastusta kuvaamista ajatellen. Maneesin toinen pää oli valoisa ja toinen tumma. Valoisassa päässä paistoi ikkunoista vastavalo ja se oli niin kaukana ettei 200mm täyskennolla meinannut riittää. Pimeässä päässä oli taas todella pimeää ja vihreää(?!).

Tuskastelin ensin näiden vihreiden kuvien kanssa pitkään. Ensin ne näyttivät siltä ettei mitään ole tehtävissä, mutta pitkän säätämisen jälkeen niistäkin tuli ihan kelvollisia. Ja mikä oli päivän sana: HSL! On se vain aika uskomaston säätöikkuna, kun sitä tajuaa käyttää...

Maneesin pimeästä päästä sai kohtuullisen hyviä kuvia pienellä jälkilaitolla. Tuolla pimeässä päässä oli niin monen väristä valoa (vihreää lampusta. pinkkiä toisesta, sinertävää ulkoa) ettei kaikkia värisävyjä saanut mitenkään luonnollisiksi. Hevosen naamasta huomaa vielä sinertävää ulkovaloa ja selän päällä on vihreitä alueita. 

Puolessa välissä maneesia tuli oikein kivoja kuvia muuten, mutta ison päätyikkunan ja avonaisen oven takia tausta meinasi palaa puhki mikäli hevosen sai tarpeeksi vaaleaksi. Myös näissä oli ongelmana vihreys, sillä maneesin lamput ja luonnonvalon valkotasapaino on hyvin erilainen.

Illalla maneesissa ajettiin vielä tarkkuusrataa. Odotin ettei valo riitä mihinkään kun ulkona alkoi olla jo pimeää, mutta yllättäen kuvat onnistuivat varsin hyvin.

Muutamaan kuvaan tuli myös ihanan pehmeitä sävyjä kun laskeva aurinko paistoi sopivasti sisään päätyikkunasta.

Sunnuntaina osa tunneista ajettiinkin ulkona, mikä oli kuvauksen kannalta oikein mukavaa. Ei tarvinnut pitää herkkyyttä tapissa ja valoa riitti.Harmittavasti vain ilma oli varsin harmaa. En kuitenkaan kuvatessa ottanut sitä huomioon että valjakko on huomattavasti pidempi kuin ratsukko. Kuvasin lähes kokoajan 3.5 aukolla ja kun kuvia täydellä koolla katseli, huomasi ettei koko valjakko aina mahtunut terävyysalueeseen.

Käytin tähän Lightroom valmista Old Polar-suodinta. Olin laiska. Mutta tähän kuvaan se jopa sopi. 

200mm ja Hingunniemen valtava kenttä eivät olleet oikein hyvä yhdistelmä. Pituus ei meinannut millään riittää, vaikka hevosten perässä kärrytkin tulivat. Onneksi Pohjanmaalla ei ole mitään näin isoa.. 

Tämä shettisparivaljakko oli niin söpö :3

Pohjanmaan kisakalenteri näyttää todella tylsältä tämän vuoden osalta. Nyt olisikin ehkä hyvä aika lähteä myös Pohjanmaan ulkopuolelle ulkoiluttamaan kameraa, jottei varsin kisattoman kesän aikana taidot pääse ruostumaan. Minnepäin pitäisi lähteä?

Olen jo muutamana vuonna aloittanut ulkokisakauden Kauhavan koulukilpailuista, mutta tänä vuonna se jää mitä luultavimmin välistä, koska lupauduin olemaan ko. päivän kotona lehmävahtina. Vasikoita on ilmestynyt navettaan tappavan hitaasti, mutta joka toinen emo näyttää tällähetkellä siltä että ne voisivat jakautua hetkellä millä hyvänsä, joten yksin niitä ei voi jättää.

Saa nähdä missä seuraavan kerran pääsee taas kunnolla kisakuvakautta jatkamaan. Ehdotuksia?

Vasikat ovat juuri niin viisaita miltä näyttää. Ne ovat aivan äärettömän hyviä löytämään aidasta kolon mistä pääsee joko ruokintapöydälle, toiseen karsinaan tai pihaan. Harva niistä kuitenkaan osaa mennä takaisin samasta reijästä edes vahingossa...

En ole varma kuinka montaa vasikkaa täältä pitäisi odottaa :D Eikä tämä edes näytä vielä poikimisen merkkejä! (toim. huomaustus hassunnäköisistä korvista: Tämän emon korvat palentuivat kun se oli vasikka. Se syntyi aikasin keväällä ja juuri pahimpaan pakkaseen ja vaikka miten pikkuista yritettiin kuorruttaa olkiin, korvan päät palentuivat ja lopulta tipahtivat pois. Eu kyllä vaatii että kaikilla naudoilla pitäisi olla korvamerkit, mutta mitenkä tälle laitat?)

Satumetsässä

Viime perjantaina käytiin kaverin kanssa harjoittelemassa taas hieman kuvaamista. Tälläkertaa otettiin mukaan hevonen ja koira, tarkoituksena ottaa kivoja yhteiskuvia ja löytää uusia kuvausmaastoja. Pitkän matkaa saimmekin kävellä, mutta lopulta vastaan tuli ihana vanha kuusimetsä.

Käsitten tämän kuvauksen kuvia vähän normaalista poikkeavalla tavalla. Halusin saada kuviin satumetsämaista ja lempeää tunnelmaa, sillä metsä sammalpeitteellään oli livenä niin hienon näköinen. Poistin myös tapojeni vastaisesti lähes joka kuvasta liinan pois (huomatkaa lukon pää lähes joka kuvassa, kun sitä en saanut pois... :D) 

Pitkään säätelin kuvien sävyjä valkotasapainon ja sävytyksen avulla, kunnes tajusin koittaa HSL-säätöjä. En tiedä mitä HSL:llä tarkoitetaan suomeksi, mutta välilehdeltä löytyy kattava valikoima värisävyjen ja saturaatioiden säätöön. Näitä pitää kyllä jatkossakin käyttää enemmän! HSL-säädöillä sai kuviin aivan ihania uusia sävyjä.

Valotusta säädin jälkikäteen aika reippaasti halusin näihin kuviin pehmeän, hieman satumaisen tunnelman ja tapojen vastaisesti säädin myös clarityllä kuvaa pehmeämmäksi. Kun claritya säätää miinukselle, muuttuvat reunat pehmeämmiksi. 

Kuvien värejä säädin lähinna HSL-paneelin kautta. En ole ennen juuri HSL-säätöjä käyttänyt, mutta tämän jälkeen tulen näitä kyllä käyttämään uudelleenkin. Muutin vihreän sävyjä kellertävämmäksi ja keltaista punaisemmaksi, jotta kuvista tuli lämpimämpiä. 

Kyllä siellä koira on. Jos kuvassa hevosella oli korvat edes jotenkin nätisti, koira oli piilossa.  Liikaa liikkuvia osia!

Nämä kuvat missä koira oli hevosen edessä istumassa, onnistuivat paljon paremmin. Tosin nämäkin otettiin sekuntivauhtia kun koira oli ehdottoman sitä mieltä että hevonen syö sen. Alemman kuvan ilmeestä voi päätellä mitä mieltä koira yhteiskuvista on. Ylemmässä kuvassa olisi aukko voinut olla vieläkin pienempi (nyt oli f/4), jotta koko hevosen pääkin olisi ollut terävä. Nyt se jää isossa kuvassa jo vähän terävyysalueen ulkopuolelle.

Otettiin myös muutama ratsastuskuva (huom! älä ota meistä mallia vaan pidä kypärä päässä hevosen selässä!) Alempaa sävytin vähän vaaleanpunaiseen taipuvaksi. Mielestäni siihen vain sopi mukavasti tuollainen hempeä sävy.

Huomatkaa hyvä narunpoisto :D Mystisen voiman takia kuolainrengas on pystyssä. Vaikka narunpoiston jälkeen tuo kuolainrengas on varsin hölmönnäköinen, ei naru sopinut näihin yhtään.

Jos metsään haluat mennä nyt näät sammaleet myllätyt... Ilmeisesti se sammalkin maistuu hyvältä?

Myös noista yhteiskuvista olisi voinut narut poistaa. Noita varten olisi kuitenkin pitänyt avata photoshop ja omistaa paremmat taidot, joten noihin jäi liina vielä näkyviin. 

Alla: Aina ei onnistu. Koiraa ei kiinnostanut sitten pätkääkään olla kuvassa ja eikä se tykännyt hevosestakaan... :D

Pieni kuvakoulu osa IV: Kuvankäsittely (LR)

Tässä osassa käsitellään kuvien käsittelyä ohjelmalla Adobe Lightroom (edit: ohjeet tehty LR 5:lle, vanhemmissa versioissa kaikki ei välttämättä ole juuri samoin) . Se on maksullinen ohjelmisto, josta voi kuitenkin ladata maksuttoman 30pv kokeiluversion Adoben sivuilta. Varoituksen sanana kuitenkin, ohjelma on hyvin koukuttava! :D Varsinainen kuvanmuokkausohjelma Lightroom ei ole, vaan tällä ohjelmalla vain säädetään kuvan asetuksia, värejä ja rajauksia.

Tein jonkin aikaa sitten kuvankäsittelyohjeet Gimpille, ne löytyvät blogitallin parempia hevoskuvia sarjasta: kuvien käsittely Gimpillä. Ohjeet ovat sen verran kattavat, etten täällä enää aihetta käsittele (ellei toisin haluta ja joku keksii mitä pitäisi vielä lisää kertoa.)

Raw vai jpg?

Lightroomilla pystyy käsittelemään myös raw-kuvia. Mikäli ei ole kiinnostunut kuvien muokkaamisesta ja haluaa vain kuvat kamerasta koneelle ja käyttöön, ei raw-kuvia kannata ottaa. Raw-kuva eroaa jpg:stä siinä, että kamera tallentaa kuvaustilanteessa kuvaan kaiken informaation. Se tekee kuvasta paremmin muokattavan, mutta myös todella raskaan. Oikeasti raskaan. Kun kuvaan jpg:llä koko päivän kisoja ja saaliiksi jää n. 1500 kuvaa, tallennustilaa kuluu n. 12Gt. Kun räiskin samanverran rawina, tilaa kuluu 50 Gt. Siinä ei kovin montaa päivää kuvata putkeen kun loppuu jo tietokoneesta levytila kun samaan tahtiin ei kuvia saa muokattua ja muunnettua jpg:ksi.

Peruskuvankäsittelyn pystyy tekemään aivan samallalailla niin jpg kuin raw-kuvallekin. Itse kuvaan rawina lähinnä siitä syystä että siinä valkotasapainoa pystyy jälkikäteen muokkaamaan todella kattavasti ja puhkipalaneita kohteita pystyy pelastamaan hieman paremmin kuin jpg-kuvista.

Sama kuva, sama käsittely (paitsi valkotasapaino, jota piti jpg kuvaan fiksailla jotta kuvat näyttäisivät samalta). Nikonin raw-kuvan tunnus on NEF. Kuva otettu iltahämärissä ja se oli todella tumma ja sininen (kts. alempi kuva kohdasta croppaus). Tälläisiäkin kuvia pystyy vielä hyvin pelastamaan jpg:llä, joten raw ei todellakaan ole mikään välttämättömyys vaikka kuvia haluaisikin käsitellä enemmän. Tästä voi kuitenkin jo huomata kun tarkkaan katsoo, että säädöt ovat raw-kuvassa tarkemmat kuin jpg:ssa. Jpg valoittaa samalla valotuksen lisäyksessä (+1,67) aavistuksen ennemmän kuin raw.

Croppaus eli rajaaminen

Harva kuvaaja saa jokaista otostaan rajattua täydelliseksi heti kamerasta. En ainakaan minä. Helppo croppaus eli rajaaminen on ehkä yksi tärkemmistä Lightroomin ominaisuuksista. Rajaus-painike löytyy heti Histogrammin alta, (punaisella ympyröity) laatikko katkoviivoilla.

Mikäli rajauksen kuvasuhdetta haluaa muuttaa, avataan kuvasuhdelukko (1.). Tällöin kuvaa voi vapaasti rajata ja kääntää. Jos haluaa jonkin tietyn kuvasuhteen, lukon vierestä löytyy pudotusvalikko jossa vakiona on Original. Tätä klikkaamalla löytyy pitkä lista erilaisia kuvasuhteita.

Kun rajaus ja horisontin suoristaminen on valmis, painetaan (2) close. Rajauksen voi muuttaa takaisin alkuperäiseen painamalla reset.

Perusasetukset (Basic)

Tämä osio on oikeastaan kaiken käsittelyn perusta. Perusasetuksia kannattaa opetella käyttämään kunnolla ja vasta sen jälkeen siityä muihin osoihin. Oikea puoli eli +-puoli lisää ja vasen eli - vähentää säätöä.

Treatment: Color / Black & white valitaan käsitelläänkö kuvaa väreissä vai mustavalkoisena

WB eli valkotasapaino. Mikäli kuva on raw-kuva on tässä tempin kohdalla asteikko 2000-50 000, josta valitaan oikea värilämpötila. Jpg-kuvassa asteikko on -100 - + 100. Tintin kohdalla on kummankin rawissa  asteikko -150 -+150 ja jpg:ssä -100-+100 mistä valitaan oikea sävy. Lightroom osaa myös määrittää (yleensä) automaattisen valkotasapainon. Tämä valita löytyy pudotusvalikosta joka tulee esiin klikkaamalla As Shot-kohtaa ja valitsemalla sieltä Auto.

Exposure eli valotus. Valotusta säädetään liukuvalikosta niinkuin kaikkia muitakin tämän kohdan säätöjä. + on valotuksen lisäys ja - vähentää valotusta, 

Contrast l. kontrasti joko lisää tai vähentää mustan ja valkoisen eroa. Kontrastia lisäämällä musta mustenee ja valkoinen "puhdistuu" ja värit muuttuvat kirkkaammiksi. Varo ylikäyttämästä!

Highlights l. kirkkaat kohdat. Tällä säädetään kuvan kirkkaimpien kohtien valkoisuutta. Puhkipalaneita kuvia voi yrittää pelastaa tällä, mutta mikäli kuva on jpg-muodossa täysin valkoista kohtaa ei tälläkään pysty pelastaamaan. Raw-kuvalla se joskus vielä onnistuu.

Shadows l. varjot. Tummentaa tai vaalentaa kuvan tummia kohtia

Whites l. valkoinen. Säätää valkoisen värin valkoisuutta kuvassa, eli jos valkoinen näyttää harmaalta, voi tätä lisäämällä saada siitä taas valkoista.

Blacks l. musta. Säätää mustan syvyyttä samallalailla kuin whites säätö valkoista.

Clarity joko pehmentää tai tarkentaa kuvaa ja kohteen reunoja. Tätä on hankala selittää, mutta kokeilemalla idea tulee paremmin esille.

Vibrance elävöittää kuvan sävyjä, mutta ei tee niin rajua jälkeä kuin saturation. Luonnollisempi värin lisääjä.

Saturation lisää kuvan saturaatiota eli värikylläisyyttä.

Näillä loskakeleillä nyt ei saa kivaa kuvaa tekemälläkään, mutta tässä esimerkki perusmuokkauksen voimasta. Sivulla näkyy käytetyt säädöt. Perusmuokkauksen lisäksi tähän on lisätty hieman vijentointia.

Kohinanpoisto ja tarkkuus

Kohinanpoisto ja tarrkennuksen lisäys ovat myös asetuksia joita kannattaa lähes joka kuvaan tehdä. Kummatkin löytyvät Detail-välilehdeltä. Tarkkuutta säädetään Sharpening-kohdasta ja kohinaa saa pois Noise Reduction-valikoista. Aina kun näitä säätöjä käyttää, kuvaa kannattaa tarkastella sen oikeassa koossa (1:1), jotta näkee mitä kuvalle oikeasti tapahtuu.

Nyt on varmasti maailman komein mallikuva :D Tässä ei ole kyse ulkoavaruuden hirviöstä vaan mulkoilevasta lehmästä (menimpä juuri siivoamaan kaikki alkuperäiset maneesikuvat pois koneelta). Sivussa näkyy taas asetuksia ja toivottavasti kuvastakin saa jotain selvää miltä näyttää kuva ennen ja jälkeen kohinanpoiston.

Jotain kivoja pikkulisämuokkauksia

Vinjetointi on reunojen tummumista. Kamerat tekevät tätä myös jonkin verrran luonnostaan. Lightroomissa vinjetointi pystyy lisäämään niin mustalla kuin valkoisellakin. Vinjetointi löytyy kohdasta  Effects -> Post-crop vignetting.

Kromaattinen aberraatio tarkoittaa ilmiötä jossa kohteen ääriviivoissa on esim. violettia juovia. Mitä huonompi linssi, sitä enemmän tätä tapahtuu. Lightroomissa tätä pystyy jonkin verran automaattisesti korjaamaan. Korjaus kannattaa tehdä kaikille kuville, sillä se ei huononna kuvan laatua. Lens Corrections -> Remove Chromatic Aberration

Hyödyllisiä pikanäppäimiä Ligtroomissa:

X = merkitse kuva hylätyksi (musta lippu, tummennettu kuva). Tämän jälkeen kaikki hylätyt kuvat on nopea poistaa kerralla valikosta Photo -> Delete Rejected Photos...

P = merkitse kuva jätettäväksi (valkoinen lippu). Tällä pystyy kumoamaan hylätyn kuvan valinnan

U = poistaa kaikki merkinnät

T = näyttää alhaalla olevan työkalupalkin (jonka olen useamman kerran kadottanut ja ihmetellyt missä se on :D)

I = näyttää kuvan tiedot

G = siirtyy takaisin Library-tilaan

D = siirtyy Develop-tilaan (muokkaus). Seuraavat develop-tilan pikanäppäimiä

J = näyttää puhkipalaneet (punainen) ja puhkimustat (sininen) kohdat 

Y = näyttää alkuperäisen ja muokatun kuvan
R = Croppaus

Ctrl+Z = kumoa edellinen 

Ctrl+Alt+V = siirtää edellisen kuvan asetukset nykyiseen. Myös previous nappi tekee saman. 

Shift+Ctrl+C = Kopioi kuvan asetukset 

Shift+Ctrl+V = Liitä kopioidut asetukset kuvaan.

Jäikö jokin vielä mietityttämään? Mikäli tästä jäi uupumaan jotain oleellista tai on jotain mitä haluaisit vielä tietää, toiveita alle niin teen tarvittaessa jatko-osan.