Onni on asua maatilalla. Kun kuvattavia tilauksia tai kisoja ei ole, ei tarvitse tyytyä pikkulintuihin vaan voi suunnata kameran kanssa navettaan. Pihatosta löytyy pieni lauma lihakarjaa, pääosin herefordia, eli sitä mistä esimerkiksi Atrian hienoin pihviliha-tuotteet valmistetaan. Näin talviaikaan emot asuvat vapaana kylmäpihatossa, mutta kunhan pellot taas keväällä alkavat kuivua ja kantaa, pääsevät ne laitumelle niin pitkäksi aikaa kunnes pellot taas alkavat syyssateista pehmetä (ja lehmät norkoilemaan sisällä, koska ovat niin hienohelmoja etteivät tykkää kun syyssateessa kastuu...)
Vaikka lehmä ja hevonen ovat eläimiä varsin kaukana toisistaan, eivät ne kuvattavina juurikaan toisistaan eroa. Niistä löytyy omanlaisia persoonia, toiset ovat linssiludeja ja toisia ei taas voisi vähempää kiinnostaa olla kameran edessä. Nuoret lehmät (vasikat & hiehot) ovat kuin hevosvarsat, uteliaita ja tunkemassa nenäänsä joka paikkaan maistellaakseen ja haistellakseen. Kotitilalta ei näin talviaikaan löydy ainoatakaan pientä vasikkaa, vaan nuorimmat ovat viime keväänä syntyneitä lehmävasikoita, jotka jäävät laumaan jatkamaan emoina. Mutta eipä tästä kulu enää kuin pari kuukautta ja alkaa poikima-aika, joilloin navetassa on taas menoa ja meinikiä vaikka muille jakaa...
Vanha mamma Siili 12 v.
Miltä näyttää lehmä, joka haluaa rapsutuksia? ....
Herefordin tunnusmerkki: valkoinen raita niskassa (& valkoinen pää ja jalat)
Tulevaisuuden toivot, jotka saavat vielä seuraavan vuoden viettää lapsen elämää syöden, kasvaen ja leikkien.
Ja lopuksi. Hurjaakin hurjempi sonni nimeltään Kuisma.
Se on juuri niin kiltti miltä se näyttääkin.
Ihania kuvia!! Hirmu söpöjä otuksiahan noi on :-)
VastaaPoistaSitähän nämä ovat :D Varsinkin pieninä ja pörröisinä, kun syntyvät näin alkuvuodesta ja jo valmiiksi pörröisen vasikkakarvan lisänä on talvikarvakerrasto
PoistaVoi eiii mäki haluun!
Poista